Anna Maria van Schurman

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Jan Lievens, Anna Maria van Schurman, 1649

Anna Maria van Schurman (myös: Anna Maria von Schurman; Anna Maria van Schurman; Anna Maria von Schurmann; Anna Maria van Schurmann; Anna Maria van Schurrman; Anna Maria van Schuurman; Anna Maria van Schürman; Anna Maria Schürmann; Anna Maria Schurman; Anna Maria a Schurman; A. M. a Schurman; Anne Marie de Schurman; 5. marraskuuta 1607 Köln4. toukokuuta 1678 Wieuwerd, Länsi-Friisinmaa) oli alankomaalainen runoilija ja oppinut. Hän oli 1600-luvun mittapuiden mukaan hyvin korkeasti koulutettu. Hän oli lahjakas taiteessa, musiikissa ja kirjallisuudessa, ja hän hallitsi 14 kieltä: silloiset eurooppalaiset valtakielet sekä latinan, kreikan, heprean, arabian, syyrian, aramean ja etiopian.

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Van Schurman syntyi varakkaiden vanhempien Frederik von Schurmanin ja Eva von Harff de Dreibornin perheeseen. Hän osasi lukea jo nelivuotiaana. Isänsä kuoltua hän muutti 1613 äitinsä ja kahden tätinsä kanssa Utrechtiin. Vuonna 1636 hän opiskeli ensimmäisenä naisopiskelijana yliopistossa. Siihen aikaan naisten ei ollut sallittua opiskella yliopistossa, ja oppitunneilla hän joutui istumaan verhon takana, jotteivät miesopiskelijat näkisi häntä. Hän oli kiinnostunut kirjallisuudesta ja kaikista tieteistä, mutta erityisesti teologiasta. Hän suoritti oikeustieteellisen tutkinnon. Anna Maria van Schurmanilla oli myös taiteellisia harrastuksia. Hän teki hienoja kaiverruksia käyttämällä timanttia lasiin. Hänestä tuli taitava kuvanveistäjä, vahamallien tekijä ja norsunluun ja puun veistäjä. Hän myös maalasi, etenkin muotokuvia.

Schurman tutustui 1664 jesuiitta Jean de Labadieen, joka oli kääntynyt protestantiksi. Labadie oli perustanut mietiskelyä harrastavan uskonnollisen suuntauksen labadismin. Schurman kiinnostui Labadiesta ja tämän ajatuksista, ja hänestä tuli tämän pääavustaja. Hänen liittymistään Labadien kannattajiin kauhisteltiin ja arveltiin hänen joko seonneen tai joutuneen ranskalaismiehen hypnoottisen vaikutuksen valtaan. Ryhmä muutti Amsterdamiin, mutta sitä ei otettu hyvin vastaan, ja se muutti sieltä Altonaan (silloiseen Tanskaan, nykyisin Saksaa), jossa Jean de Labadie kuoli 1674. Sen jälkeen ryhmä siirtyi Wieuwerdiin Friisinmaahan, jossa Anna Maria van Schurman kuoli 1678. Labadismi hiipui 70 vuoden kuluttua noin 1750.

"Naiselle on sopivaa kaikki sellainen, mikä täyttää ihmismielen poikkeuksellisella ja rehellisellä ilolla."[1]

Teokset (valikoima)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Omakuva, 1632
  • Whether the Study of Letters Is Fitting for a Christian Woman? ilmestyi hollanniksi ja käännettiin ranskaksi 1646 ja englanniksi 1659,
Siinä hän esitti, että naisten pitää opiskella kaikenlaisia asioita, mutta heidän ei pidä käyttää koulutusta hyväkseen ammatilliseen toimintaan tai työhön, eikä se saa häiritä heidän kodinhoitovelvollisuuksiaan. Siihen aikaan asenne oli varsin radikaali.
  • Eucleria (1673) oli hänen viimeinen teoksensa, ja hän julkaisi sen Labadien tuella.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Katharina M. Wilson and Frank J. Warnke (eds.), Women Writers of the Seventeenth Century ,Athens: U. of Georgia Press, (1989) pp 164 - 185
  • Mirjam de Baar et al. (eds.), Choosing the Better Part. Anna Maria van Schurman (1607-1678), Dordrecht, Boston, London: Kluwer Academic Publishers, (1996).
  • Anna Maria van Schurman, Whether a Christian Woman Should Be Educated and Other Writing from Her Intellectual Circle, ed and trans by Joyce Irwin as part of the series The Other Voice in Early Modern Europe, series editors Margaret L. King and Albert Rabil, Jr. University of Chicago Press, (1999).
  • Elämäkerta
  • Naisen opiskelun puolustus
  • Elämäkerta
  • National Gallery

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Schurman, Anna Maria van. On the capacity of the female mind for learning. (1640)