Anna Freud

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Sigmund ja Anna Freud

Anna Freud (3. joulukuuta 1895 Wien Itävalta9. lokakuuta 1982 Lontoo Britannia) oli psykoanalyytikko ja lapsipsykoanalyysin edelläkävijä. Hän oli nuorin Sigmund Freudin kuudesta lapsesta.

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Anna Freud syntyi Sigmund ja Martha Freudin kuudentena lapsena Wienissä 1895. Hänellä väitetään olleen etäinen suhde äitiinsä. Sisarensa Sophien kanssa heidän on tulkittu valinneen eri metodit kilpailla isänsä suosiosta: Anna älykkyydellä ja Sophie viehättävyydellä.[1]

Anna Freud opiskeli Wienissä. Ensimmäisen artikkelinsa psykoanalyysin alalta hän julkaisi vuonna 1922. Isänsä Sigmund Freudin sairastuttua kitalaen syöpään Anna Freud toimi hänen hoitajanaan.

Anna Freud ei koskaan elämänsä aikana mennyt naimisiin. Freudin elämäkerran kirjoittaja Peter Gay kuvaa useaan otteeseen Freudin syyllisyyttä läheisestä suhteesta tyttäreensä ja kuinka hän murehtii omaa vaikutustaan tämän naimattomaksi jäämiseen ja seksuaalielämän puutteeseen.[2]

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Anna Freud jatkoi psykoanalyysin kehittämistä uuteen suuntaan, josta kehittyi egopsykologia. Anna Freud kehitti erityisesti defenssejä eli minän puolustuskeinoja koskevaa psykoanalyyttista ajattelua. Lapsipsykologiaa hän kehitti perustamalla useita orpokoteja ja tutkimalla sodan vaikutuksia lasten psyykeen.

Hänen ystäviinsä ja työtovereihinsa kuuluivat muun muassa psykoanalyytikot Eva Rosenfeld ja psykoanalyytikko Dorothy Burlingham. Hän oli hyvin läheinen myös isänsä ystävä psykoanalyytikko Lou Andreas-Salomén kanssa.

Suomennetut teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Anna Freud – Dorothy Burlingham: Kodittomat lapset: hoitokodit: puolesta ja vastaan. Suomentanut Riitta Pentti. Alkuteos Infants without families. Psykologien kustannus, 1980.
  • Lapsianalyysin indikaatioita. Suomentanut Riitta Pentti. (Psychiatria Fennican julkaisusarja, 84.) Psykiatrian tutkimussäätiö, 1988. ISSN 0355-7693
  • Lasten psykoanalyyttinen hoito: menetelmäluennot ja tutkielmat. Suomentanut Riitta Pentti, esipuhe Terttu Arajärvi. (Reports of Psychiatria Fennica, 98.) Psykiatrian tutkimussäätiö, 1992. ISSN 0359-3207
  • Minän suojautumiskeinot. Englannin kielestä suomentanut Kai Kaila. (Alkuteos: Das Ich und die Abwehrmechanismen, 1937.) Weilin + Göös 1969.
  • Terve ja psyykkisesti häiriintynyt lapsi. Suomentanut Riitta Pentti. (Alkuteos: Normality and pathology in childhood.) Yliopistopaino, 2000

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Adam Phillips, On Flirtation (Lontoo 1994) s. 92
  2. Gay, Peter: Freud. (Freud: A life for our time, 1968.) Suomentanut Mirja Rutanen. Bibliografisen esseen ja huomautukset suomentanut Anna Rutanen. Helsingissä: Otava, 1990 (3. painos 2004). ISBN 951-1-10685-6. , s. 524-545
Tämä psykologiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.