André Gorz
Wikipedia
André Gorz (helmikuu 1923 Wien, Itävalta – 22. syyskuuta 2007 Vosnon, Ranska), syntyjään Gerhard Hirsch ja kirjailijanimeltään Michel Bosquet, oli itävaltalais-ranskalainen yhteiskuntafilosofi ja toimittaja. Hän perusti vasemmistolaisen Le Nouvel Observateur -viikkolehden yhdessä Jean Danielin kanssa vuonna 1964.[1] Gorz tuki toisen maailmansodan jälkeen Jean-Paul Sartren eksistentialistista marxismia, mutta heidän välinsä rikkoutuivat vuonna 1968, jonka jälkeen Gorz keskittyi poliittiseen ekologiaan. Hän oli myös perustulon puolestapuhuja.[1]
Gorz teki itsemurhan pitkään syöpää sairastaneen vaimonsa Dorinen kanssa 24. syyskuuta 2007.[1]
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Teoksia
- Le traître (1957)
- La morale de l'histoire (1959)
- Stratégie ouvrière et néocapitalisme (1964)
- Le socialisme difficile (1967)
- Réforme et révolution (1969)
- Critique du capitalisme quotidien (1973)
- Critique de la division du travail (1973)
- Écologie et politique (1975)
- Écologie et liberté (1977)
- Fondements pour une morale (1977)
- Adieux au prolétariat (1980)
- Les Chemins du Paradis (1983)
- Métamorphoses du travail (1988)
- Capitalisme Socialisme Écologie (1991)
- Misères du présent, richesse du possible (1997)
- L’immatériel (2003)
- Lettre à D. Histoire d'un amour (2006)
[muokkaa] Lähteet
- ↑ 1,0 1,1 1,2 Ranskalaisfilosofi André Gorz teki itsemurhan vaimonsa kanssa Helsingin Sanomat. 26.9.2007. Viitattu 27.9.2007.
[muokkaa] Kirjallisuutta suomeksi
- Gorz, Andr: Eläköön työttömyys! : kirjoituksia työstä, ekologiasta, vapaudesta. Andr Gorz; toim. Keijo Rahkonen, suom. Risto Heiskala. Helsinki: Kansan sivistystyön liitto, 1982. ISBN 951-9225-63-3.
- Gorz, André: Työväenliike ja sosialismi. , 1971. ISBN 951-30-0072-9.
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Wallenius, Tommi: André Gorz Logos-ensyklopedia. Filosofia.fi.
