Amnesty Internationalin kritiikki

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Amnesty Internationalia on arvosteltu.

Puolueettomuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Amestyn luonne ja toiminta on muuttunut merkittävästi 1990- ja 2000-luvuilla. Perustamisestaan lähtien Amnesty keskittyi kampanjoimaan erityisesti mielipidevankien vapauttamiseksi. Toiminnan perustana olivat maakohtaisten tutkijoiden tekemät selvitykset. Amnestyn Head of Research Office (HORO) eli tutkimustoimiston johto tarkasti kaikki tiedot, ennen niiden käyttöä järjestön tiedotteissa. Puolueettomuutta pidettiin keskeisenä.[1] Pierre Sanén pääsihteerikaudella, 1992-2001, tutkijoiden roolia vähennettiin ja jäsenaktiivisuus nähtiin tärkeämpänä. HORO lakkautettiin 1994 ja sen johtaja Malcolm Smart erosi Amnestysta.[2]

Keskittyminen tiettyihin valtioihin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

The Observer -lehden toimittaja Nick Cohen on kritisoinut Amnestyn huomion kääntämisestä pois ihmisoikeuksista ja Yhdysvaltoihin kohdistuvasta suhteettomasta kritiikistä.[3]

The Economistin Edward Lucasin mukaan Amnesty näyttää muistuttavan "taas yhtä uutta vasemmistolaista painostusryhmää", kun se on syyttänyt Viroa venäläisvähemmistön huonosta kohtelusta.[4][5]

Israel-mielinen[6] järjestö NGO Monitor taulukoi miten paljon Amnestyn vuosiraportti 2006 kritisoi kutakin maata Lähi-idän alueella. Järjestön mukaan Amnesty keskittyi suhteettoman paljon Israelin kritisoimiseen verrattuna sellaisiin alueen maihin kuin Saudi-Arabia, Sudan tai Syyria.[7] Myös Harvardin yliopiston oikeustieteen professori, juutalainen Alan Dershowitz sanoi Jerusalem Post -lehdessä vuonna 2006 Amnestyn olevan Israelin vastainen ja lisäksi vääristelevän kansainvälistä lakia Israelia koskevissa sotarikossyytöksissä.[8]

Seksuaalirikokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1990-luvulle asti Amnestya arvosteltiin siitä, että se ei huomioinut juuri lainkaan seksuaalisen suuntautumisen takia vangittuja ihmisiä tai sotien seurauksena seksuaalirikoksien uhriksi joutuneita naisia. Tilanne kuitenkin muuttui vuonna 1991, kun Amnesty päätti julistaa homoseksuaalisuuden takia vangitut ihmiset mielipidevangeiksi ja ehdotti sotatilan aikana tehdyn raiskauksen määrittelemistä sotarikokseksi.[9]

Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katolinen kirkko on arvostellut Amnestya sen uuden aborttilinjan vuoksi ja vaati vuonna 2007 katolilaisia lopettamaan järjestön tukemisen[10].

Amnestyn julkilausuman, jossa Guantamon vankileiriä kutsuttiin "Gulagiksi", on väitetty loukanneen todellisen Gulagin uhreja. [11] [12] [13] [14]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Stephen Hopgood: Keepers of the flame: understanding Amnesty International, s. 80-92. Ithaca: Cornell University Press, 2006. ISBN 978-0-8014-4402-9.
  2. Stephen Hopgood: Keepers of the flame: understanding Amnesty International, s. 127-128. Ithaca: Cornell University Press, 2006. ISBN 978-0-8014-4402-9.
  3. Nick Cohen: Keep fighting for human rights - Is Amnesty International forsaking its time-honoured role as champion of the oppressed?. The Observer, 5.6.2005. Artikkelin verkkoversio.
  4. An excess of conscience - Estonia is right and Amnesty is wrong. The Economist, 14.12.2006. Artikkelin verkkoversio.
  5. David B. Rivkin Jr. ja Lee A. Casey: Amnesty Unbelievable National Review Online. 27.5.2005. Viitattu 11.6.2008.
  6. http://www.economist.com/world/international/displaystory.cfm?story_id=9804231
  7. NGO Monitor - Amnesty International Report for 2006 Viitattu 31.5.2008.
  8. Alan Dershowitz: Amnesty Int'l redefines 'war crimes'. The Jerusalem Post, 30.8.2006. Artikkelin verkkoversio.
  9. Power, s. 13-20 (Johdanto)
  10. Vatican urges end to Amnesty aid BBC. Viitattu 09.01.2008.
  11. Margers Pinnis, Baltic Association to the United Nations: The Real Gulag. The New York Times, 31.5.2005. Artikkelin verkkoversio.
  12. Anne Applebaum: Amnesty's Amnesia. Washington Post, 8.6.2005. Artikkelin verkkoversio.
  13. Kenneth Anderson: An American Gulag? Human rights groups test the limits of moral equivalency. The Weekly Standard, 13.6.2005, 10. vsk, nro 37. Artikkelin verkkoversio.
  14. Anne Bayefsky: Amnesty’s Absurdity National Review Online. 6.6.2005. Viitattu 11.6.2008.
Tämä yhteiskuntaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.