Ammoniumasetaatti
Wikipedia
| Ammoniumasetaatti | |
|---|---|
|
|
|
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | 631-61-8 |
| IUPAC-nimi | Ammoniumasetaatti |
| SMILES | O=C(O)C.N |
| Ominaisuudet | |
| Kemiallinen kaava | C2H3O2NH4 |
| Moolimassa | 77.0825 g/mol |
| Tiheys | 1.07 g/cm³ |
| Sulamispiste | 112 °C (385 K) |
| Kiehumispiste | (purkautuu) |
| Liukoisuus | 148 g/100 ml (4 °C) |
Ammoniumasetaatti on kemiallinen yhdiste, jonka suhdekaava on C2H3O2NH4 ja molekyylikaava CH3COONH4. Se on läpikuultavista rombisista kiteistä koostuvaa väritöntä tai valkoista kiinteää ainetta, jota valmistetaan reagoittamalla ammoniakkia ja etikkahappoa keskenään.
[muokkaa] Käyttö ja ominaispiirteet
- Ammoniumasetaattia myydään yleisesti kaupallisesti. Ammoniakin asetaattina se on heikon hapon and heikon emäksen suola, mistä juontuu osa sille ominaisista kemiallisista piirteistä
- Sitä käytetään luonnossa hajoavana yhdisteenä jonkin verran jäänestoaineena.
- Monissa yhteyksissä sitä käytetään etikkahappoon seostettuna. Näin saadaan aikaan puskuriliuos, joka luonnossa hajoaa ionittomiksi osasiksi
- Ammoniumasetaattia voidaan käyttää Knoevenagelin kondensaatiossa orgaaniseen synteesiin [1]
- Sen sulaminen melko alhaisessa lämpötilassa on suolalle suhteellisen harvinainen ominaisuus
- Ammoniumasetaatti on hygroskooppinen yhdiste. Kuumennettaessa se herkästi purkautuu asetamidiksi ja vedeksi:
-
- CH3COONH4 → CH3C(O)NH2 + H2O
- Tässä reaktiossa se hajoaa suhteellisen alhaisessa lämpötilassa kahtalaisiksi molekyyleiksi, mikä on suolalle melko harvinaista
- Voidaan käyttää tislatun veden kanssa reagenssina proteiinien saostuksessa
- Käytetään yleisesti massaspektrometriassa vesipuskurina proteiini- ja muiden molekyylien sähkösumutusionisaation (ESI)
- Ammoniumasetaatti on pienissä paineissa haihtuvaa. Tämän takia sitä on käytetty haihtumattomia suoloja sisältävien solupuskurien sijasta valmisteltaessa näytteitä massaspektrometriaan. [2] Haihtuvista suoloista tähän tarkoitukseen on käytetty myös muun muassa ammoniumformiaattia
[muokkaa] Lähteet
- ↑ G. Jones, Organic Reactions, 1967, volume 15, 204ff (the Knoevenagel Reaction)
- ↑ Berman et al., 2008. J Am Soc Mass Spectrom, 19:1230–1236. (englanniksi)