Amarok (albumi)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Mike Oldfield Amarok-levyn kannessa.

Amarok on Mike Oldfieldin kolmastoista albumi, joka julkaistiin vuonna 1990.

Albumi on monessa mielessä hyvin erikoinen. Se sisältää vain yhden tunnin pituisen (tarkkaan ottaen 60 minuuttia ja kaksi sekuntia) musiikkikappaleen. Musiikillisesti albumi seuraa Oldfieldin aikaisempia progressiivisen rockin suuntaan kallellaan olevia kokeiluja, joskin albumilla kuullaan erittäin vähän syntetisaattoreita ja kappaleessa seuraillaan niin kansanmusiikin kuin maailmanmusiikin melodioita ja rytmejä. Yksi albumin keskeisistä teemoista on afrikkalainen musiikki. Perkussionistit ovat samat kuin vuoden 1975 Ommadawn-levyllä.

Myös albumin syntyhistoria on erikoinen. Virgin-levy-yhtiö oli toistuvasti pyytänyt Oldfieldiä tekemään jatkoa suositulle Tubular Bells -albumilleen, varsinkin kun heidän välinen sopimuksensa oli kulumassa umpeen. Oldfield oli kuitenkin varsin kyllästynyt Virginiin. Amarok oli tavallaan osa erittäin monimutkaista viimeistä solvausta Virginille. Amarok oli ensinnäkin albumi, josta oli lähes mahdotonta erottaa yksittäisiä osia radiosoittoa varten ja jota oli muutenkin lähes mahdoton markkinoida. Albumi oli silti suuresti Oldfieldin ihailijoiden mieleen ja antoi hänelle taas mahdollisuuden säveltää mieleistään musiikkia. Virgin oli halunnut Oldfieldiltä joko laulettua popmusiikkia tai sitten Tubular Bells -nimisiä levyjä.selvennä

Albumilla oli myös muita pieniä näpäyksiä Virginin suuntaan. Eräässä kohdassa albumia kuullaan taustalla syntetisaattorilla morsetettuna ”fuck off RB”, viitaten Virginin Richard Bransoniin, jonka kanssa Oldfieldillä oli erittäin kireät välit. Oldfield myös sanoi kerran toivoneensa, että albumille tyypillinen erittäin suuri dynaaminen vaihtelu johtaisi siihen, että Virginin johtaja Simon Draper kuuntelisi autossa hiljaista kohtaa kovalla ja ajaisi ojaan yllättävän voimakkaan kohdan aikana. Jostakin syystä juuri morsekoodin sisältänyt kohta päätyi Virginin julkaisemalle Elements-kokoelmalevylle, johon leikattiin Amarokista kuuden minuutin pituinen katkelma.

Aikaisemmissa albumeissa Oldfield oli kokeillut suurta määrää erikoisia instrumentteja. Myös Amarokilla kuullaan esimerkiksi lelukoiraa (”happy”selvennä), erotuomarin pilliä, vesilasia, naamaläpäyksiä, hammasharjaa, ”feikkiradiota”, Hoover-pölynimuria ja ”lentokonemallien tekijöiden työkalulaatikon sisältöä”. Viimeisenä listalla ovat ”pitkät ohuet roikkuvat metalliputket”, viitaten putkikelloihin (engl. tubular bells): jopa soitinlistauksessaan Oldfield halusi välttää levy-yhtiön toivomia viittauksia Tubular Bells -levyyn.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]