Alfred von Schlieffen

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Alfred Graf von Schlieffen
Schlieffen vuonna 1890.
Schlieffen vuonna 1890.
Henkilötiedot
Syntynyt 28. helmikuuta 1833
War ensign of the German Empire Navy 1848-1852.svg Berliini, Saksa
Kuollut 4. tammikuuta 1913 (79 vuotta)
Kansallisuus saksalainen
Ammatti sotamarsalkka
sotateoreetikko
Sotilashenkilö
Palvelusmaa(t) Saksa
Palveluvuodet 1853–1906
Taistelut ja sodat Preussin–Itävallan sota
Saksan–Ranskan sota
Sotilasarvo marsalkka

Alfred von Schlieffen (s. 28. helmikuuta 1833 Berliini, Saksa4. tammikuuta 1913) oli saksalainen kreivi, sotamarsalkka ja sotateoreetikko, joka kehitti Schlieffen-suunnitelman vuonna 1905 Ranskan kolmannen tasavallan ja Venäjän keisarikunnan lyömiseksi.[1][2]

Alkutaival[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Schlieffen syntyi Berliinissä ja liittyi Preussin armeijaan vuonna 1853 oltuaan 20-vuotias. Hän osallistui Preussin–Itävallan sotaan 1866 ja Saksan–Ranskan sotaan 1870–1871.[1] Jo 31-vuotiaana Schlieffen nimitettiin Preussin pääesikunnan sotahistorian osaston johtoon. Schlieffen palveli armeijassa vuoteen 1906 asti, eli yhteensä 53 vuotta.

Suunnitelmat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saksan ja Ranskan välit olivat kireät Preussin ja Ranskan sodan takia. Saksassa uutta aseellista konfliktia pidettiin vain ajan kysymyksenä. Venäjän ja Ranskan läheisten välien takia Saksa olisi hyökätessään joutunut todennäköisesti kahden rintaman sotaan Ranskaa ja Venäjää vastaan. Myös Ranska pyrki aktiivisesti löytämään keinot Saksalle menettämiensä Elsassin ja Lothringenin palauttamiseksi. Schlieffen piti asetelmaa tuhoisana ja laati suunnitelman välttääkseen kahden rintaman sodan. Sen mukaan kolme neljäsosaa Saksan armeijasta suunnattaisiin aluksi Ranskan-vastaiselle rajalle.[2] Ranskan vahvan linnoitusketjun takia suoraa hyökkäystä ei kannattaisi toteuttaa vaan edetä ns. ”pyöröovi”-taktiikalla voimakkaalla kiertoliikkeellä länteen.

Suunnitelma oli yksinkertainen: tehtäisiin nopea hyökkäys puolueettomien Benelux-maiden läpi Ranskan rannikolle. Metzin kaupungin kohdalla voimakas kiertoliike kääntyisi Pariisin eteläpuolelle. Ranskan joukkojen eteneminen Saksaan olisi eduksi Saksan armeijalle, sillä tällöin suurin osa ranskalaisista sotilaista jäisi saarroksiin Pohjois-Ranskaan. Hyökkäysliike piti toteuttaa äärimmäisen nopeasti ja siihen laskettiin tarvittavan 35 armeijakuntaa.[1] Sotatoimet lännessä olisi saatava loppumaan, ennenkuin Venäjän hidas hyökkäys käynnistyisi ja miehiä tarvittaisiin itärintamalla.

Suoraviivainen suunnitelma ei huomioinut lainkaan mahdollisia vastoinkäymisiä tai Venäjän nopeampaa järjestäytymistä. Lisäksi hyökkäys puolueettomien itsenäisten valtioiden läpi voisi tuoda myös Yhdistyneen kuningaskunnan mukaan sotaan.

Schlieffen oli 1900-luvun alun merkittävin strategi ja osaltaan vahvasti mukana Saksan hyökkäävässä roolissa 1914, vaikkakin Schlieffenin seuraaja Helmuth von Moltke muokkasi hyökkäyssuunnitelmaa merkittävästi.

Tunnettuja Schlieffenin ajatuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

»Strategikoksi synnytään, ei tulla.»

»Voittaaksemme meidän täytyy pyrkiä olemaan vahvempi osapuolista kohtaamisen hetkellä.
Sen saavuttamiseksi ainoa toivomme on valita itse miten päätämme toimia,
eikä vain odottaa passiivisesti mitä vihollinen päättää tehdä meille.»

Schlieffen strategiaa on monesti arvosteltu liiallisesta suoraviivaisuudestaan, mutta varsinkin 1930-luvulla Yhdysvalloissa hänen teorioitaan tutkittiin erityisen huolellisesti. Myös Saksan salamasotateoria oli johdettu Schlieffenin hyökkäystaktiikasta.

Schlieffen muistutti vielä kuolinvuoteellaan vuonna 1913 ”Pitäkää oikea sivusta vahvana!”

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Torbacke, Jarl: Otavan suuri maailmanhistoria. Osa 16: Ensimmäinen maailmansota, s. 92-94. Suom. Eskelinen, Heikki. Otava, 2004. ISBN 951-1-09277-4.
  2. a b Seppo Zetterberg (suomalaisen laitoksen päätoim.): Muutosten vuosisata 1, s. 41. Alkuteos Power, Wealth & Powerty, The Family, Science, The Arts, Passing Parade. Suom. Jukka Forslund. Porvoo, Helsinki: WSOY, 1992. ISBN 951-0-18149-8.