Alexander Julius Silfversvan

Alexander Julius Silfversvan (23. joulukuuta 1831 Pietari – 14. maaliskuuta 1908 Tallinna, Vironmaan kuvernementti, Venäjä) oli suomalainen Venäjän keisarillisen laivaston kontra-amiraali.

Silfversvanin vanhemmat olivat kenraalimajuri Claes Ernst Silfversvan ja Albertina Gustava Ammondt ja puoliso vuodesta 1859 Elisabet Mihailovna Ruzi. Kenraalimajuri Otto Johan Niklas Silfversvan oli hänen veljensä ja kontra-amiraali Teodor Ernst Silfversvan hänen velipuolensa. Alexander Julius Silfversvan tuli oppilaaksi Pietarin merikadettikouluun 1841, jossa hänet ylennettiin gardemariniksi 1846. Valmistuttuaan hänet ylennettiin midshipsmaniksi 18. meriekipaasiin 1849 ja hän palveli 1849–1853 Itämerellä höyryfregateilla Hrabryj ja Rurik ja linjalaivoilla Sisoi Veliki ja Andrei. Syksyllä 1853 Silfversvan siirrettiin 7. meriekipaasiin. Krimin sodan aikana hän oli Rurikilla suojaamassa Kronstadtia 1854–1855. Huhtikuussa 1855 hänet ylennettiin luutnantiksi ja siirrettiin 8. meriekipaasiin Krimille. Hän haavoittui vaikeasti Sevastopolin puolustustaisteluissa, sodan loputtua hänet määrättiin höyrylaiva Fontankan päälliköksi huhtikuussa 1856.

Helmikuussa 1858 Silfversvan siirrettiin 25. meriekipaasiin ja hän tuli höyrylaiva Ilmenin päälliköksi 1860. Hänet siirrettiin takaisin 8. meriekipaasiin Krimille 1863, määrättiin höyrylaiva Nevan päälliköksi 1864 ja ylennettiin kapteeniluutnantiksi 1865. Tammikuussa 1870 hänet määrättiin monitori Sotnikin päälliköksi ja marraskuussa uudelleen Nevan päälliköksi. Hänet ylennettiin 2. luokan kapteeniksi 1873 ja 1. luokan kapteeniksi 1877. Vuosina 1880–1881 Silfversvan toimi Pietarin sotasataman merituomioistuimen va. jäsenenä, maaliskuussa 1883 hänet nimitettiin laivaston puolimeriekipaasin komentajaksi Tallinnaan. Eron sotapalveluksesta hän sai joulukuussa 1886 kontra-amiraalina.