Aleksandr Baryšnikov

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Mitalit
Maa: Neuvostoliiton lippu Neuvostoliitto
Miesten yleisurheilu
Olympiarenkaat Olympialaiset
Hopeaa Hopeaa Moskova 1980 kuulantyöntö
Pronssia Pronssia Montréal 1976 kuulantyöntö
EM-kilpailut
Hopeaa Hopeaa Praha 1978 kuulantyöntö
Sisäratojen EM-kilpailut
Hopeaa Hopeaa Budapest 1983 kuulantyöntö
Pronssia Pronssia München 1976 kuulantyöntö

Aleksandr Georgijevitš Baryšnikov (ven. Александр Георгиевич Барышников, s. 11. marraskuuta 1948) on entinen neuvostoliittolainen kuulantyöntäjä ja olympiamitalisti.[1] Hän työnsi ensimmäisenä virallisesti kuulaa tasan 22 metriä ja oli ensimmäisiä pyörähdystyylin menestyksekkäitä käyttäjiä.[2]

Baryšnikov alkoi harjoitella pyörähdystyyliä alkuvuonna 1972 valmentaja Viktor Aleksejevin johdolla.[2] Münchenin 1972 olympialaisissa hän työnsi karsinnassa tuloksen 18,65 m eikä selviytynyt loppukilpailuun.[1][3] Rooman EM-kilpailuissa 1974 hän sijoittui neljänneksi tuloksella 20,13 m[4]

Colombesissa 10. heinäkuuta 1976 Baryšnikov teki maailmanennätyksen 22,00 m. Ennätys pysyi hänen nimissään lähes kaksi vuotta.[5] Montréalin 1976 olympialaisissa hän työnsi loppukilpailun kolmannella kierroksella tuloksen 21,00 m ja neljännellä lähes yhtä pitkälle, 20,96 m. Hän sijoittui pronssille vain 3 cm hopeamitalisti Jevgeni Mironoville ja 5 cm kultamitalisti Udo Beyerille hävinneenä.[1][6]

Prahan EM-kilpailuissa 1978 Baryšnikov saavutti hopeaa tuloksella 20,68 m; alun perin hopealle sijoittunut Jevgeni Mironov hylättiin dopingtestin perusteella.[7] Moskovan 1980 olympialaisissa Baryšnikov teki toisella työntökierroksella tuloksen 21,08 m ja saavutti hopeaa.[1][8]

Sisäratojen EM-kilpailuissa Baryšnikov saavutti pronssia Münchenissä 1976 tuloksella 20,02 m sekä hopeaa Budapestissa 1983 tuloksella 20,44 m. Lisäksi hän sijoittui kuudenneksi Katowicessa 1975 tuloksella 18,80 m ja neljänneksi Milanossa 1978 tuloksella 19,95 m.[9]

Baryšnikov on pituudeltaan 202-senttinen. Hän avioitui Montréalin olympialaisten jälkeen kuulantyönnön olympiavoittaja Nadežda Tšižovan kanssa.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Aleksandr Baryšnikovin olympiasijoitukset Sports Reference LLC. Viitattu 18.07.2009. (englanniksi)
  • Butler, Mark (toim.): IAAF Statistics Handbook: Helsinki 2005, s. 471. IAAF, 2005. (englanniksi)
  • Kluge, Volker: Olympische Sommerspiele, die Chronik III, s. 246, 471, 603, 698. , 2000. ISBN 3-328-00741-5. (saksaksi)
  • Siukonen, Markku & Ahola, Matti: Suuri EM-kirja, s. 122, 137. Gummerus, 1990. ISBN 951-8920-11-7.
  • European Athletics Yearbook 1995–1996, s. 124–132. EAA, 1996. ISBN 3-87390-115-3. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Sports Reference LLC
  2. a b c Kluge, s. 603
  3. Kluge, s. 246
  4. Siukonen & Ahola, s. 122
  5. Butler, s. 471
  6. Kluge, s. 471
  7. Siukonen & Ahola, s. 137
  8. Kluge, s. 698
  9. EAA, s. 124–132
Tämä urheilijaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.