Albert Bridge

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Albert Bridge
Sijainti
Pituus
241 m
Leveys
12 m
Korkeus
20,0 mView and modify data on Wikidata
Alituskorkeus
11,5 m[2]View and modify data on Wikidata
Pisin jänneväli
139 m
Ylittää
Hallinto
Tyyppi
Liikenne päivässä
Luokan II* suojeltu rakennus Britanniassa (d) ()[3]View and modify data on Wikidata
Kartta

Albert Bridge on Thamesjoen ylittävä tieliikennesilta, joka yhdistää Lontoon Chelsean ja Battersean kaupunginosat toisiinsa. Sillan kokonaispituus on 241 metriä, pisin jänneväli 139 metriä ja leveys 12 metriä.[1] Se nimettiin kuningatar Viktorian puolison prinssi Albertin muistoksi.[4]

Vinoköysi- ja riippusillan välimuodoksi suunniteltu Albert Bridge avattiin käyttöön 23. elokuuta 1873. Sen rakenteita jouduttiin vahvistamaan jo 1884–1887 alkuperäisten teräsvaijerien alettua ruostua. Siltaa vahvistettiin jälleen 1972–1973 tukemalla sitä keskikohdasta kahdella uudella tukipilarilla, ja se peruskorjattiin ja maalattiin 2010–2011.[1]

Siltamaksujen keräämiseen käytetty koppi.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Albert Bridge Company perustettiin vuonna 1863 uuden sillan rakentamiseksi Chelsean ja Battersean välille. Kaupunginosien välisiä liikenneyhteyksiä pidettiin kehnoina, vaikka niitä yhdistivätkin jo puinen Battersea Bridge (1771) ja uudempi Chelsea Bridge (1858). Lupa rakentamiselle myönnettiin 1864, ja insinööri Rowland Mason Ordish laati sillasta piirustukset, joissa hyödynnettiin uudella tavalla sekä vinoköysi- että riippusillan elementtejä. Rakentaminen kuitenkin viivästyi vuosikausiksi, ja ennen työn aloittamista Ordish ehti suunnitella samaa rakennetta hyödyntävän Frans Joosefin sillan (1868) Prahaan. Sillan rakentaminen aloitettiin lopulta vuonna 1871, ja se avattiin käyttöön 23. elokuuta 1873.[1]

Alkuperäinen varoituskyltti, joka kielsi tasatahtiin marssimisen sillalla.

Albert Bridgen kansirakenteet tuettiin ripustusköysillä, joista osa kiinnittyi pylonista toiseen kulkevaan riippuköyteen riippusiltojen tapaan ja osa viistosti pylonien huipulle vinoköysisiltojen tapaan. Neljä valurautaista pylonia tuettiin tukipilarien varaan ja täytettiin tiilillä ja betonilla. Ne painoivat kymmenen tonnia ja olivat suurimmat koskaan valetut rautasylinterit. Ne kuljetettiin sillan rakennustyömaalle Batterseassa sijaitsevalta valimolta Thamesia pitkin.[1]

Pian sillan käyttöönoton jälkeen kävi ilmi, etteivät sen ylittämisestä perityt maksut tuottaneet riittävästi. Vuonna 1879 Metropolitan Board of Works otti sillan haltuunsa maksettuaan siitä korvauksia omistajille ja lopetti siltamaksut. Alkuperäisten teräsvaijerien alettua ruostua ne korvattiin teräsketjuilla vuosina 1884–1887 Joseph Bazalgetten johdolla, ja samalla sillan puukansi uusittiin.[1] Rakenteellisten ongelmien paljastuttua keksittiin sillan suojelemiseksi muitakin keinoja: sen päähän kiinnitettiin kyltti, jossa kiellettiin marssimasta sillalla tasatahtiin. Kielto koski ensisijaisesti läheisen Chelsean kasarmin sotilaita, ja se poiki sillalle liikanimen ’Vapiseva neiti’.[5]

Siltaa uhkasi purkaminen ennen ja jälkeen toisen maailmansodan, mutta aikeesta luovuttiin Sir John Betjemanin vuonna 1957 järjestämän kampanjan ansiosta. Vuosina 1972–1973 siltaa vahvistettiin lisäämällä sen keskikohtaan kaksi uutta tukipilaria, joiden varaan kansirakenteita tukemaan asetettiin teräspalkki. Samalla kansirakenteet uusittiin. Vuosina 2010–2011 silta peruskorjattiin ja kansirakenteet uusittiin jälleen.[1] Samalla silta maalattiin sinisellä, vihreällä ja vaaleanpunaisella ja siltamaksujen keräämiseen pystytetyt neljä koppia sen molemmissa päissä entisöitiin.[1][5]

Suojelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Historic England myönsi Albert Bridgelle Grade II* -luokan suojelukohteen aseman vuonna 1969. Suojeluperusteita oli useita:[1]

  • Rakennustaiteellinen arvo – aikansa johtavan insinöörin suunnittelema hienostunut goottilaistyylinen silta.
  • Historiallinen arvo – Tower Bridgen (1894) ohella ainoa alkuperäinen tieliikennesilta Lontoon keskustassa.
  • Rakennustekninen arvo – rakennusaikanaan innovatiivinen silta, jossa hyödynnettiin sekä vinoköysi- että riippusillan elementtejä.
  • Yhteisarvo – silta yhdistyy kiinteästi Grade II -luokan Chelsea Embankmentiin ja kaunistaa näkymää, joka avautuu Grade II* -luokan Battersea Parkista.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i Albert Bridge including tollbooths, lamp standards and stairs and section of bridge over the Embankment at the north end Historic England. Viitattu 18.3.2023. (englanniksi)
  2. Thames Bridges Heights, Port of London Authority. Tieto on haettu Wikidatasta.
  3. National Heritage List for EnglandView and modify data on Wikidata . Tieto on haettu Wikidatasta.
  4. Thames Bridges Port of London Authority. Viitattu 18.3.2023. (englanniksi)
  5. a b Rosehill, Harry: 8 Secrets Of The Albert Bridge Londonist. Viitattu 18.3.2023. (englanniksi)