Aitohunajakukka
| Aitohunajakukka | ||||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||||
| Phacelia tanacetifolia Benth. |
||||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||||
 Aitohunajakukka Wikispeciesissä |
Aitohunajakukka (Phacelia tanacetifolia) on hunajakukkien sukuun kuuluva yksivuotinen ruohokasvi. Hunajakukat sijoittuvat lemmikkikasvien heimoon. Aiemmin aitohunajakukka on luettu sievikkikasvien (Hydrophyllaceae) heimoon, mutta uudemmassa luokittelussa sievikkikasvit on sisällytetty lemmikkikasveihin alaheimoksi.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Ulkonäkö ja koko
Aitohunajakukka kasvaa 20–60 cm korkeaksi. Varsi on pysty ja hapsi- ja nystykarvainen. Kierteisesti sijaitsevat lehdet ovat kahteen kertaan parijakoiset tai pariosaiset, liuskat ovat hammaslaitaisia. Lehden lapa on kooltaan 2–8 cm pitkä. Kukinto on hyvin tiheä, toispuoleinen latvakiehkura. Kukat ovat kaksineuvoisia, lyhytperäisiä ja väriltään yleensä sinisiä. Teriö on ratasmainen ja kooltaan 6–9 mm, heteet ovat hyvin pitkäpalhoisia. Aitohunajakukka kukkii Suomessa heinä-syyskuussa. Kasvin hedelmänä on kota.[1]
Lajin lehdet muistuttavat pietaryrtin lehtiä, minkä takia sen on saanut tieteellisen nimensä tanacetifolia, joka viittaa sukuun Tanacetum, pietaryrtit.[2]
[muokkaa] Levinneisyys
Aitohunajakukka on alunperin kotoisin läntisestä Pohjois-Amerikasta.[3] Eurooppaan laji on tuotu viljelykasviksi. Suomessa aitohunajakukkaa tavataan villiintyneenä satunnaisesti Kemin korkeudelle saakka.[1][4]
[muokkaa] Elinympäristö
Suomessa aitohunajakukka tavataan viljelyjäänteenä ja joskus myös tulokkaana kasvimailla ja pelloilla.[1] Villiintyneenä laji viihtyy muun muassa tienpientareilla ja joutomailla.[2]
[muokkaa] Käyttö
Aitohunajakukka on erittäin hyvä mesikasvi. Sen vuoksi sitä viljellään mm. hunajantuotantoa varten.[2]
[muokkaa] Lähteet
- Hämet-Ahti, L., Suominen, J., Ulvinen, T. & Uotila, P. (toim.): Retkeilykasvio. Helsinki: Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, 1998. ISBN 951-45-8167-9.
- Mossberg, B. & Stenberg, L. (suom. Vuokko, S. & Väre, H.): Suuri Pohjolan kasvio. Tammi, 2005. ISBN 951-31-2924-1.
[muokkaa] Viitteet
- ↑ a b c Retkeilykasvio 1998, s. 348.
- ↑ a b c Den virtuella floran: Honungsfacelia (ruots.) Viitattu 28.3.2011.
- ↑ Suuri Pohjolan kasvio 2005, s. 487.
- ↑ Lampinen, R. & Lahti, T. 2010: Kasviatlas 2009: Aitohunajakukan levinneisyys Suomessa. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 28.3.2011.
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Kasviatlas 2009: Aitohunajakukan levinneisyys Suomessa
- Luontoportti: Aitohunajakukka (Phacelia tanacetifolia)
- Den virtuella floran: Aitohunajakukka (Phacelia tanacetifolia) (ruotsiksi)
- ITIS: Phacelia tanacetifolia (englanniksi)
- United States Department of Agriculture (USDA): Phacelia tanacetifolia (englanniksi)
