Aderinsukeltaja-antilooppi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Aderinsukeltaja-antilooppi
Uhanalaisuusluokitus: Äärimmäisen uhanalainen [1]
Äärimmäisen uhanalainen
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Lahko: Sorkkaeläimet Artiodactyla
Heimo: Onttosarviset Bovidae
Alaheimo: Sukeltaja-antiloopit Cephalophinae
Suku: Töyhtöantiloopit Cephalophus
Laji: adersi
Kaksiosainen nimi
Cephalophus adersi
Thomas, 1918
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Aderinsukeltaja-antilooppi Wikispeciesissä

Aderinsukeltaja-antilooppi (Cephalophus adersi) on Itä-Afrikassa elävä sorkkaeläin. Se on kaikkein uhanalaisin sukeltaja-antilooppilaji. Se kuuluu myös alaheimonsa pienimpiin edustajiin.[2] Nisäkäsnimistötoimikunnan ehdotus lajin uudeksi suomenkieliseksi nimeksi on "kirjopuikkija"[3].

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aderinsukeltaja-antiloopin ruumiinpituus on 66–72 senttiä ja säkäkorkeus 30–32 senttiä. Hännän pituus on 9–12 senttiä[2] ja korvien pituus 7–8 senttiä[4]. Eläin painaa 6–12 kiloa.[4] Sukupuolet ovat samannäköiset. Kummallakin sukupuolella on 3–6 senttiä pitkät, taaksepäin sojottavat sarvet, jotka voivat uroksilla olla pidemmät kuin naarailla.[2][4] Muiden sukeltaja-antilooppien tavoin lajin ruumiinmuoto on sopeutunut tiheässä kasvillisuudessa liikkumiseen. Sen ruumis on pieni ja tanakka, takaraajat suuret, selkä kaareva ja jalat suhteellisen pienet. Lisäksi sillä on levitettävät teräväkärkiset sorkat. Suu on suuri, kuono suippo, ja nenänpää litteä. Silmien edessä ovat viillonmuotoiset naamarauhaset.[2] Turkki on pehmeä ja silkkinen. Turkki on yleisväriltään kellanruskea, mutta muuttuu niskan kohdalta jonkin verran harmaammaksi. Vatsapuoli on selkäpuolta vaaleampi. Punertavista jaloista erottuvat myös valkoiset laikut, jotka korostuvat heti sorkkien yläpuolella olevilla mustalla ja valkoisella täplällä. Useimpien muiden töyhtöantilooppien tavoin aderinsukeltaja-antiloopin pään päällä on ruskea töyhtö. Aderinsukeltaja-antiloopin erottaa muista lajeista parhaiten takamuksen valkeasta juovasta.[4]

Levinneisyys ja elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aderinsukeltaja-antilooppia tavataan vain Sansibarin pääsaarella Ungujalla Tansaniassa ja pienellä alueella Kenian rannikolla. Keniassa levinneisyys ulottui aiemmin Mombasaan asti lähelle Somalian rajaa, mutta nykyään se elää vain Arabuko-Sokoken metsässä ja Dodorin kansallisella suojelualueella. Doridorin kanta löydettiin vasta vuonna 2004. Tansaniassa laji eli aiemmin ehkä myös Fundon ja Funzin saarilla, mutta on hävinnyt niiltä. Vuonna 2000 lajia siirrettiin myös Chumbe Islandille.[2][1]

Aderinsukeltaja-antilooppi luokitellaan äärimmäisen uhanalaiseksi lajiksi, ja lajin kannat ovat romahtaneet viime vuosikymmeninä laittomien metsänhakkuiden, salametsästyksen ja maanviljelyn leviämisen takia. Sansibarissa arvioitiin vuonna 1982 elävän 5 000 aderinsukeltaja-antilooppia, mutta vuonna 1999 määräksi saatiin enää 640 yksilöä. Nykyisin niitä tavataan enää vain saaren itä- ja eteläosien metsäsaarekkeilla, joissa elää ehkä vain alle 300 yksilöä. Arabuko-Sokoken kanta ehkä tätäkin lähempänä häviämistä. Kyseisen metsän kanta on hyvin pieni. Salametsästys on alueella tavallista, ja metsää uhkaavat laittomat hakkuut ja nopeasti kasvavan väestön paine. Laji on rauhoitettu molemmissa esiintymismaissa, mutta lakia on valvottu vain heikosti. Osa levinneisyysalueesta on suojeltua. Lajia tavataan muun muassa Jozani-Chakwa Bayn kansallispuistossa ja Kiwengwan metsän luonnonsuojelualueella Sansibarissa sekä Arabuko-Sokoken kansallispuistossa Keniassa. Salametsästystä on myös yritetty rajoittaa.[2]

Sansibarissa aderinsukeltaja-antiloopin elinympäristöä ovat entisten koralliriuttojen päällä kasvavat pitkät, häiriöttömät, usein kuivat ja vedettömät rantatiheiköt. Arabuko-Sokoken kannan elinympäristöä ovat Cynometra-puiden muodostamat tiheiköt ja metsämaat.[2]

Elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aderinsukeltaja-antiloopit ovat aktiivisimpia päiväsaikaan. Ne voivat jatkaa ruoanhakuaan aamun sarastuksesta iltahämärään. Välissä ne ehtivät myös levätä ja märehtiä ruokaansa. Aderinsukeltaja-antiloopit elävät pareittain ja pitävät hallussaan pientä reviiriä, jonka ne merkitsevät hajurauhastensa eritteillä ja lantakasoilla. Aderinsukeltaja-antiloopin on kerrottu olevan arka ja valpas eläin, joka on herkkä äänille. Muiden sukeltaja-antilooppien tavoin se pakenee häirittynä "sukeltamalla" kasvillisuuden kätköön, mistä alaheimo on saanut nimensä. Aderinsukeltaja-antiloopin ravinto koostuu pääasiassa pudonneista lehdistä, kukista, hedelmistä, silmuista ja siemenistä. Se seuraa usein apinalaumoja ja syö niiden ja lintujen pudottamia tähteitä. Aderinsukeltaja-antilooppi voi pärjätä pitkiä aikoja ilman vettä.[2]

Lisääntymisestä ei tiedetä käytännössä mitään. Laji saattaa lisääntyä ympäri vuoden. Naaras synnyttää yhden vasan, joka pysyttelee kasvillisuuden kätköissä elämänsä ensimmäiset viikot.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Finnie, D.: Cephalophus adersi IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.2. 2008. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. Viitattu 29.7.2014. (englanniksi)
  2. a b c d e f g h i Aders’ duiker - Cephalophus adersi - Information - ARKive 2010. Wildscreen. Viitattu 1.5.2010. (englanniksi)
  3. Nisäkäsnimistötoimikunta: Nisäkäsnimistö (vahvistamaton ehdotus nisäkkäiden nimiksi) 2008. Luonnontieteellinen keskusmuseo. Viitattu 30.4.2010.
  4. a b c d Brent Huffman: Cephalophus adersi - Aders's duiker 15.9.2008. www.ultimateungulate.com. Viitattu 1.5.2010. (englanniksi)