Abolhassan Banisadr
| Abolhassan Banisadr | |
|---|---|
| سید ابوالحسن بنیصد | |
 Abolhassan Banisadr vuonna 1980. |
|
| Iranin 1. presidentti | |
|
5. helmikuuta 1980 – 20. kesäkuuta 1981
|
|
| Seuraaja | Mohammad-Ali Rajai |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 22. maaliskuuta 1933 Hamadan, Iran |
| Kuollut | 9. lokakuuta 2021 (88 vuotta) Pariisi, Ranska |
| Kansalaisuus | iranilainen |
| Ammatti | taloustieteilijä |
| Arvonimi | Sayyid |
| Tiedot | |
| Puolue | sitoutumaton |
 Nimikirjoitus |
|
| Aiheesta muualla | |
| banisadr.org | |
Abolhassan Banisadr (pers. ابوالحسن بنیصدر, s. 22. maaliskuuta 1933 Hamadan, Iran – 9. lokakuuta 2021 Pariisi, Ranska) oli iranilainen poliitikko, joka oli maan ensimmäinen presidentti vuoden 1979 vallankumouksen jälkeen.[1]
Banisadr osallistui šaahin vastaisen opiskelijaliikkeen toimintaan 1960-luvun alkupuolella ja joutui kaksi kertaa vankilaan. Hän pakeni Ranskaan ja liittyi Ajatollah Khomeinin johtamaan vastarintaliikkeeseen. Hän palasi Iraniin yhdessä Khomeinin kanssa vuonna 1979 ja toimi ulkoministerin sijaisena vuonna 1979 ja talousministerinä vuosina 1979–1980. Vuoden 1980 presidentinvaalissa oli kymmenen ehdokasta; Banisadr tuli valituksi. Banisadr ei ollut pappismies – Khomeinin mielestä pappien ei pitänyt sekaantua maalliseen hallintoon.
Elokuussa ja syyskuussa vuonna 1980 Banisadr selviytyi kahdesta helikopterionnettomuudesta Iranin ja Irakin välisellä rajaseudulla. Banisadr ja Khomeini riitautuivat samana vuonna toisinajattelijoiden surmaamisen vuoksi. Khomeinin mukaan Banisadr ei hoitanut kunnolla Iranin ja Irakin välistä sotaa, ja Khomeini syrjäytti hänet puolustusvoimien komentajan paikalta.
Iranin silloinen parlamentti erotti Banisadrin virasta 21. kesäkuuta 1981. Iranin vallankumouskaarti miehitti presidentin virka-asunnon ja pidätti monia toimittajia, jotka olivat Banisadrin puolella. Myös Banisadrin läheisimmät työtoverit Hossein Navab, Rashid Sadrolhefazi ja Manouchehr Massoudi pidätettiin ja myöhemmin teloitettiin.
Ajatollah Montazeri tuki Banisadria, mutta hänet pidätettiin ja vangittiin. Myös Banisadrin oma henki oli vaarassa sillä hänestä oli annettu etsintäkuulutus ja kuolemantuomio.
Banisadr piileskeli kuusi viikkoa ennen kuin 10. heinäkuuta 1981 teki yllättävän käänteen. Hän ajoi viiksensä ja pukeutui naiseksi ja välillä Iranin ilmavoimien komentajaksi ja onnistui pääsemään Boeing 707 -lentokoneeseen, jonka hän käski nousta ilmaan Teheranista. Lentokone nousi kohti Turkin rajaa, ja pian se oli jo Turkin ilmatilassa, jonne iranilaisilla sotalentokoneilla ei ollut oikeutta lentää, josta se lensi Cachaniin, Ranskaan.
Ranskan presidentti François Mitterrand antoi Banisadrille poliittisen turvapaikan. Tämä johti Iranin ja Ranskan diplomaattisten suhteiden jäädyttämiseen. 10. elokuuta samana vuonna Iran karkotti Ranskan suurlähetillään Teheranista ja Ranska karkotti vastineeksi Iranin lähettilään.[2]
Banisadr asui elämänsä loppuun asti Versaillesin kaupungissa Pariisin lähistöllö, Ranskan poliisin suojeluksessa. Hän kirjoitti aktiivisesti Iranin hallintoa vastaan ja julkaisi useita kirjoja.[3] Hän sairasteli viimeiset vuotensa ja kuoli Pitié-Salpêtrièren sairaalassa lokakuussa 2021.[4]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Bani-Sadr, Abul Hassan (1931 - ) BBC World Service. Arkistoitu 25.2.2015. (englanniksi)
- ↑ The World in Summary; Bani-Sadr Hitches to France New York Times. 2.8.1981. (englanniksi)
- ↑ Maziar Motamedi: Iran’s first president, Abolhassan Banisadr, dies in Paris at 88 Al Jazeera. 9.10.2021. Al Jazeera Media Network. Viitattu 9.10.2021. (englanniksi)
- ↑ Former Iranian President Bani-Sadr dies in Paris 9.10.2021. Reuters. Viitattu 9.10.2021. (englanniksi)
| ||||||||||||||||||||||
