Airspeed Ambassador

Airspeed Ambassador
Dan-Airin Ambassador
Tyyppi	Matkustajalentokone
Valmistaja	Airspees
Ensilento	10. heinäkuuta 1947

Airspeed AS.57 Ambassador oli Airspeedin valmistama brittiläinen kaksimoottorinen potkurikone, jonka ensilento oli 10. heinäkuuta 1947.

Suunnittelu

Ambassadorin suunnittelun pohjana oli Brabazorin Komitean vuoden 1943 tutkimus Brittiläisen imperiumin siviililentokonetarpeista, jossa ehdotettiin viisi eri peruslentokonetyyppiä sodan jälkeiselle ajalle. Ambassadorin tehtävänä oli olla DC-3:n korvaajana syöttöliikennereiteillä. Airspeediltä pyydetteiin suunnittelemaan 14,5 tonnin luokkaan kuuluva paineistamaton lentokone, jonka voimanlähteenä toimisi kaksi Bristol Hercules-tähtimoottoria.

Lopulta kun lentokonetuotantoministeriö tilasi kaksi prototyyppiä Airspeediltä heti toisen maailmansodan jälkeen suunnitelma oli kasvanut huomattavasti isommaksi. Nyt Ambassador oli paineistettu lentokone, jonka moottoreina toimisivat Bristol Centaurus-tähtimoottorit ja sen maksimi lentoonlähtöpaino olisi jo melkein 24 tonnia. Päivitetyssä suunnitelmassa oli 47 matkustajapaikkaa ja nokkalaskuteline, joka sai koneen näyttämään nykyaikaiselta kuin vastaavat Douglas DC-3, Curtiss Commando, Avro Lanvastrian ja Vickers Viking-konetyypit, jotka olivat yleisiä Euroopan lyhyemmillä lentoreiteillä.

Tuotanto ja käyttö

British European Airwaysin Airspeed Ambassador Liverpoolissa vuonna 1961.

Prototyyppejä valmistettiin kaiken kaikkiaan kolme kappaletta, joista ensimmäinen lensi ensilentonsa 10. heinäkuuta 1947. British European Airways (BEA) tilasi syyskuussa 1948 20 lentokonetta 3 miljoonan punnan hintaan ja liikennöi niillä vuosien 1952 ja 1958 välillä. Ensimmäinen Ambassadorin lento BEA:n väreissä tapahtui 13. maaliskuuta 1952 Heathrowin ja Pariisin Le Bourgetin välillä. Vuoteen 1955 joulukuuhun mennessä Ambassadorit olivat lentäneet 2 230 lentotuntia per kone vuodessa, mikä oli eniten BEA:n laivastossa. BEA kuitenkin hylkäsi Ambassadorit melko pian ja viimeinen aikataulun mukainen lento oli elokuussa 1958, jonka jälkeen tyypin korvasi Vickers Viscount.

BEA:n lisäksi Ambassadoreja oli Autairin, BKS Air Transportin ja Dan-Airin laivastossa. Dan-Air oli viimeinen lentoyhtiö, joka käytti Ambadassoreja. Viimeinen liikennöinti Dan-Airin väreissä oli syyskuussa 1971. Lisäksi Butler Air Transport Australiassa, Globe Air Sveitsissä ja Norronafly Norjassa liikeinnöivät käytettyjä Ambassadoreja jonkin aikaa.

Ambassador oli suosittu lentokone paineistetun matkustamon ja hyvän äänieristyksen ansiosta, mutta markkinoille tulleet uudet potkuriturbiini- ja suihkumoottorikoneet, joissa oli luotettavammat moottorit ja suurempi huippunopeus, koituivat Ambassadorin kohtaloksi kahden vakavan onnettomuuden lisäksi.

Onnettomuudet

Ambassadorille sattui kaksi vakavaa onnettomuutta:

• 6. helmikuuta 1958 Münchenista nousemassa ollut British European Airwaysin lento 609 syöksyi ulos kiitotieltä ja törmäsi puiseen vajaan. Onnettomuus oli Isossa-Britanniassa laajasti uutisoitu, koska koneessa oli kyydissä Manchester United-jalkapallojoukkueen pelaajia ja henkilökuntaa.
• 3. heinäkuuta 1968 BKS Air Transportin Heathrowille laskeutumassa olleen Ambassadorin vasen siipi osui maahan ja se törmäsi terminaaliin. Kaksi maassa ollutta Hawker Siddeley Tridentiä vahingoittuivat onnettomuuskoneen osuttua niihin.

Aiheesta muualla

• Eastwood, Tony; John Roach (1991). Piston Engine Airliner Production List. The Aviation Hobby Shop. ISBN 0 907178 37 5. 

• Singfield, Tom. Classic Airliners. Leicester, England: Midland Publishing, 2000. ISBN 1-8578-0098-2.
• Jackson, A.J. (1974). British Civil Aircraft since 1919 Volume 1. London: Putnam. ISBN 0 370 10006 9. 

• Jackson, A.J. (1959). British Civil Aircraft since 1919 Volume 1. London: Putnam.