A7V

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Sturmpanzerwagen A7V
Bundesarchiv Bild 146-1974-050-12, Westfront, deutscher Panzer A7V.jpg
A7V
Pituus
– putki edessä 7,34 m
– pelkkä runko -
Leveys 3,10 m
Korkeus 3,30 m
Taistelupaino 32,500 kg
Telaketjut -
Maksiminopeus
– tiellä 15 km/h
– maastossa 6,5 km/h
Toimintasäde 30-80 km
Pääase 57 mm tykki
Muu aseistus 6x7,92 mm Maxim MG 08/15 -konekivääri
Panssarointi Edessä 50 mm
Sivuilta 20 mm
Moottori Kaksi Daimler-Benz 4-sylinteristä bensiinimoottoria
200 hv
149 kW
Miehistö 18 henkeä
Valmistusmaa Saksan vuosina 1871–1918 käytössä ollut lippu. Saksan keisarikunta

Sturmpanzerwagen A7V (Allgemeines Kriegsdepartement, 7. Abteilung, Verkehrswesen)[1] on saksalaisten ensimmäisessä maailmansodassa käyttämä panssarivaunu. Sen kehittely alkoi saksalaisten huomattua brittiläisten panssarivaunujen vaikutuksen omaan jalkaväkeensä. Tämä tapahtui kuitenkin aivan liian myöhään, jotta sillä olisi ollut vaikutusta sodan kulkuun.

A7V oli suurikokoinen ja epäkäytännöllinen. Vaunu oli aseistettu belgialaisilta ja myöhemmin venäläisiltä sotasaaliiksi saaduilla brittiläisvalmisteisilla 57 mm Maxim Nordenfeld -tykeillä ja vähintään kuudella 7,92 mm Maxim MG 08/15 -konekiväärillä. Vaunun omat panssarit eivät olleet karaistua terästä, joten ne saattoi läpäistä millä tahansa konekivääriä järeämmällä aseella.[2] Vaunu ei kuitenkaan ollut tasavertainen kohdatessaan englantilaiset Mark V -panssarivaunut. Miehistö koostui 2:sta upseerista ja 16:sta miehestä (Vaunun johtaja, ajaja, mekaanikko, mekaanikko/viestittäjä, 6 konekivääriampujaa, 6 konekiväärilataajaa ja 2 tykkimiestä).

Ensimmäisen kerran A7V:tä käytettiin taistelussa 21. maaliskuuta 1918, jolloin ne avustivat brittien pienimuotoisen läpimurron pysäyttämistä St Quentin kanavan pohjoispuolella. Historian ensimmäinen panssarivaunujen välinen taistelu tapahtui 24. huhtikuuta 1918[2], jolloin kolme saksalaista A7V:tä kohtasi kolme brittiläistä Mark IV:sta. Brittien johtovaunu kykeni tekemään yhden A7V:n toimintakyvyttömäksi 6-naulaisella tykillään. Toinen A7V ("Nixe") sai kolme osumaa, mutta menetti pelin vasta kaaduttuaan epätasaisella alustalla.[2]

A7V:n suurin valtti oli sen nopeus. Vaikka 15 km/h ei kuulosta suurelta, oli se siihen aikaan huima nopeus 32,5 tonnia painavalle kolossille. Vaunu oli kuitenkin epävakaa ja sen pitkä etuylitys, telaston rakenne ja vaatimaton maavara (40mm) heikensi sen kykyä ylittää juoksuhautoja ja edetä mutaisessa maastossa.

Osittain A7V:n tuntemattomuus johtuu sen vähäisestä valmistusmäärästä. Vain 22 kappaletta tilatusta 100:sta vaunusta ehdittiin valmistaa ennen sodan päättymistä. Kaikki valmistuneet vaunut nimettiin (Isolde, Mephisto, Nixe, Wotan, jne.).

Suurin osa A7V vaunuista romutettiin ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Ainoa säilynyt A7V Mephisto on näytteillä Queenslandin museossa Australiassa. Siihen perustuen on rakennettu Munsterin panssarimuseossa näytteillä oleva "Wotan" -jäljitelmä.

Australialaisten kaappaama A7V "Mephisto" Queenslandin museossa.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. http://www.panzerbaer.de/types/dka_stpz_a7v.htm
  2. a b c Tieteen kuvalehti Historia 16/2013, s.11

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta A7V.