A-4 Skyhawk
Sivulta puuttuu | Douglas A-4 Skyhawk | |
|---|---|
 |
|
| U.S. Navyn A-4E Pohjois-Vietnamin yllä vuonna 1967 | |
| Tyyppi | Rynnäkkökone |
| Valmistaja | Douglas |
| Suunnittelija | Ed Heinemann[1] |
| Ensilento | 22. kesäkuuta 1954[1] |
| Esitelty | 1956 |
| Pääkäyttäjät | Yhdysvaltain laivasto, Yhdysvaltain merijalkaväki |
| Valmistusvuodet | 1954–1979[1] |
| Valmistusmäärä | 2 960 |
A-4 Skyhawk on rynnäkkölentokone, joka on alun perin suunniteltu toimimaan Yhdysvaltain laivaston lentotukialuksilla.[2] 50 vuotta konetyypin ensilennon jälkeen lähes 3 000:sta valmistetusta Skyhawkista jotkut ovat edelleen toiminnassa pienemmissä ilmavoimissa ympäri maailmaa. Kone oli ennen nimetty A4D Skyhawkiksi. Sen on alun perin suunnitellut Douglas, ja myöhemmin sitä on valmistanut McDonnell Douglas joka sulautettiin Boeing-yhtymään. Konetyypin käyttöönotto korvasi edeltäjänsä: potkurilla varustetun rynnäkkökoneen, Douglas A-1D Skyraiderin, jonka palvelukseenastuminen oli tapahtunut vuonna 1945. Skyraideria käytettiin Korean sodassa.
Argentiinan ilmavoimilla oli runsaasti Skyhawkeja Falklandin sodassa. Ne aiheuttivat vakavia laivastomenetyksiä Britannian (Yhdistynyt kuningaskunta) merivoimille, etenkin ranskalaisvalmisteisilla merimaaleja vastaan käytettävillä Exocet-ohjuksilla. Muilla sotanäyttämöillä oli konetyyppi kunnostautunut, sekä Vietnamin sodassa (Yhdysvallat) että kronologisesti samoihin aikoihin olleessa Jom Kippurin sodassa (Israel) vuonna 1973. Israelin ilmavoimat (IAF) teki A-4 Skyhawkeilla useita ilmataisteluissa tehtyjä viholliskoneiden pudotuksia, erillisiin aseellisiin selkkauksiinkin liittyen.
Pitkän käyttöhistoriansa aikana, koneesta tehtiin eri kehitysversioita. Myöhemmät versiot kykenivät kuljettamaan suuremman aselastin, mutta tämä tapahtui muiden lento-ominaisuuksien kustannuksella. Keveänä pidettyä A-4 Skyhawkia korvaamaan saapui raskaampi rynnäkkökone, LTV A-7 Corsair II. Nykyään Skyhawkin manttelinperijänä, voitaisiin pitää Boeing F/A-18 Hornetia. Brasilian ilmavoimat käyttävät A-4 Skyhawkin päivitettyä versiota edelleen, lentotukialus São Paulolta. Argentiinan käyttämä päivitetty versio on nimeltään OA-4AR Fightinghawk.
_1967.jpg)
Sisällysluettelo |
Tekniset tiedot (A-4M) [muokkaa]
Yleiset ominaisuudet [muokkaa]
- Tyyppi: Rynnäkkökone
- Miehistö: 1 (koulutusversioissa 2)
- Kärkiväli: 8,38 m
- Pituus: 12,29 m
- Korkeus: 4,57 m
- Siipipinta-ala: 24,15 m²
- Tyhjäpaino: 4 747 kg
- Suurin lentoonlähtöpaino: 11 113 kg
- Voimalaite: Pratt & Whitney J52-P-408A -suihkumoottori
Suoritusarvot [muokkaa]
- Suurin nopeus: 1 078 km/h
- Lakikorkeus: 14 940 m (F-versio), 12 880 m (M-versio)
- Toimintamatka: 3 220 km (F-versio)
Aseistus [muokkaa]
- 2 × 20 mm tykkiä
- 5 ulkopuolista ripustinta pommeja, ohjuksia, raketteja tai lisäpolttoainesäiliöitä varten 4 153 kg saakka.[2]
Lähteet [muokkaa]
- Donald, David: The encyclopedia of world aircraft. Enderby: Blitz editions, 1997. ISBN 1-85605-375-X. (englanniksi)
Viitteet [muokkaa]
Aiheesta muualla [muokkaa]
