75 mm Reșița Model 1943
| 75 mm Reșița Model 1943 | |
|---|---|
 Näytteillä Timișoarassa. |
|
| Alkuperämaa |
 Romania |
| Palvelushistoria | |
| Sodissa | toinen maailmansota |
| Valmistushistoria | |
| Suunniteltu | 1942–1943 |
| Valmistusvuodet | 1944 |
| Tekniset tiedot[1] | |
| Paino | 1 430 kg |
| Pituus | 4,45 m |
| Putken pituus | 3 635 mm |
| Leveys | 1,82 m |
| Korkeus | 1,55 m |
| Miehistö | tykinjohtaja + 6 |
| Kaliiperi | 75 mm |
| Lähtönopeus | 1 030 m/s |
| Ampumakulmat |
-7° – +35° 70° |
| Maksimikantama | 12 000 m |
75 mm Reșița Model 1943 oli toisen maailmansodan aikana suunniteltu ja valmistettu romanialainen panssarintorjuntatykki. Tykki suunniteltiin 1942–1943 ja ensimmäiset valmistuneet luovutettiin vuonna 1944. Se perustui neuvostoliittolaisen M1942-tykin, saksalaisen Pak 40-tykin ja Romaniassa valmistetun ilmatorjuntatykin Reșița 75 mm M1936 osiin. Suorituskyvyltään tykki osoittautui monipuoliseksi, mutta niitä valmistettiin vain vähän ja ne otettiin käyttöön vasta sodan lopulla.
Suunnittelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Romania oli liittynyt Saksan puolella sotaan Neuvostoliittoa vastaan. Pian kävi selväksi, että Romanialla ei ollut tehokasta aseistusta Neuvostoliiton raskaita ja keskiraskaita panssarivaunuja vastaan. Periaatteessa toimiva tykki oli ilmatorjuntatykki Reșița 75 mm M1936. Tykkiä oli alettu kokeilla vuoden 1942 puolivälillä panssarintorjunnassa, mutta sen 2,5 tonnin paino teki sen käyttämisestä epäkäytännöllistä. Panssarintorjuntatykin puutteen ohella Romanian asevoimat tarvitsivat kipeästi uusia tavallisia kenttätykkejä. Asevoimien kenttätykit olivat pääsääntöisesti peräisin vuosisadan alulta. Kaksikäyttöisen panssarintorjunta- ja kenttätykin mahdollisuudesta keskusteltiin kesäkuussa 1942 huoltoministeriön ja pääesikunnan tapaamisessa. Eversti Valerian Nestorescu ehdotti ulkomaisen tykin kopiointia koekäytön tarpeen sivuttamiseksi.[1]
Nestorescun ehdotus eteni ja sitä jatkoi huoltoministeriön tekninen osasto. Nestorescu johti hankkeen suunnittelua. Valmistajaksi valittiin Reșița, jolla oli jo kokemusta ilmatorjuntatykeistä. Nestoresculle esiteltiin useita saksalaisia, romanialaisia ja Neuvostoliitolta vallattuja tykkejä. Lopputuloksena oli kolme prototyyppiä, jotka rakennettiin saksalaiseen 75 mm Pak 40-tykkin, neuvostoliittolaisten M1936 ja M1942 tykkien ja romanialaisen ilmatorjuntatykin osista. Kolmannen prototyypin liekinvaimennin, rekyylinvaimennus, laukaisumekanismi ja lavetti perustuivat M1942-tykkiin, piippu, rihlaus ja patruunapesä Reșițan ilmatorjuntatykkiin, sekä panoskammio Pak 40-tykkiin. Tykissä oli 680 osaa, eli enemmän kuin 610 osaisessa M1942-tykissä, mutta vähemmän kuin 1 200-osaisessa Pak 40-tykissä. Ammuksen lähtönopeus oli 1 030 m/s verrattuna vastaaviin lukemiin 745 m/s (M1942) ja 990 m/s (Pak 40). Lavetti oli hyvin vakaa, joten laukauksia voitiin tehdä kolme ennen kulman korjaussäätöjä. Ammukset olivat yhdistelmä Pak 40:n ja ilmatorjuntatykin ammusta. Tykin panssarikilven paksuus oli 6 mm.[1]
Valmistus ja käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Syyskuussa 1943 tehtiin kokeita kolmella prototyypillä ja niiden saksalaisilla ja neuvostoliittolaisilla vastineilla. Uudella romanialaisella tykillä (DT-UDR Nr.26) todettiin olevan tykeistä paras panssarin läpäisykyky. Tykki sai uuden virallisen nimen Tac-75-Nr.26, mutta se tuli tunnetuksi paremmin nimellä 75 mm Reșița, 1943 Md. Tykki vietiin tuotantoon ja 10. joulukuuta annettiin tilaus 1 100 tykin valmistamisesta Reșițan tehtailla Brașovissa ja Ploieștissa. Ensimmäiset 24 luovutettiin 1. panssaridivisioonalle keväällä 1944 ja myöhemmin kahdelle uudelle armeijan panssarintorjuntarykmentille. Edelleen niitä luovutettiin jalkaväen ja ratsuväen yksiköille. Kesään 1944 mennessä oli valmistettu 342 tykkiä ja elokuuhun 1944 mennessä useimmilla eturintaman divisioonilla oli vähintään 6 tykkiä. Käytössä oli elokuuhun 1944 asti RSO/1-tykkitraktoreja, mutta sittemmin suurin osa oli hevosvetoisia.[1]
Tykkiä käytettiin Iașin (Jassy) ja Chișinăun (Kišinjov) taisteluissa neuvostojoukkoja vastaan. Asiakirjat niiden suorituskyvystä näissä taisteluissa ovat kuitenkin sittemmin kadonneet. Romanian vaihdettua puolia tykkejä käytettiin saksalaisia ja unkarilaisia vastaan, Ne tuhosivat esimerkiksi useampia Panzerkampfwagen IV -vaunuja. Tekniseltä suorituskyvyltään tykkiä pidettiin monipuolisempana, kuin ulkomaalaisia malleja. Se tuli kuitenkin rintamalle niitä paljon myöhemmin ja Romanian teollisuus kykeni valmistamaan niitä vain pienen määrän.[1]
Tykkiä oli tarkoitus käyttää panssarintorjuntavaunu Mareșalissa, joka jäi lopulta prototyyppivaiheeseen.[1]