2,6-ksylidiini

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
2,6-ksylidiini

2,6-Xylidin.svg

Tunnisteet
Muut nimet 2,6-Dimetyylianiliini
2,6-Dimetyyliaminobentseeni
1-Amino-2,6-dimetyylibentseeni
2-Amino-1,3-ksyleeni
CAS-numero 87-62-7
Ominaisuudet
Molekyylikaava C8H11N
Moolimassa 121,2 g/mol
Ulkomuoto neste
Sulamispiste 11,2 °C (284 K)
Kiehumispiste 215 °C (488 K)
Tiheys 0,98 g/cm3
Liukoisuus veteen 0,7 g/100 ml

2,6-ksylidiini on palavaa, huoneenlämmössä olomuodoltaan keltaista nestettä, jolla on tunnusomainen haju. Aine muuttuu ilman vaikutuksesta ruskeaksi. 2,6-ksylidiinin kemiallinen kaava on C8H11N ja rakennekaava (CH3)2C6H3NH2. 2,6-ksylidiinin moolimassa on 121,2 g/mol, sulamispiste 11,2 °C, kiehumispiste 215 °C, tiheys 0,98 g/cm3 (vesi = 1,0 g/cm3), leimahduspiste 91 °C, itsesyttymislämpötila 520 °C, taitekerroin 1,5591-1,5611 ja CAS-numero 87-62-7. Aine liukenee veteen 20 °C:n lämpötilassa 0,7 g/100 ml. Aineen höyry on ilmaa raskaampaa. 2,6-ksylidiini on yksi ksylidiinin kuudesta isomeerista.

2,6-ksylidiinistä käytetään myös nimiä 2,6-dimetyylianiliini, 2,6-dimetyyliaminobentseeni, 1-amino-2,6-dimetyylibentseeni ja 2-amino-1,3-ksyleeni

Ympäristö- ja terveysvaikutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lyhytaikainenkin altistuminen 2,6-ksylidiinin suurille pitoisuuksille voi aiheutta tajunnan tason laskua ja johtaa methemoglobiinin muodostumiseen. Pitkäaikainen tai toistuva altistuminen aineelle voi ilmetä vaikutuksina veressä aiheuttaen anemiaa sekä vaikuttaa myös maksaan. Työministeriön päätöksen 1044/91 mukaan työssä orgaanisena liuottimena aineelle altistuminen katsotaan aiheuttavan vaaraa perimälle, sikiölle tai lisääntymiselle.

2,6-ksylidiini voi aiheuttaa vaaraa ympäristölle, erityisesti vesieliöille.

Valmistus ja käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

2,6-ksylidiiniä valmistetaan aminoimalla 2,6-ksylenolia ammoniakin avulla. Toinen tapa valmistaa tuotetta on 2,6-dimetyylisykloheksaanin reaktio ammoniakin kanssa vedynsiirtokatalyyttien läsnäollessa. Yhdistettä käytetään muun muassa väriaineiden ja kasvinsuojeluaineiden kuten fungisidien metalaksyylin ja furalaksyylin synteesissä.[1]

Isomeerit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Michael Meyer: Xylidines, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2000. Viitattu 19.04.2013

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä kemiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.