D-30

Wikipedia
Ohjattu sivulta 122 H 63
Loikkaa: valikkoon, hakuun
D-30
122h63ampuu.jpg
Kuvaus
Miehistö 1+8
Valmistaja neuvostoliittolainen
Valmistusmäärä
Mitat
Kaliiperi 122 mm
Tykinputken pituus L38
Ampumasektori 360 astetta
Korotus
Massa
Massa 3 300 kg
Voimanlähde
Moottori ei moottoria, hinattava
Iskutilavuus
Teho
Suoritusarvot
Tulinopeus 6/minuutti sallittu, 8/minuutti mahdollinen
Siirrettävyys 80 km/h maantiellä kuorma-autolla hinattuna
Ampumatarvikkeet
Aseistus sirpalekranaatti OF-462, ontelokranaatit BK-13 ja BK-6M sekä valaisinammus S-463
Kaksi D-30-haupitsia

D-30 Ljaguška tai 2A18, Suomessa 122 H 63 on vedettävä 122-millinen 38 kaliiperin pituisella putkella varustettu kevyt kanuunahaupitsi. Se on suunniteltu 1960-luvulla Neuvostoliitossa, ja levinnyt maailmalle laajalti. Tykkiä on sanottu myös maailman suosituimmaksi tykkimalliksi, ja se on valmistajan mukaan käytössä 35:ssä maassa entisen Neuvostoliiton ulkopuolella.[1]

Tykin pääsuunnittelija oli insinöörikenraaliluutnantti Fjodor Petrov suunnittelutoimisto 9:ssä Jekaterinburgissa.[2] Tykin suunnittelussa on otettu vaikutteita erityisesti lavetin osalta saksalaisesta kehitysasteelle jääneestä 105 mm kevyestä haupitsista "10.5 cm leichte Feldhaubitze 43".[3]

Tykin tunnistettavin ominaisuus on sen kolmihaarainen lavetti, joka mahdollistaa 360 asteen ampumasektorin alakulmilla. Tykillä pystytään ampumaan myös yläkulmilla, suurin korotus on noin 70 astetta.

Yläkulmilla ammuttaessa tykin mekanismi estää laukaisun peräkappaleen ollessa lavettihaaran päällä rajoittaen ampumasektoria. Suhteellisen matala paino (noin 3200 kilogrammaa) mahdollistaa tykin hinaamisen normaalilla maastokuorma-autolla hankalassakin maastossa sekä tykin siirtämisen miehistön voimin lyhyillä matkoilla.

Suurin sallittu hinausnopeus on 80 kilometriä tunnissa. Näiden ominaisuuksien ansiosta tykki soveltuu useimpia muita kenttätykkejä paremmin muun muassa suora-ammuntaan, selustaan tapahtuvien maahanlaskujen torjuntaan sekä asutuskeskustaisteluun.

Tykin kantama on noin 14-15 kilometriä; rakettiavusteista ampumatarviketta käytettäessä vajaat 22 kilometriä. Tavallisesti tulinopeus on rajoitettu kuuteen laukaukseen minuutissa putken ylimääräisen kulumisen välttämiseksi, mutta kokenut miehistö pystyy ampumaan huomattavasti nopeammin, jopa 8 laukausta minuutissa.

Versiot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tykistä on kolme keskenään varsin samankaltaista versiota:

  • D-30: perusmalli vuodelta 1960
  • D-30A: hieman paranneltu malli 1970-luvulta. Eroina edelliseen lähinnä ajovalojen sijoittelu kilven päälle tykin sivujen sijaan. Laukaisu- ja virityskahvojen sijoittelu on myös hieman muuttunut.
  • D-30M: edellisen vientimalli. Käytännössä D-30A kiinteällä vetoaisalla (edellisissä suujarrun alle taitettavissa) varustetulla uudelleenmuotoillulla suujarrulla.

Lukko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tykki on varustettu pystysuunnassa liukuvalla puoliautomaattisella lukolla, joka painaa n. 35 kiloa. Lukko sulkeutuu automaattisesti kartussin lataamisen jälkeen ja poistaa hylsyn laukauksen jälkeen jättäen lukon auki ja virittyy samalla. Lukko voidaan avata ja sulkea sekä virittää tarpeen vaatiessa myös manuaalisesti.

Ampumatarvikkeet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

OF-462-sirpalekranaatti
BK 13-ontelokranaatti

Ampumatarvikkeen tyyppinä on kartussilaukaus. Laukaus koostuu kahdesta erikseen ladattavasta osasta; kranaatti, jonka päähän on kiinnitetty sytytin, sekä kartussi eli hylsy, jonka pohjassa on pohjanalli ja sisällä panos.

Kartusseja on kahta päätyyppiä, täyspanoskartusseja ja sarjapanoskartusseja. Ensimmäisessa panos koostuu yhdestä kaiken ruudin sisältävästä pussista, jälkimmäisessä taas pienemmistä pusseista joita poistamalla kyetään muodostamaan pienempiä panoksia.

Neuvostovalmisteiset ampumatarvikkeet voidaan toimittaa tuliasemaan kaksi täydellistä laukausta sisältävissä noin 75 kiloa painavissa kahvattomissa puulaatikoissa. Kranaattien sytyttimet toimitetaan yleensä erillisissä laatikoissa. Eräät neuvostovalmisteiset ampumatarvikkeet sisältävät kiinteän sytyttimen, minkä takia ne ovat rauhan aikana käyttökiellossa. Kranaatin paino on noin 22 kiloa ja kartussin noin 10 kiloa.

Kranaattivalikoima on laaja; saatavilla on sirpale-, ontelo- ja fosforisavusytytyskranaatteja, sekä laaja valikoima erityisammuksia kuten kuorma-, valaisu- ja savuammuksia sekä kemiallisten aseiden levittämiseen käytettäviä ammuksia.

Sirpalekranaatin lähtönopeus on noin 680 metriä sekunnissa. Panssarinläpäisy pyöriväjohtorenkaista pyrstövakavoitua ontelokranaattia käytettäessä on suurimmillaan noin 460 millimetriä terästä (etäisyydestä riippumatta). Sytyttimiä on saatavissa neljää tyyppiä; tavanomaisia iskusytyttimiä (mm. RGM-2), aika-, aikaisku- sekä herätesytyttimiä.

Suuntaaminen ja ampuminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suuntaamiseen käytetään epäsuoraa tulta ammuttaessa neuvostovalmisteista PG-1M –kiertokaukoputkea ja kollimaattoria tai kiinnityspistelaattaa (erityisesti nopean kääntötuliasematulen yhteydessä).

Suora-ammuntaa voidaan ampua joko kiertokaukoputkea käyttämällä tai erityisen OP 4M-45 –tähtäinkaukoputken kanssa. Tähtäinlaitteet voidaan varustaa valaisulaitteilla pimeätoimintaa varten.

Suuntaimessa on yksinkertainen mekaaninen laskin, jolla ampuma-arvot voidaan määrittää parempien menetelmien puuttuessa. Suuntaaminen tapahtuu käyttämällä korkeus- ja sivusuunnassa putkea liikuttavia kampia (sivu- ja korokampi sekä tasainrumpu), jotka ovat kaikki suuntaajan käytettävissä. Suuntaaja käyttää myös kahta kahvaa, joista yksi laukaisee tykin ja toinen virittää lukon. Lataajalla on myös kahva tykin oikealla puolella joka sulkee/avaa lukon. Lukon ylimääräistä aukomista vältetään ja siksi sitä käytetään lähinnä häiriötilanteissa.

122 H 63:n käyttö Suomen Puolustusvoimissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

122 H 63:ta käytetään jalkaväki- ja jääkäriprikaatien kevyiden patteristojen kalustona. Niitä on alunperin ostettu Neuvostoliitosta. Lisäksi haupitseja on hankittu myöhemmin 1990-luvulla myös Saksan demokraattiselta tasavallalta jääneinä Saksan liittotasavallasta.

Tykin miehistöön Puolustusvoimissa kuuluu normaalisti kahdeksan taistelijaa: tykinjohtaja, suuntaaja, lataaja, asettaja, panostaja, kaksi ammusmiestä ja kuljettaja.

Tulitoiminnan aikana tykinjohtaja johtaa toimintaa tykillä saamiensa komentojen mukaan. Suuntaaja suuntaa tykin tykinjohtajan komentojen tai laskinpäätteen osoittamien arvojen mukaan ja laukaisee tykin tykinjohtajan tai jaosjohtajan käskystä. Lataaja työntää latasimella kranaatin putkeen tarpeeksi syvälle, jolloin kranaatti tarttuu tykin putken rihloihin johtorenkaistaan. Kranaatin lataamisen jälkeen putkeen työnnetään kartussi, joka samalla laukaisee tykin pystysuunnassa nousevan lukon yläasentoon, jonka jälkeen tykki on laukaisuvalmis. Tulitoiminnan aikana tykkiryhmän muut jäsenet valmistelevat ja kantavat ampumatarvikkeita tykille kuljettajan avustaessa tarvittaessa.

Valmisteltuun tuliasemaan saavuttaessa tykki hinataan ennalta määritellylle paikalle ja irrotetaan vetäjästä. Mahdolliset suojapeitteet poistetaan ja tykki nostetaan ilmaan tykin alla olevan hydraulisen maalevyn avulla pumpaten tykin vasemmalla puolella olevasta vivusta. Tämän jälkeen tykin pyörät nostetaan yläasentoon oikealla puolella olevan vivun avulla ja kytkemiskunnossa putken suuntaisesti olevat lavettihaarat käännetään takaviistoon nostettujen pyörien alta ja lukitaan taka-asentoon. Tämän jälkeen tykki voidaan laskea alas ja lyödä tykin maahan kiinnittävät maakiilat juntalla lavettihaarojen päissä olevien reikien läpi. Tulipatterin asemaanajon yhteydessä tehtävän suunnastamisen jälkeen tykki on ampumavalmis. 122 H 63 on valtakunnallinen kenttätykki, joka koulutetaan jokaisessa varuskunnassa jossa on kenttätykistöä.

122 H 63:n käyttöä opetetaan asevelvollisille useissa maavoimien joukko-osastoissa. Tykillä ammutaan mm. Pohjankankaan ampuma-alueella, Rovajärven ampuma-alueella ja Vuosangan ampuma-alueella.

Ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

122 mm D-30 -haupitsin tunnistuslaatta tietoineen
  • vedettävä neuvostovalmisteinen kevyt haupitsi
  • kaliiperi 122 mm, putken pituus 38 kaliiperia
  • kantama 14-15 km (rakettiavusteinen 22 km)
  • käyttää kartussilaukausta tai irtopanoslaukausta
  • kranaatin paino noin 22 kg
  • sirpalekranaatin lähtönopeus 680 m/s
  • panssarinläpäisy ontelokranaatilla 460 mm
  • normaali tulinopeus 6 ls/min, suurin 8+ ls/min
  • paino noin 3200 kg
  • pituus 5,4 m (kuljetuskunnossa)
  • korkeus 1,6 m (kuljetuskunnossa)
  • leveys 1,9 m (kuljetuskunnossa)
  • hinausnopeus 80 km/h
  • ampumasektori 360 astetta (alakulmilla)
  • korotuskulma -7 – 70 astetta
  • miehistö 1+7

Ammuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Ontelokranaatti BK-6M
    • Keskipaino: 21,35 kg
    • Räjähdysainelataus: 2,2 kg heksogeenia
  • Valaisuammus S-463
    • Keskipaino: 22,0 kg
    • Valaisuaika: ≥ 25 s

Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Neuvostovalmisteinen 125-millinen panssaritorjuntatykki 2A45 on erityisesti lavetin osalta hyvin samankaltainen.

Neuvostovalmisteinen panssarihaupitsi 2S1 (suomalaisittain 122 Psh 74) on aseistettu samankaltaisella tykillä.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta D-30 122 mm haupitsi.