Ero sivun ”Ala-Syvärin voimalaitos” versioiden välillä
[katsottu versio] | [katsottu versio] |
Ei muokkausyhteenvetoa |
uusi malline + lähteit + tarkempi kuvaus |
||
Rivi 1: | Rivi 1: | ||
{{Vesivoimalaitos |
|||
{{Voimala |
|||
| |
| nimi = Ala-Syvärin vesivoimalaitos |
||
| alkuperäinen nimi = Нижне-Свирская ГЭС |
|||
| Kuva = Lover Svir Hydroelectric Station cascade (cropped).jpg |
|||
| kuva = Lower Svir HPP2.jpg |
|||
| Kuvateksti = |
|||
| kuvateksti = Voimala tammikuussa 2017 |
|||
| Tyyppi = [[vesivoimalaitos]] |
|||
| valtio = [[Venäjä]] |
|||
| Teho = 99 MW |
|||
| sijainti = [[Svirstroi]] |
|||
| Tuotanto = |
|||
| |
| koord = |
||
| longd = 60.8050 |
|||
| Rakennevirtaama = |
|||
| latd = 33.7050 |
|||
| Perustaja = |
|||
| |
| mapframe-zoom = |
||
| |
| rak. aloitettu = 1927 <ref name=snsk_Ala_Syväri/> |
||
| sähköverkkoon = 1933 <ref name=snsk_Ala_Syväri/> |
|||
| Valmistunut = 1933 |
|||
| |
| vihkiminen = |
||
| valmistunut = 1935 <ref name=snsk_Ala_Syväri/> |
|||
| Omistaja = |
|||
| lopetettu = |
|||
| Sijainti =[[Svirstroi]] |
|||
| kustannus = |
|||
| Joki = [[Syväri]] |
|||
| |
| perustaja = |
||
| pääurakoitsija = |
|||
| Koord = {{coord|60|48|18|N|33|42|18|E|näyttö=it}} |
|||
| suunnittelija = |
|||
| omistaja = [[TGK-1]] |
|||
| operaattori = |
|||
| pato_nimi = |
|||
| pato_tyyppi = [[gravitaatiopato]], [[maapato]] |
|||
| vesistö_nimi = [[Syvärin valuma-alue]] |
|||
| joki = [[Syväri]] |
|||
| valuma-alue = 83200 km² <ref name=encyklopedia_lake/> |
|||
| keskivirtaama = 790 m³/s <ref name=snsk_Syväri/> |
|||
| pato_korkeus_perustus = |
|||
| pato_korkeus_joki = |
|||
| pato_korkeus_reunalle = |
|||
| pato_pituus = 1,7 km <ref name=snsk_Ala_Syväri/> |
|||
| pato_korkeus = 21 m {{efn|name=ru}}, 28 m <ref name=geo/> |
|||
| pato_juuren_paksuus = 42 m (betoni) {{efn|name=ru}} |
|||
| pato_huipun_paksuus = |
|||
| pato_tilavuus = 225 000 m³ (betoni)<br>371 000 m³ (maapato){{efn|name=ru}} |
|||
| juoksutus_lkm = 7 {{efn|name=ru}} |
|||
| juoksutus_tyyppi = [[ylivuotokanava]] |
|||
| juoksutus_pituus = 60 m {{efn|name=ru}} |
|||
| juoksutus_kapasiteetti = 2 075 m³/s {{efn|name=ru}} |
|||
| juoksutus_virtaama = |
|||
| pato_muu = [[sulku|laivasulku]] |
|||
| allas_nimi = Ala-Syvärin varastoallas |
|||
| allas_järvinumero = |
|||
| allas_valtio = |
|||
| allas_suurin_pinta-ala = |
|||
| allas_pienin_pinta-ala = |
|||
| allas_pinta-ala = 24,3 km² <ref name=geo/> |
|||
| allas_suurin_pituus = 45 km |
|||
| allas_suurin_leveys = 1,5 km |
|||
| allas_kokonaistilavuus = 0,1117 km³ |
|||
| allas_sääntelytilavuus = 0,0564 km³ |
|||
| allas_inaktiivinen_tilavuus = 0,0553 km³ |
|||
| allas_syvyys = 18,7 m |
|||
| allas_keskikorkeus = 17,95 m |
|||
| allas_suurin_korkeus = 18,09 |
|||
| allas_pienin_korkeus = 15,35 m |
|||
| laitos_nimi = |
|||
| laitos_tyyppi = [[jokivoimalaitos]] |
|||
| laitos_tarkoitus = [[vesivoima]] |
|||
| laitos_operaattori = |
|||
| pudotuskorkeus = 11 m <ref name=geo/> |
|||
| rakennevirtaama = 1160 m³/s {{efn|name=ru}} |
|||
| laitos_turbiinit = 2 × [[Kaplan-turbiini]] (27,5 MW)<br>2 × [[Kaplan-turbiini]] (22 MW)<ref name=geo/> |
|||
| laitos_kapasiteetti = 99 MW <ref name=geo/> / 109 MW <ref name=snsk_Ala_Syväri/> |
|||
| laitos_säännöstely_tunnit = 23 h <ref name=geo/> |
|||
| laitos_varasto_tunnit = |
|||
| laitos_varasto_kapasiteetti = |
|||
| laitos_varasto_hyötysuhde = |
|||
| laitos_vuosivarastointi = |
|||
| laitos_vuosituotanto = 452 GWh <ref name=geo/> / 515 GWh <ref name=snsk_Ala_Syväri/> |
|||
| verkkosivut = |
|||
| commons_luokka = |
|||
| commons_galleria = |
|||
| muuta = |
|||
}} |
}} |
||
'''Ala-Syvärin voimalaitos''' ({{k-ru|Нижнесвирская ГЭС}}) on [[ |
'''Ala-Syvärin voimalaitos''' ({{k-ru|Нижне-Свирская ГЭС, Нижнесвирская ГЭС|Nižnesvirskaja GES}}) on [[Venäjä]]n [[Leningradin alue]]ella [[Svirstroi]]ssa sijaitseva ja [[Syväri]]llä toimiva [[vesivoimalaitos]], jota operoi [[TGK-1]]-yhtiö. Syväri on osa [[Vienanmeren–Itämeren kanava]]a, ja Ala-Syvärin voimalaitoksen kohdalle onkin rakennettu vesiliikennettä varten sulku.<ref name=snsk_Syväri/><ref name=snsk_Ala_Syväri/> |
||
[[Tiedosto:Svir Hydroelectric Station (SA-kuva 141224).jpg|left|thumb|Syvärin voimalaitos lokakuussa 1943.]] |
|||
== Yleistä == |
|||
Voimalaitoksen rakentaminen käynnistyi vuonna 1927 [[Volkhovin voimalaitos|Volkhovin vesivoimalaitoksen]] rakennustöistä vastanneen Genrikh Graftion johdolla. Ala-Syvärin voimalaitoksen rakennustöitä hankaloitti alueen pehmeä maaperä. Rakennustyöt valmistuivat vuonna 1933. Pato tuhoutui toisessa maailmansodassa, kun Syväri jäi asemasotavaiheen rintamalinjaksi. Pato uudelleenrakennettiin sodan päättymisen jälkeen, ja se on toiminut yhteistyössä vuodesta 1955 joen yläjuoksulle rakennetun [[Ylä-Syvärin voimalaitos|Ylä-Syvärin voimalaitoksen]] kanssa. |
|||
Voimalaitos sijaitsee 81 kilometriä Syvärin joensuusta ylävirtaan päin. Se on alempi kahdesta Syvärillä sijaitsevasta vesivoimalasta ja se aloitti toimintansa ensimmäisenä vuonna 1933. Voimalaitos on matala ja sen kyky varastoida vettä yläaltaaseensa on pieni eli voimala voi olla pysähdyksissä noin vuorokauden ajan. Voimala toimiikin yhteistyössä yläpuolisen [[Ylä-Syvärin voimalaitos|Ylä-Syvärin voimalaitoksen]] kanssa, jotka rytmittävät veden virtaamaa molemmille sopivaan tahtiin. Tämän vuoksi Ala-Syvärin voimala luokitella [[jokivoimalaitos|jokivoimalaitokseksi]].<ref name=snsk_Ala_Syväri/><ref name=geo/>{{efn|name=ru}} |
|||
== Pato == |
|||
* <ref name=snsk_Syväri/><ref name=snsk_Ala_Syväri/><ref name=snsk_Ylä_Syväri/> |
|||
Voimalaitoksen pato on rakennettu poikittain Syvärin jokilaakson yli. Sen betoninen pato on 212 metriä pitkä ja 31 metriä korkea. Siinä ei ole juoksutusluukkuja, vaan se on tyypiltään [[ylivuotopato]]. Pato jatkuu betonisen osan molemmilta puolilta [[maapato]]ina, joiden kokonaispituus on 1 375 metriä ja enimmäiskorkeus 28 metriä. Yhdessä voimalaitosrakennuksen kanssa tulee padon kokonaispituudeksi yli 1 700 metriä. Rakennuksen vieressä toimii yksikammioinen [[sulku|laivasulku]], joka palvelee vesi- ja tavaraliikennettä.<ref name=snsk_Ala_Syväri/> |
|||
Oikealla rannalla sijaitseva maapato on 1 075 metriä pitkä ja 7,74 metriä korkea. Maapadon juuren leveys on enintään 37,41 metriä ja harjalla eneintään 6 metriä. Maapadon täyteaineena on hiekka, mutta joen rannan läheisyydessä on padon vesisulkuna savimaatäyte. Maapadon osuuden tilavuus on 320 000 kuutiometriä. Kanavan ympärillä oleva pato on 70 metriä pitkä ja 28 metriä korkea. Se on rakennettu laivasulun ja voimalaitoksen väliselle saarelle. Padon vesisulkuna on yhdistelmä betonia ja teräslevyä. Vasemman rannan maapato alkaa laivasulusta ja se on 300 metriä pitkä ja korkeintaan 7,24 metriä korkea. Pohjan leveys on juurella 41 metriä ja harjalla 10 metriä. Tämäkin pato on vesitiivis betonin ja metallilevyjen muodostaman ytimen takia. Padon maa-aineksen tilavuus on 51 000 kuutiometriä.{{efn|name=ru}} |
|||
Betoninen ylivuotopato on suunniteltu vastaanottamaan kevät- ja syystulvien vesimassoja sekä on turvallisuusratkaisu voimalaitoksen pysähtyessä. Pato on tyypiltään gravitaatiopato, joka on 216,1 metriä pitkä, korkeintaan 21,1 metriä korkea ja juurestaan 41,8 metriä leveä. Siihen on käytetty 225 000 kuutiometriä betonia. Pato on rakenteeltaan kaksiosainen, joita erottaa 10 metriä leveä seinämä. Vasemmassa osassa, joka on 87,6 metriä pitkä, on kolme 13,2 metriä leveää ylivuotokanavaa ja yksi 30,9 metriä leveä kanava. Niitä kontrolloi leveä sulku. Oikeassa osuudessa, joka on 118,5 metriä pitkä, on neljä 20,5 metriä leveää ylivuotokanavaa, joita kontrolloivat erilliset portit.{{efn|name=ru}} |
|||
Ylivuotopato on suunniteltu 2 075 m³/s virtaamalle ja se pystyy ohittamaan jopa 2 190 m³/s virtaamia. Ohijuoksutuksen liike-energia kuoletetaan alajuoksulle rakennetulla 38,2 metriä pitkällä betoniseinämällä ja 60 metriä pitkällä betonikuutioista muodostetulla "koskella". Näiden lisäksi on virtaavan veden vaikutuksia vähentäviä muita rakenteita.{{efn|name=ru}} |
|||
<gallery> |
|||
Lover Svir Hydroelectric Station cascade (cropped).jpg|ylijuoksutuspato |
|||
Lower Svir HPP5.jpg|jäälauttoja |
|||
Вид на плотину с крыши главного корпуса.jpg|[[ohijuoksutus]]tilanne |
|||
</gallery> |
|||
== Yläallas == |
|||
Yläallasta kutsutaan Ala-Syvärin varastoaltaaksi ({{k-ru|Нижне-Свирское водохранилище}}, {{k-en|Nizhnesvirsky reservoir}}). Pato muodostaa ylävirran puolelle noin 45 kilometriä pitkän ja korkeintaan 1,5 kilometriä leveän patojärven, joka kuitenkin mahtui suureksi osaksi muinaiseen jokilaaksoon. Patoaltaan alle jäi 370 hehtaaria viljelysmaata ja sen alta siirrettiin pois 314 rakennusta. Yläaltaan pinta-ala on 24,4 neliökilometriä ja suurin syvyys 18,5 metriä. Yläaltaan tilavuus on vedenpinnan yläkorkeuden (18,09 metriä mpy.) aikana 111,7 miljoonaa kuutiometriä ja alakorkeuden (15,35 metriä mpy.) aikana 55,3 miljoonaa kuutiometriä. Tämän varastokapasiteetin täyttämiseen kuluu Syvärin keskivirtaaman aikana noin 23 tuntia. Yläaltaan vedenpinnan korkeus on yleensä 17,95 metriä mpy. Voimalalla ei ilmeisesti ole ala-allasta, jolloin käytetty vesi virtaa joen uomassa vain pois.{{efn|name=ru}} |
|||
== Vesivoimalaitos == |
|||
Voimalaitosrakennus muodostaa osan padosta ja on 129 metriä pitkä, joka rakennettiin kestämään kohonneen veden aiheuttaman paineen. Rakennuksen runko on yhtenäinen betonirakenne, jonka alaosan kautta otetaan vesi sisälle turbiinikerrokseen ja joka purkautuu alavirtaan rakennuksen alta. Rakennuksessa sijaitsevat konehuoneet ja ohjaamo, ja rakennuksen toiminnot on vielä jaettu pääyksiköiden, apuyksiköiden ja huoltotoimintojen osastoihin. Pääyksiköiden edessä on vedenottoaukkojen edessä 348,46 metriä pitkä betoninen jääsuoja. Voimalarakennukseen ja jääsuojaan kului betonia 199 000 kuutiometriä.{{efn|name=ru}} |
|||
Voimalan neljä pääyksikköä muodostuvat kääntyväsiipisestä vesiturbiinista, joiden suunniteltu pudotuskorkeus on 10–11 metriä. Turbiinit muistuttavat toiminnoiltaan [[Kaplan-turbiini]]a, joissa vesi johdetaan turbiiniin spiraalikanavaa pitkin ja se otetaan pyörivästä liikkeestä vastaan säädettävillä siivekkeillä. Koneistot 1 ja 2 ovat PL 90-VB-740-turbiineja ja niiden kapasiteetti on 10,5 metrin pudotuskorkeudella 27,5 megawattia. Koneistot 3 ja 4 ovat PL 20/811-V-742-turbiineja, joiden kapasiteetti on 11 metrin pudotuskorkeudella 22,0 megawattia. Silloin kunkin turbiinin läpi virtaa rakennekapasiteetin ilmoittama 290 m³/s vettä. Koneiston 4 kapasiteetti kerrotaan myös olevan 16 megawattia. Turbiinit pyörittävät SV 900/170-80-generaattoreita, joiden maksimikapasiteetti on 30 megawattia. Voimalassa alusta alkaen toimineet kaksi 1 megawatin apuyksiköt on myöhemmin purettu pois. Voimalan kokonaiskapasiteetti olisi näillä tiedoilla 99 megawattia, mutta sitä on nostettu 109,1 megawattin. Tässä ei ole tietoa parannettujen koneistojen kapasiteeteistä. Voimalan vuosituotanto on keskimäärin 515 [[gigawattitunti]]a. Sähkögeneraattorit tuottavat 10,5 kilovoltin jännitettä, joka nostetaan muuntajakentällä valtakunnan verkkoon 220 kilovoltin jännitteeseen ja paikalliseen verkkoon 35 kilovoltin jännitteeseen.<ref name=snsk_Ala_Syväri/>{{efn|name=ru}} |
|||
<gallery> |
|||
SvirstroyHES 002 5562.jpg|voimalarakennus yläjuoksulta |
|||
Гидроэлектростанция. Свирьстрой.jpg |
|||
Нижне-Свирская ГЭС имени Г.О. Графтио. Свирьстрой.jpg |
|||
Lower Svir HPP6.jpg|ohjaamo |
|||
Lower Svir HPP4.jpg|konesali |
|||
Lower Svir HPP1.jpg|sähkögeneraattorin yläosa |
|||
Leningrad oblast, Russia (44418777194).jpg|muuntajakenttä |
|||
</gallery> |
|||
== Sulku == |
|||
[[Tiedosto:Vienanmeren-Itameren kanavan kartta.PNG|pienoiskuva|Kanavan reitti Itämeren ja Vienanmeren välillä.]] |
|||
Syväri toimii keskeisenä osana Luoteis-Venäjän sisäisen vesiliikenteen vesistöreittinä. [[Volgan–Itämeren vesitie]], joka alkaa [[Suomenlahti|Suomenlahdelta]], nousee [[Neva (joki)|Nevaa]] ylös Laatokkaan, jatkaa Syvärin kautta Ääniselle, yhdistää Itämeren [[Volgan valuma-alue|Volgan vesistöalueeseen]]. Ääniseltä on myös yhteys pohjoiseen [[Vienanmeri|Vienanmereen]] [[Vienanmeren–Itämeren kanava]]n kautta. |
|||
Voimalaitoksen ohittamiseksi on sen rinnalle rakennettu kaksiporttinen [[sulku]]. Sulun pituus on 200 metriä ja leveys 21 metriä. Sulkuun kuuluu sekä yläviran että alavirran puolella noin kilometrin pituinen lähestymiskanava. Sulkuun otettava vesi otetaan sivuilta ja vesi lasketaan pois alavirtaan lähestymiskanavan sivulle. Sulun rakentamiseen on kulunut 157 000 kuutiometriä betonia. Sulun kammion täyttö- ja tyhjennysajat ovat 8,5 minuuttia. Sulun omistaa ja sitä hallinnoi eri yhtiö, kuin vesivoimalaitosta.{{efn|name=ru}} |
|||
<gallery> |
|||
Нижнесвирская ГЭС (22).JPG|lähestymiskanava |
|||
Вид на шлюз с крыши главного корпуса.jpg|sulkuportti |
|||
Верхне-свирский шлюз 001.jpg |
|||
Нижнесвирская ГЭС (21).JPG|alaportti auki |
|||
Нижнесвирская ГЭС (9).JPG|yläportti auki |
|||
</gallery> |
|||
== Historiaa == |
== Historiaa == |
||
[[Tiedosto:Svir Hydroelectric Station (SA-kuva 141224).jpg|pienoiskuva|Syvärin voimalaitos lokakuussa 1943.]] |
|||
Voimalaitosta rakennettiin vuosina 1927–1935 ja rakentamisessa tuotti vaikeuksia tehdä kestävä perusta saviseen maaperään. Voimalaitos jäi suomalaisten ja neuvostoliittolaisten rintamien väliin vuonna 1941 ja suomalaiset räjäyttivät sen patorakenteita. Voimala kunnostettiin vuoteen 1948 mennessä, jonka jälkeen se on ollut toiminnassa.<ref name=snsk_Ala_Syväri/> |
|||
Kun voimalaitos toimi Syvärillä yksinään, oli sen nimi suomeksi käännettynä Syvärin voimalaitos ({{k-ru|Свирской ГЭС|Svirskoi GES}} {{efn|name=ru}}). Sen toiminnassa ei aluksi tarvinnut huomioida vedentulon sääntelyä, sillä se sijaitsi Syvärin keskijuoksulla. Vuonna 1936 alettiin rakentamaan Ylä-Syvärin voimalaitosta, joka aloitti vesivoiman tuotannon vuonna 1952. Vuonna 1955 alettiin voimaloita käyttämään koordinoidusti yhdessä niin, että Ylä-Syvärin voimalalla säännösteltiin Äänisen vedenpintaa ja Ala-Syvärin voimalalla säännösteltiin voimaloiden välistä osuutta.<ref name=ylä_syväri_historia/><ref name=snsk_Ala_Syväri/><ref name=snsk_Ylä_Syväri/> |
|||
Ala-Syvärin voimalaitos on nimetty Genrih Graftion mukaan, joka ansioitui Neuvostoliiton varhaisessa vesivoimateollisuuden rakentamisessa.<ref name=snsk_Graftio/><ref name=snsk_Ala_Syväri/> |
|||
== Lähteet == |
== Lähteet == |
||
=== Huomioita === |
|||
{{Huomiolista|viitteet= |
|||
* {{efn|name=ru|Asia on luettu Wikipedian venäjänkielisestä artikkelista [[:ru:Нижне-Свирская ГЭС]], jossa siihen on joitakin lähteitä, mutta jotka eivät enää nykyään aukea.}} |
|||
}} |
|||
=== Viitteet === |
|||
{{viitteet|viitteet= |
{{viitteet|viitteet= |
||
* <ref name=snsk_Syväri>{{Suuri neuvostosanakirja|100319|Свирь|25.5.2022}}</ref> |
* <ref name=snsk_Syväri>{{Suuri neuvostosanakirja|100319|Свирь|25.5.2022}}</ref> |
||
* <ref name=snsk_Graftio>{{Suuri neuvostosanakirja|013624|Графтио Генрих Осипович|25.5.2022}}</ref> |
|||
* <ref name=snsk_Ala_Syväri>{{Suuri neuvostosanakirja|004337|Верхнесвирская ГЭС|25.5.2022}}</ref> |
* <ref name=snsk_Ala_Syväri>{{Suuri neuvostosanakirja|004337|Верхнесвирская ГЭС|25.5.2022}}</ref> |
||
* <ref name=snsk_Ylä_Syväri>{{Suuri neuvostosanakirja|081612|Нижнесвирская ГЭС|25.5.2022}}</ref> |
* <ref name=snsk_Ylä_Syväri>{{Suuri neuvostosanakirja|081612|Нижнесвирская ГЭС|25.5.2022}}</ref> |
||
* <ref name=ylä_syväri_historia>{{Verkkoviite | Osoite = http://uzd.spb.ru/len25.htm | Nimeke = УЖД Свирского энерголескомбината и Верхнесвирской ГЭС (г. Подпорожье). | Tekijä = | Selite = Metsäkombinaatti ja Ylä-Syvärin voimala | Julkaisu = | Ajankohta = 2007 | Julkaisupaikka = | Julkaisija = | Viitattu = 26.5.2022 | Kieli = {{ru}} }}</ref> |
|||
* <ref name=geo>{{Verkkoviite | Osoite = http://globalenergyobservatory.org/form.php?pid=42098 | Nimeke = Nizhnesvirsky (Lower Svirskaya) Hydroelectric Power Plant Russia | Tekijä = | Julkaisu =globalenergyobservatory.org | Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Global Energy Observatory | Viitattu = 31.5.2022 | Kieli ={{en}} }}</ref> |
|||
* <ref name=encyklopedia_lake>{{Kirjaviite | Tekijä = Filatov, Nikolai & al. | Nimeke = Ladoga Lake and Onego Lake (Lakes Ladozhskoye and Onezhskoye) | Vuosi = 2012 | Luku = | Sivu = 429–432 | Selite = Bengtsson L., Herschy R.W., & Fairbridge R.W. (toimittajat): ''Encyclopedia of Lakes and Reservoirs'' | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Springer, Dordrecht | Doi = http://dx.doi.org/10.1007/978-1-4020-4410-6_197 | Isbn = 978-1-4020-4410-6 | www = https://www.researchgate.net/publication/278640735_Ladoga_Lake_and_Onego_Lake_Lakes_Ladozhskoye_and_Onezhskoye | www-teksti = (Laatokan ja Äänisen tekstiosuus) | Tiedostomuoto = PDF | Viitattu = 9.1.2022 | Kieli = {{en}} }}</ref> |
|||
}} |
}} |
||
== Aiheesta muualla == |
|||
{{commonscat-rivi|Lower Svir Hydroelectric Station|Ala-Syvärin voimalaitos}} |
|||
{{Käännös|:en:Lower Svir Hydroelectric Station}} |
{{Käännös|:en:Lower Svir Hydroelectric Station}} |
Versio 3. kesäkuuta 2022 kello 19.45
Ala-Syvärin vesivoimalaitos
Нижне-Свирская ГЭС |
|
---|---|
Voimala tammikuussa 2017 |
|
Valtio | Venäjä |
Sijainti | Svirstroi |
Koordinaatit | |
Rakentaminen alkoi | 1927 [1] |
Sähköverkkoon | 1933 [1] |
Valmistunut | 1935 [1] |
Omistaja | TGK-1 |
Pato | |
Tyyppi | gravitaatiopato, maapato |
Vesistö | Syvärin valuma-alue |
Joki tai koski | Syväri |
Valuma-alue | 83 200 km² [3] |
Keskivirtaama | 790 m³/s [4] |
Korkeus | 21 m [a],28 m [2] |
Pituus | 1,7 km [1] |
Paksuus juuresta | 42 m (betoni) [a] |
Tilavuus |
225 000 m³ (betoni) 371000 m³ (maapato)[a] |
Juoksutuskanavia | 7 [a] |
Tyyppi | ylivuotokanava |
Kanavan pituus | 60 m [a] |
Kapasiteetti | 2 075 m³/s [a] |
Muu rakenne | laivasulku |
Yläpuolinen patoallas | |
Nimi | Ala-Syvärin varastoallas |
Pituus | 45 km |
Leveys | 1,5 km |
Pinta-ala | 24,3 km² [2] |
Kokonaistilavuus | 0,1117 km³ |
Sääntelytilavuus | 0,0564 km³ |
Inaktiivinen tilavuus | 0,0553 km³ |
Syvyys | 18,7 m |
Keskikorkeus | 17,95 m |
(15,35 m–18,09 m mpy.) | |
Voimalaitos | |
Tyyppi | jokivoimalaitos |
Käyttötarkoitus | vesivoima |
Pudotuskorkeus | 11 m [2] |
Rakennevirtaama | 1 160 m³/s [a] |
Turbiinit |
2 × Kaplan-turbiini (27,5 MW) 2 × Kaplan-turbiini (22 MW)[2] |
Kapasiteetti | 99 MW [2]/109 MW [1] |
Säännöstelyaika | 23 h [2] |
Vuosituotanto | 452 GWh [2] / 515 GWh [1] |
Commons | luokka |
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
Ala-Syvärin voimalaitos (ven. Нижне-Свирская ГЭС, Нижнесвирская ГЭС, Nižnesvirskaja GES) on Venäjän Leningradin alueella Svirstroissa sijaitseva ja Syvärillä toimiva vesivoimalaitos, jota operoi TGK-1-yhtiö. Syväri on osa Vienanmeren–Itämeren kanavaa, ja Ala-Syvärin voimalaitoksen kohdalle onkin rakennettu vesiliikennettä varten sulku.[4][1]
Yleistä
Voimalaitos sijaitsee 81 kilometriä Syvärin joensuusta ylävirtaan päin. Se on alempi kahdesta Syvärillä sijaitsevasta vesivoimalasta ja se aloitti toimintansa ensimmäisenä vuonna 1933. Voimalaitos on matala ja sen kyky varastoida vettä yläaltaaseensa on pieni eli voimala voi olla pysähdyksissä noin vuorokauden ajan. Voimala toimiikin yhteistyössä yläpuolisen Ylä-Syvärin voimalaitoksen kanssa, jotka rytmittävät veden virtaamaa molemmille sopivaan tahtiin. Tämän vuoksi Ala-Syvärin voimala luokitella jokivoimalaitokseksi.[1][2][a]
Pato
Voimalaitoksen pato on rakennettu poikittain Syvärin jokilaakson yli. Sen betoninen pato on 212 metriä pitkä ja 31 metriä korkea. Siinä ei ole juoksutusluukkuja, vaan se on tyypiltään ylivuotopato. Pato jatkuu betonisen osan molemmilta puolilta maapatoina, joiden kokonaispituus on 1 375 metriä ja enimmäiskorkeus 28 metriä. Yhdessä voimalaitosrakennuksen kanssa tulee padon kokonaispituudeksi yli 1 700 metriä. Rakennuksen vieressä toimii yksikammioinen laivasulku, joka palvelee vesi- ja tavaraliikennettä.[1]
Oikealla rannalla sijaitseva maapato on 1 075 metriä pitkä ja 7,74 metriä korkea. Maapadon juuren leveys on enintään 37,41 metriä ja harjalla eneintään 6 metriä. Maapadon täyteaineena on hiekka, mutta joen rannan läheisyydessä on padon vesisulkuna savimaatäyte. Maapadon osuuden tilavuus on 320 000 kuutiometriä. Kanavan ympärillä oleva pato on 70 metriä pitkä ja 28 metriä korkea. Se on rakennettu laivasulun ja voimalaitoksen väliselle saarelle. Padon vesisulkuna on yhdistelmä betonia ja teräslevyä. Vasemman rannan maapato alkaa laivasulusta ja se on 300 metriä pitkä ja korkeintaan 7,24 metriä korkea. Pohjan leveys on juurella 41 metriä ja harjalla 10 metriä. Tämäkin pato on vesitiivis betonin ja metallilevyjen muodostaman ytimen takia. Padon maa-aineksen tilavuus on 51 000 kuutiometriä.[a]
Betoninen ylivuotopato on suunniteltu vastaanottamaan kevät- ja syystulvien vesimassoja sekä on turvallisuusratkaisu voimalaitoksen pysähtyessä. Pato on tyypiltään gravitaatiopato, joka on 216,1 metriä pitkä, korkeintaan 21,1 metriä korkea ja juurestaan 41,8 metriä leveä. Siihen on käytetty 225 000 kuutiometriä betonia. Pato on rakenteeltaan kaksiosainen, joita erottaa 10 metriä leveä seinämä. Vasemmassa osassa, joka on 87,6 metriä pitkä, on kolme 13,2 metriä leveää ylivuotokanavaa ja yksi 30,9 metriä leveä kanava. Niitä kontrolloi leveä sulku. Oikeassa osuudessa, joka on 118,5 metriä pitkä, on neljä 20,5 metriä leveää ylivuotokanavaa, joita kontrolloivat erilliset portit.[a]
Ylivuotopato on suunniteltu 2 075 m³/s virtaamalle ja se pystyy ohittamaan jopa 2 190 m³/s virtaamia. Ohijuoksutuksen liike-energia kuoletetaan alajuoksulle rakennetulla 38,2 metriä pitkällä betoniseinämällä ja 60 metriä pitkällä betonikuutioista muodostetulla "koskella". Näiden lisäksi on virtaavan veden vaikutuksia vähentäviä muita rakenteita.[a]
-
ylijuoksutuspato
-
jäälauttoja
Yläallas
Yläallasta kutsutaan Ala-Syvärin varastoaltaaksi (ven. Нижне-Свирское водохранилище, engl. Nizhnesvirsky reservoir). Pato muodostaa ylävirran puolelle noin 45 kilometriä pitkän ja korkeintaan 1,5 kilometriä leveän patojärven, joka kuitenkin mahtui suureksi osaksi muinaiseen jokilaaksoon. Patoaltaan alle jäi 370 hehtaaria viljelysmaata ja sen alta siirrettiin pois 314 rakennusta. Yläaltaan pinta-ala on 24,4 neliökilometriä ja suurin syvyys 18,5 metriä. Yläaltaan tilavuus on vedenpinnan yläkorkeuden (18,09 metriä mpy.) aikana 111,7 miljoonaa kuutiometriä ja alakorkeuden (15,35 metriä mpy.) aikana 55,3 miljoonaa kuutiometriä. Tämän varastokapasiteetin täyttämiseen kuluu Syvärin keskivirtaaman aikana noin 23 tuntia. Yläaltaan vedenpinnan korkeus on yleensä 17,95 metriä mpy. Voimalalla ei ilmeisesti ole ala-allasta, jolloin käytetty vesi virtaa joen uomassa vain pois.[a]
Vesivoimalaitos
Voimalaitosrakennus muodostaa osan padosta ja on 129 metriä pitkä, joka rakennettiin kestämään kohonneen veden aiheuttaman paineen. Rakennuksen runko on yhtenäinen betonirakenne, jonka alaosan kautta otetaan vesi sisälle turbiinikerrokseen ja joka purkautuu alavirtaan rakennuksen alta. Rakennuksessa sijaitsevat konehuoneet ja ohjaamo, ja rakennuksen toiminnot on vielä jaettu pääyksiköiden, apuyksiköiden ja huoltotoimintojen osastoihin. Pääyksiköiden edessä on vedenottoaukkojen edessä 348,46 metriä pitkä betoninen jääsuoja. Voimalarakennukseen ja jääsuojaan kului betonia 199 000 kuutiometriä.[a]
Voimalan neljä pääyksikköä muodostuvat kääntyväsiipisestä vesiturbiinista, joiden suunniteltu pudotuskorkeus on 10–11 metriä. Turbiinit muistuttavat toiminnoiltaan Kaplan-turbiinia, joissa vesi johdetaan turbiiniin spiraalikanavaa pitkin ja se otetaan pyörivästä liikkeestä vastaan säädettävillä siivekkeillä. Koneistot 1 ja 2 ovat PL 90-VB-740-turbiineja ja niiden kapasiteetti on 10,5 metrin pudotuskorkeudella 27,5 megawattia. Koneistot 3 ja 4 ovat PL 20/811-V-742-turbiineja, joiden kapasiteetti on 11 metrin pudotuskorkeudella 22,0 megawattia. Silloin kunkin turbiinin läpi virtaa rakennekapasiteetin ilmoittama 290 m³/s vettä. Koneiston 4 kapasiteetti kerrotaan myös olevan 16 megawattia. Turbiinit pyörittävät SV 900/170-80-generaattoreita, joiden maksimikapasiteetti on 30 megawattia. Voimalassa alusta alkaen toimineet kaksi 1 megawatin apuyksiköt on myöhemmin purettu pois. Voimalan kokonaiskapasiteetti olisi näillä tiedoilla 99 megawattia, mutta sitä on nostettu 109,1 megawattin. Tässä ei ole tietoa parannettujen koneistojen kapasiteeteistä. Voimalan vuosituotanto on keskimäärin 515 gigawattituntia. Sähkögeneraattorit tuottavat 10,5 kilovoltin jännitettä, joka nostetaan muuntajakentällä valtakunnan verkkoon 220 kilovoltin jännitteeseen ja paikalliseen verkkoon 35 kilovoltin jännitteeseen.[1][a]
-
voimalarakennus yläjuoksulta
-
ohjaamo
-
konesali
-
sähkögeneraattorin yläosa
-
muuntajakenttä
Sulku
Syväri toimii keskeisenä osana Luoteis-Venäjän sisäisen vesiliikenteen vesistöreittinä. Volgan–Itämeren vesitie, joka alkaa Suomenlahdelta, nousee Nevaa ylös Laatokkaan, jatkaa Syvärin kautta Ääniselle, yhdistää Itämeren Volgan vesistöalueeseen. Ääniseltä on myös yhteys pohjoiseen Vienanmereen Vienanmeren–Itämeren kanavan kautta.
Voimalaitoksen ohittamiseksi on sen rinnalle rakennettu kaksiporttinen sulku. Sulun pituus on 200 metriä ja leveys 21 metriä. Sulkuun kuuluu sekä yläviran että alavirran puolella noin kilometrin pituinen lähestymiskanava. Sulkuun otettava vesi otetaan sivuilta ja vesi lasketaan pois alavirtaan lähestymiskanavan sivulle. Sulun rakentamiseen on kulunut 157 000 kuutiometriä betonia. Sulun kammion täyttö- ja tyhjennysajat ovat 8,5 minuuttia. Sulun omistaa ja sitä hallinnoi eri yhtiö, kuin vesivoimalaitosta.[a]
-
lähestymiskanava
-
sulkuportti
-
alaportti auki
-
yläportti auki
Historiaa
Voimalaitosta rakennettiin vuosina 1927–1935 ja rakentamisessa tuotti vaikeuksia tehdä kestävä perusta saviseen maaperään. Voimalaitos jäi suomalaisten ja neuvostoliittolaisten rintamien väliin vuonna 1941 ja suomalaiset räjäyttivät sen patorakenteita. Voimala kunnostettiin vuoteen 1948 mennessä, jonka jälkeen se on ollut toiminnassa.[1]
Kun voimalaitos toimi Syvärillä yksinään, oli sen nimi suomeksi käännettynä Syvärin voimalaitos (ven. Свирской ГЭС, Svirskoi GES [a]). Sen toiminnassa ei aluksi tarvinnut huomioida vedentulon sääntelyä, sillä se sijaitsi Syvärin keskijuoksulla. Vuonna 1936 alettiin rakentamaan Ylä-Syvärin voimalaitosta, joka aloitti vesivoiman tuotannon vuonna 1952. Vuonna 1955 alettiin voimaloita käyttämään koordinoidusti yhdessä niin, että Ylä-Syvärin voimalalla säännösteltiin Äänisen vedenpintaa ja Ala-Syvärin voimalalla säännösteltiin voimaloiden välistä osuutta.[5][1][6]
Ala-Syvärin voimalaitos on nimetty Genrih Graftion mukaan, joka ansioitui Neuvostoliiton varhaisessa vesivoimateollisuuden rakentamisessa.[7][1]
Lähteet
Huomioita
Viitteet
- ↑ a b c d e f g h i j k l m Верхнесвирская ГЭС Suuressa neuvostosanakirjassa. 3. laitos, 1969–1978. Viitattu 25.5.2022. (venäjäksi)
- ↑ a b c d e f g h Nizhnesvirsky (Lower Svirskaya) Hydroelectric Power Plant Russia globalenergyobservatory.org. Global Energy Observatory. Viitattu 31.5.2022. (englanniksi)
- ↑ Filatov, Nikolai & al.: Ladoga Lake and Onego Lake (Lakes Ladozhskoye and Onezhskoye), s. 429–432. Bengtsson L., Herschy R.W., & Fairbridge R.W. (toimittajat): Encyclopedia of Lakes and Reservoirs. Springer, Dordrecht, 2012. ISBN 978-1-4020-4410-6. (Laatokan ja Äänisen tekstiosuus) (PDF) (viitattu 9.1.2022). doi:http://dx.doi.org/10.1007/978-1-4020-4410-6_197. (englanniksi)
- ↑ a b Свирь Suuressa neuvostosanakirjassa. 3. laitos, 1969–1978. Viitattu 25.5.2022. (venäjäksi)
- ↑ УЖД Свирского энерголескомбината и Верхнесвирской ГЭС (г. Подпорожье). (Metsäkombinaatti ja Ylä-Syvärin voimala) uzd.spb.ru. 2007. Viitattu 26.5.2022. (venäjäksi)
- ↑ Нижнесвирская ГЭС Suuressa neuvostosanakirjassa. 3. laitos, 1969–1978. Viitattu 25.5.2022. (venäjäksi)
- ↑ Графтио Генрих Осипович Suuressa neuvostosanakirjassa. 3. laitos, 1969–1978. Viitattu 25.5.2022. (venäjäksi)
Aiheesta muualla
- Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ala-Syvärin voimalaitos Wikimedia Commonsissa