Ero sivun ”Ravitsemussuositukset” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [arvioimaton versio] |
p vaihdoin vanhan linkin uuteen |
|||
| Rivi 54: | Rivi 54: | ||
==Edullisuus== |
==Edullisuus== |
||
Hanna-Elina Yli-Kosken mukaan ravitsemussuositusten mukaista ruokaa saa myös edullisesti. Porkkanaa, lanttua ja kaalia saa huokealla ympäri vuoden ja niitä mukavasti maustavaa appelsiinia ja mandariinia saa edullisesti talvella, kurkkua, tomaattia, kukkakaalia ja punajuurta satokaudella. Ruisleipä on runsaskuituista ja kaurapuuro halpaa, margariinistä saa pehmeitä rasvoja. Proteiinia ja vitamiineja saa rasvattomasta maidosta, proteiineja myös kananmunista tai broilerinkoivista, joista nahan voi poistaa. Silakka, pähkinät, maapähkinät, siemenet, pellavasiemenrouhe ja rypsiöljy antavat hyviä rasvoja.<ref>{{verkkoviite|osoite=https://www.hs.fi/paivanlehti/14012019/art-2000005964326.html|nimeke=Terveellinen ruoka ei aina ole kallista|ajankohta=14.1.2019|julkaisu=Helsingin Sanomat}}</ref> |
Hanna-Elina Yli-Kosken mukaan ravitsemussuositusten mukaista ruokaa saa myös edullisesti. Porkkanaa, lanttua ja kaalia saa huokealla ympäri vuoden ja niitä mukavasti maustavaa appelsiinia ja mandariinia saa edullisesti talvella, kurkkua, tomaattia, kukkakaalia ja punajuurta satokaudella. Ruisleipä on runsaskuituista ja kaurapuuro halpaa, margariinistä saa pehmeitä rasvoja. Proteiinia ja vitamiineja saa rasvattomasta maidosta, proteiineja myös kananmunista tai broilerinkoivista, joista nahan voi poistaa. Silakka, pähkinät, maapähkinät, siemenet, pellavasiemenrouhe ja rypsiöljy antavat hyviä rasvoja.<ref>{{verkkoviite|osoite=https://www.hs.fi/paivanlehti/14012019/art-2000005964326.html|nimeke=Terveellinen ruoka ei aina ole kallista|ajankohta=14.1.2019|julkaisu=Helsingin Sanomat}}</ref> |
||
==Tyydyttynyt rasva == |
|||
Ravintosuosituksissa on edelleen mukana kehotus rajoittaa tyydyttyneen rasvan nauttimista, vaikka on kertynyt yhtä enenevässä määrin päinvastaista tutkimusnäyttöä. Uusimmissa meta-analyyseissä ei ole havaittu tyydyttyneen rasvan välttämisen vähentävän sydän- ja verisuonitauteja, vaan päin vastoin jopa lisäävän sydänkohtauksia. Esimerkiksi rasvaiset maitotuotteet, liha ja tumma suklaa eivät lisää sydän- ja verisuonisairauksien riskiä, vaikka ne sisältävät tyydyttynyttä rasvaa, eikä tutkimusnäytön kokonaisuus tarjoa tukea niiden käytön rajoittamiselle.<ref>{{Lehtiviite|Tekijä=Arne Astrup, Faidon Magkos, Dennis M. Bier, J. Thomas Brenna, Marcia C. de Oliveira Otto, James O. Hill|Otsikko=Saturated Fats and Health: A Reassessment and Proposal for Food-Based Recommendations: JACC State-of-the-Art Review|Julkaisu=Journal of the American College of Cardiology|Ajankohta=2020-08-18|Numero=7|Sivut=844–857|Doi=10.1016/j.jacc.2020.05.077|Issn=0735-1097|www=https://www.onlinejacc.org/content/76/7/844|Kieli=en}}</ref> |
|||
==Hiilihydraatit== |
==Hiilihydraatit== |
||
| Rivi 61: | Rivi 64: | ||
===Kritiikki=== |
===Kritiikki=== |
||
Virallisia ravitsemussuosituksia on kritisoitu siitä, että ne ovat hiilihydraattien runsaan saantisuositusen osalta ristiriidassa tutkimusnäytön kanssa. Kaksikymmentä vuotta kestäneen 80 000 yhdysvaltalaisen sairaanhoitajan seurantaan perustuvan tutkimuksen mukaan niillä sairaanhoitajilla, jotka saivat päivittäisestä ravinnostaan suurimman [[Glykemiakuorma|glykeemisen kokonaiskuorman]], esiintyi lähes kaksi kertaa enemmän sydän- ja verisuonisairauksia, kuin niillä, jotka saivat pienimmän kokonaiskuorman.<ref>{{Lehtiviite|Tekijä=|Otsikko=Low-Carbohydrate-Diet Score and the Risk |
|||
Viralliset ravitsemussuositukset ovat kohdanneet kritiikkiä, sillä jotkin tutkimustulokset ovat olleet ristiriidassa perinteisten ravintosuositusten kanssa.<ref>{{Verkkoviite|Osoite=http://jcem.endojournals.org/content/89/6/2717.short|Nimeke=Comparison of a Low-Fat Diet to a Low-Carbohydrate Diet on Weight Loss, Body Composition, and Risk Factors for Diabetes and Cardiovascular Disease in Free-Living, Overweight Men and Women|Julkaisu=The Journal of Clinical Endocrinology & Metabolism|Tekijä=Meckling, Kelly A., O'Sullivan, Caitriona & Saari, Dayna|Ajankohta=2.7.2013|Viitattu=5.3.2014|Kieli={{en}}}}</ref><ref>http://www.nejm.org/doi/full/10.1056/NEJMoa022637</ref> Lautasmallin mukaisessa ravinnonsaannissa valtaosa ravinnosta tulee hiilihydraattien muodossa. [[Välimerellinen ruokavalio]] ja vähähiilihydraattinen ruokavalio pudottivat eräässä tutkimuksessa painoa nopeammin kuin vähärasvainen ruokavalio.<ref>http://www.nejm.org/doi/full/10.1056/NEJMoa0708681</ref> |
|||
of Coronary Heart Disease in Women|Julkaisu=vertaisarvioitu tieteellinen artikkeli|Ajankohta=November |
|||
9, 2006|Julkaisija=The new england journal of medicine|Verkko-osoite=https://pdfs.semanticscholar.org/2abe/996297cf2d05f9cdaba5fe22cba8bf4bdebe.pdf}}</ref> Samalla ryhmällä esiintyi myös lähes kolme kertaa enemmän [[Paksusuolen syöpä|paksusuolen syopää]]<ref name=":0">{{Lehtiviite|Tekijä=Susan Higginbotham, Zuo-Feng Zhang, I.-Min Lee, Nancy R. Cook, Edward Giovannucci, Julie E. Buring|Otsikko=Dietary Glycemic Load and Risk of Colorectal Cancer in the Women's Health Study|Julkaisu=JNCI: Journal of the National Cancer Institute|Ajankohta=2004-02-04|Numero=3|Sivut=229–233|Doi=10.1093/jnci/djh020|Issn=0027-8874|www=https://academic.oup.com/jnci/article/96/3/229/2521113|Kieli=en}}</ref>. |
|||
Vuonna 2017 julkaistun 135 000 osanottajan PURE-tutkimuksen (Prospective Urban-Rural Epidemiology study) tuloksena oli, että sillä väestöviidenneksellä, joka sai ravinnosta eniten hiilihydraatteja, esiintyi 28 prosenttia enemmän kuolemantapauksia kuin sillä viidenneksellä, joka nautti vähiten hiilihydraatteja.<ref name=":1">{{Lehtiviite|Tekijä=Dehghan et al.|Otsikko=Associations of fats and carbohydrate intake with cardiovascular disease and mortality in 18 countries from five continents (PURE): A prospective cohort study|Julkaisu=The Lancet 390(10107)|Ajankohta=2017|Julkaisija=}}</ref> [[Ravitsemusterapeutti]] [[Reijo Laatikainen|Reijo Laatikaisen]] mukaan kyseisen tutkimuksen pääviesti olisi ollut "vältä runsasta puhdistetun viljan ja sokerin eli höttöhiilareiden käyttöä ja käytä runsaasti vihanneksia, juureksia, hedelmiä, marjoja sekä papuja, linssejä ja herneitä."<ref>{{verkkoviite|osoite=https://www.pronutritionist.net/2017/08/mita-suuri-pure-tutkimus-opettaa-suomalaiselle-ravitsemustieteilijalle/|nimeke="Mitä suuri PURE-tutkimus opettaa suomalaiselle ravitsemustieteilijälle?|tekijä=Reijo Laatikainen|ajankohta=30.8.2017}}</ref> Kyseinen kehotus koski kuitenkin ainoastaan vihanneksia, palkokasveja ja hedelmiä, eikä tutkimuksessa selvitetty tai otettu kantaa puhdistetun tai kokojyväviljan tai sokerin osuuteen ravinnon hiilihydraateista.<ref name=":12">{{Lehtiviite|Tekijä=Dehghan et al.|Otsikko=Associations of fats and carbohydrate intake with cardiovascular disease and mortality in 18 countries from five continents (PURE): A prospective cohort study|Julkaisu=The Lancet 390(10107)|Ajankohta=2017|Julkaisija=}}</ref> |
|||
Hiilihydraatit nostavat etenkin [[Metabolinen oireyhtymä|metabolisen oireyhtymän]] omaavilla potilailla veren [[palmitoleiinihappo]]<nowiki/>pitoisuutta, mikä lisää matala-asteisen tulehduksen, sydän- ja verisuonitautien, diabeteksen ja eturauhassyövän riskiä.<ref>{{Verkkoviite|osoite=https://news.osu.edu/study-doubling-saturated-fat-in-the-diet-does-not-increase-saturated-fat-in-blood/|nimeke=Study: Doubling Saturated Fat in the Diet Does Not Increase Saturated Fat in Blood|julkaisu=Study: Doubling Saturated Fat in the Diet Does Not Increase Saturated Fat in Blood|viitattu=2020-07-07|ietf-kielikoodi=en-us}}</ref> |
|||
Vähähiilihydraattinen ruokavalio pudottavat monessa tutkimuksessa painoa nopeammin kuin vähärasvainen ruokavalio.<ref>http://www.nejm.org/doi/full/10.1056/NEJMoa0708681</ref><ref>{{Lehtiviite|Tekijä=Frederick F. Samaha, Nayyar Iqbal, Prakash Seshadri, Kathryn L. Chicano, Denise A. Daily, Joyce McGrory|Otsikko=A Low-Carbohydrate as Compared with a Low-Fat Diet in Severe Obesity|Julkaisu=New England Journal of Medicine|Ajankohta=2003-05-22|Numero=21|Sivut=2074–2081|Pmid=12761364|Doi=10.1056/NEJMoa022637|Issn=0028-4793|www=https://doi.org/10.1056/NEJMoa022637}}</ref> |
|||
Hiilihydraattien vastainen kritiikki on viitannut epätarkasti tutkimuksiin, joissa ei ole tehty eroja hyvien ja huonojen hiilihydraattien välillä, kuten PURE-tutkimukseen. Silti senkin tutkimuksen pääviesti oli [[ravitsemusterapeutti]] [[Reijo Laatikainen|Reijo Laatikaisen]] mukaan tuttu "vältä runsasta puhdistetun viljan ja sokerin eli höttöhiilareiden käyttöä ja käytä runsaasti vihanneksia, juureksia, hedelmiä, marjoja sekä papuja, linssejä ja herneitä."<ref>{{verkkoviite|osoite=https://www.pronutritionist.net/2017/08/mita-suuri-pure-tutkimus-opettaa-suomalaiselle-ravitsemustieteilijalle/|nimeke="Mitä suuri PURE-tutkimus opettaa suomalaiselle ravitsemustieteilijälle?|ajankohta=30.8.2017|tekijä=Reijo Laatikainen}}</ref> |
|||
==Lähteet== |
==Lähteet== |
||
Versio 4. lokakuuta 2020 kello 02.01
Ravitsemussuositukset kuvaavat väestöjen ja ihmisryhmien energian ja ravintoaineiden tarvetta tai suositeltavaa saantia.[1] Ravitsemussuositusten kirjo on laaja, ja niitä on tarjolla erilaisille kohderyhmille. Ravitsemussuosituksiin voi sisältyä niin ravintoaineiden tarkkoja määrällisiä suosituksia kuin käytännön ruokavalio-ohjeitakin. Uusimpiin ravitsemussuosituksiin on usein otettu mukaan myös liikuntasuosituksia.[1]
Yleisiä ravitsemussuosituksia alettiin julkaista Yhdysvalloissa vuonna 1943, Pohjoismaissa 1980-luvun alussa ja Suomessa vuodesta 1987.[1] Suomessa viralliset ravitsemussuositukset antaa valtion ravitsemusneuvottelukunta.
Ravitsemussuosituksia maittain
Viralliset ravitsemussuositukset ovat eri maissa usein erilaiset, vaikka kaikki suositukset perustuvatkin tutkimuksiin. Kunkin maan ruokakulttuuri ja maataloustuotanto vaikuttavat sen ravitsemussuosituksiin. Maiden välillä eroavat paljon etenkin alkoholin käyttösuositukset – viinimaissa kuten Kreikassa sallitaan paljon suurempi viinin käyttö kuin muualla – mutta myös rasvoja ja lihaa koskevissa suosituksissa on vaihtelua.[2]
- Ravitsemussuosituksia eri puolilta maailmaa Yhdysvaltain maatalousministeriö (USDA) (englanniksi)
- Pohjoismaiset ravitsemussuositukset (englanniksi)
- Yhdysvaltain viralliset ravitsemussuositukset (englanniksi)
Suomalaiset ravitsemussuositukset
Suomessa viralliset ravitsemussuositukset antaa valtion ravitsemusneuvottelukunta (VRN), joka on maa- ja metsätalousministeriön alainen asiantuntijaelin.[3] Ravitsemusneuvottelukunnan suosituksia käytetään muun muassa kouluruokailussa ja sairaaloissa.[4] Tuoreimmat neuvottelukunnan ravitsemussuositukset julkaistiin tammikuussa 2014 ja ne perustuvat pääosin syksyllä 2013 julkaistuihin pohjoismaisiin ravitsemussuosituksiin.[5]
Vuosien 1987 ja 2014 välillä suomalaiset ravitsemussuositukset ovat tarkentuneet energiaravintoaineiden suhteen niin, että niille annetaan nykyisin sekä suositeltava ylä- että alaraja, joka ilmoitetaan osuutena kokonaisenergiansaannista. Proteiinin suositustaso on laajennettu 12–15 energiaprosentista 10–20 prosenttiin, rasvan yläraja on nostettu 30 prosentista 40:een, ja hiilihydraatin alaraja on laskettu 50 prosentista 45:een. Suolan suositusmäärää on laskettu selvästi ja ravintokuidun vähimmäissuositusmäärää hiukan.[6]
Erillisryhmien ravitsemussuosituksia Suomessa
- Valtion ravitsemusneuvottelukunnan ravitsemussuosituksia:
- Suomen Sydänliiton ravitsemussuositukset
- Suomen Diabetesliiton ruokavaliosuositus
- Syöpäjärjestöjen ravitsemussuositukset
Lautasmalli
Lautasmallin mukaan tulisi täyttää puolet lautasesta vihanneksilla ja kasviksilla, neljännes perunoilla, riisillä tai pastalla (hiilihydraatit) ja neljännes lihalla, kalalla tai munaruoalla (proteiini).[7]
Suomessa lautasmalli on yleisesti hyväksytty, ja lääkärit ja kansanterveysjärjestöt suosittelevat sen käyttöä.
Harvardin ruokapyramidi
Harvardin yliopiston terveystieteen laitoksen Healthy eating plate eli ”terveellisen syömisen lautanen” korostaa vihannesten ja proteiinin osuutta viranomaissuosituksiin nähden ja sisällyttää mukaan ruokaöljyt ja veden.[8]
Harvardin ruokapyramidin mukaan punaista lihaa, voita ja makeisia käytetään vain rajoitetusti. Malliin sisältyvät:[9]
- päivittäinen liikunta ja painonhallinta,
- täysjyväviljan käyttö useimmilla aterioilla,
- kasviöljyt, rasvainen kala (lohi) ja pähkinät,
- runsaasti kasviksia,
- 2–3 hedelmää päivässä,
- pähkinöitä tai papuja 1–3 kertaa päivässä,
- kalaa, kanaa tai kananmunia 0–2 kertaa päivässä ja
- maitoa tai kalsiumtabletteja 1–2 kertaa päivässä.
Harvardin ruokapyramidi poikkeaa jossain määrin virallisista suomalaisista ravitsemussuosituksista. Willett kritisoi esimerkiksi voimakkaasti virallisia suosituksia rajoittaa rasvan käyttöä, mikä on hänen mukaansa johtanut siihen, että ainakin Yhdysvalloissa ihmiset ovat käytännössä siirtyneet syömään vähärasvaisia, mutta runsaasti sokeria ja muita raffinoituja hiilihydraatteja sisältäviä ruokia. Willettin mukaan rasvan kokonaismäärän rajoittamisen sijaan tulisi puhua rasvan laadusta. Transrasvoja tulisi välttää hänen mukaansa täysin ja tyydyttyneiden rasvojen määrää rajoittaa merkittävästi. Myös suomalaiset ravitsemussuositukset kehottavat suosimaan tyydyttymättömiä rasvoja.
Proteiineista suositeltavimpia ovat Willettin mukaan kasvikunnan proteiinit, kuten pähkinät, siemenet ja palkokasvit, sekä kala. Punaisen lihan käyttöä tulisi sen sijaan hänen mukaansa rajoittaa, koska se on ”huono proteiinipakkaus” sisältäessään tyydyttynyttä rasvaa.
Edullisuus
Hanna-Elina Yli-Kosken mukaan ravitsemussuositusten mukaista ruokaa saa myös edullisesti. Porkkanaa, lanttua ja kaalia saa huokealla ympäri vuoden ja niitä mukavasti maustavaa appelsiinia ja mandariinia saa edullisesti talvella, kurkkua, tomaattia, kukkakaalia ja punajuurta satokaudella. Ruisleipä on runsaskuituista ja kaurapuuro halpaa, margariinistä saa pehmeitä rasvoja. Proteiinia ja vitamiineja saa rasvattomasta maidosta, proteiineja myös kananmunista tai broilerinkoivista, joista nahan voi poistaa. Silakka, pähkinät, maapähkinät, siemenet, pellavasiemenrouhe ja rypsiöljy antavat hyviä rasvoja.[10]
Tyydyttynyt rasva
Ravintosuosituksissa on edelleen mukana kehotus rajoittaa tyydyttyneen rasvan nauttimista, vaikka on kertynyt yhtä enenevässä määrin päinvastaista tutkimusnäyttöä. Uusimmissa meta-analyyseissä ei ole havaittu tyydyttyneen rasvan välttämisen vähentävän sydän- ja verisuonitauteja, vaan päin vastoin jopa lisäävän sydänkohtauksia. Esimerkiksi rasvaiset maitotuotteet, liha ja tumma suklaa eivät lisää sydän- ja verisuonisairauksien riskiä, vaikka ne sisältävät tyydyttynyttä rasvaa, eikä tutkimusnäytön kokonaisuus tarjoa tukea niiden käytön rajoittamiselle.[11]
Hiilihydraatit
Hiilihydraattien laadulla on väliä: Suomalaisissa ravitsemussuosituksissa sanotaan, että "hiilihydraatit tulisi saada pääosin kuitupitoisista ruoka-aineista." Valtion ravitsemusneuvottelukunnan suositusten mukaan päivittäisen ravinnon energiasta 45–60 E % saisi olla hiilihydraattiperäistä eikä puhdistettujen sokereiden määrän tulisi olla yli 10 E %.[12]
Duodecimin terveyskirjasto korostaa imeytymättömien hiilihydraattien eli ravintokuidun etuja ja tarvetta lisätä sitä neljänneksellä, eniten nuorilla.[13] Täysjyväviljatuotteet ja kasvikset ovat tärkeimpiä kuidun lähteitä, kun taas ranskanleivässä kuitua on heikosti. Tosin lehtisalaattia, kurkkua tai tomaattia pitäisi syödä noin puoli kiloa, jotta saisi saman kuitumäärän kuin viipaleesta runsaskuituista ruisleipää.[14]
Kritiikki
Virallisia ravitsemussuosituksia on kritisoitu siitä, että ne ovat hiilihydraattien runsaan saantisuositusen osalta ristiriidassa tutkimusnäytön kanssa. Kaksikymmentä vuotta kestäneen 80 000 yhdysvaltalaisen sairaanhoitajan seurantaan perustuvan tutkimuksen mukaan niillä sairaanhoitajilla, jotka saivat päivittäisestä ravinnostaan suurimman glykeemisen kokonaiskuorman, esiintyi lähes kaksi kertaa enemmän sydän- ja verisuonisairauksia, kuin niillä, jotka saivat pienimmän kokonaiskuorman.[15] Samalla ryhmällä esiintyi myös lähes kolme kertaa enemmän paksusuolen syopää[16].
Vuonna 2017 julkaistun 135 000 osanottajan PURE-tutkimuksen (Prospective Urban-Rural Epidemiology study) tuloksena oli, että sillä väestöviidenneksellä, joka sai ravinnosta eniten hiilihydraatteja, esiintyi 28 prosenttia enemmän kuolemantapauksia kuin sillä viidenneksellä, joka nautti vähiten hiilihydraatteja.[17] Ravitsemusterapeutti Reijo Laatikaisen mukaan kyseisen tutkimuksen pääviesti olisi ollut "vältä runsasta puhdistetun viljan ja sokerin eli höttöhiilareiden käyttöä ja käytä runsaasti vihanneksia, juureksia, hedelmiä, marjoja sekä papuja, linssejä ja herneitä."[18] Kyseinen kehotus koski kuitenkin ainoastaan vihanneksia, palkokasveja ja hedelmiä, eikä tutkimuksessa selvitetty tai otettu kantaa puhdistetun tai kokojyväviljan tai sokerin osuuteen ravinnon hiilihydraateista.[19]
Hiilihydraatit nostavat etenkin metabolisen oireyhtymän omaavilla potilailla veren palmitoleiinihappopitoisuutta, mikä lisää matala-asteisen tulehduksen, sydän- ja verisuonitautien, diabeteksen ja eturauhassyövän riskiä.[20]
Vähähiilihydraattinen ruokavalio pudottavat monessa tutkimuksessa painoa nopeammin kuin vähärasvainen ruokavalio.[21][22]
Lähteet
- ↑ a b c Valtion ravitsemusneuvottelukunta: Ravitsemussuositukset ravitsemusneuvottelukunta.fi. Viitattu 5.5.2012.
- ↑ Satu Kaaria: Eri maiden ravitsemussuositukset ovat ristiriidassa 31.10.2013. Helsingin Sanomat. Viitattu 31.10.2013.
- ↑ Valtion ravitsemusneuvottelukunta Valtion ravitsemusneuvottelukunta. Viitattu 5.5.2012.
- ↑ Ravitsemussuositukset Sosiaali- ja terveysministeriö. Viitattu 5.5.2012.
- ↑ Aro, Jessikka: Uudet ruokasuositukset: vähemmän suolaa ja punaista lihaa, enemmän kalaa ja kasviksia Yle Uutiset. 23.1.2014. Viitattu 24.1.2014.
- ↑ Energiaravintoaineiden ja suolan saantisuositukset Valtion ravitsemusneuvottelukunnan vuosina 1987, 1998, 2005 ja 2014 julkaisemien ravitsemussuosituksien mukaan, Valtion ravitsemusneuvottelukunta (excel-tiedosto)
- ↑ Lautasmallin avulla syöt oikein Valtion ravitsemusneuvottelukunta. Viitattu 15.5.2015.
- ↑ Healthy eating plate
- ↑ The Healthy Eating Pyramid Harvard School of Public Health. Viitattu 5.3.2014. (englanniksi)
- ↑ Terveellinen ruoka ei aina ole kallista Helsingin Sanomat. 14.1.2019.
- ↑ Arne Astrup, Faidon Magkos, Dennis M. Bier, J. Thomas Brenna, Marcia C. de Oliveira Otto, James O. Hill: Saturated Fats and Health: A Reassessment and Proposal for Food-Based Recommendations: JACC State-of-the-Art Review. Journal of the American College of Cardiology, 18.8.2020, nro 7, s. 844–857. doi:10.1016/j.jacc.2020.05.077. ISSN 0735-1097. Artikkelin verkkoversio. en
- ↑ Suomalaiset ravitsemussuositukset 2014 2018. Valtion ravitsemusneuvottelukunta.
- ↑ Antti Aro: Ravintokuitu Terveyskirjasto. 15.10.2015. Duodecim.
- ↑ Antti Aro: Ravintokuidun lähde Terveyskirjasto. 15.10.2015. Duodecim.
- ↑ Low-Carbohydrate-Diet Score and the Risk of Coronary Heart Disease in Women. vertaisarvioitu tieteellinen artikkeli, November 9, 2006. The new england journal of medicine.
- ↑ Susan Higginbotham, Zuo-Feng Zhang, I.-Min Lee, Nancy R. Cook, Edward Giovannucci, Julie E. Buring: Dietary Glycemic Load and Risk of Colorectal Cancer in the Women's Health Study. JNCI: Journal of the National Cancer Institute, 4.2.2004, nro 3, s. 229–233. doi:10.1093/jnci/djh020. ISSN 0027-8874. Artikkelin verkkoversio. en
- ↑ Dehghan et al.: Associations of fats and carbohydrate intake with cardiovascular disease and mortality in 18 countries from five continents (PURE): A prospective cohort study. The Lancet 390(10107), 2017.
- ↑ Reijo Laatikainen: "Mitä suuri PURE-tutkimus opettaa suomalaiselle ravitsemustieteilijälle? pronutritionist.net. 30.8.2017.
- ↑ Dehghan et al.: Associations of fats and carbohydrate intake with cardiovascular disease and mortality in 18 countries from five continents (PURE): A prospective cohort study. The Lancet 390(10107), 2017.
- ↑ Study: Doubling Saturated Fat in the Diet Does Not Increase Saturated Fat in Blood Study: Doubling Saturated Fat in the Diet Does Not Increase Saturated Fat in Blood. Viitattu 7.7.2020. (englanniksi)
- ↑ http://www.nejm.org/doi/full/10.1056/NEJMoa0708681
- ↑ Frederick F. Samaha, Nayyar Iqbal, Prakash Seshadri, Kathryn L. Chicano, Denise A. Daily, Joyce McGrory: A Low-Carbohydrate as Compared with a Low-Fat Diet in Severe Obesity. New England Journal of Medicine, 22.5.2003, nro 21, s. 2074–2081. PubMed:12761364. doi:10.1056/NEJMoa022637. ISSN 0028-4793. Artikkelin verkkoversio.