Vaskan kompleksi
| Vaskan kompleksi | |
|---|---|
 |
|
 |
|
| Tunnisteet | |
| IUPAC-nimi | Karbonyyliklorobis(trifenyylifosfiini)iridium(I) |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| SMILES |
C=O.C1=CC=C(C=C1) |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | IrCl(CO)P(C6H5)3]2 |
| Moolimassa | 780,22 g/mol |
| Liukoisuus veteen | Reagoi veden kanssa |
Vaskan kompleksi (IrCl(CO)[P(C6H5)3]2) on iridiumin organometallikomplekseihin kuuluva yhdiste. Yhdiste on mielenkiintoinen sen reaktioiden vuoksi ja sitä voidaan käyttää katalyyttinä orgaanisen kemian synteeseissä. Vaskan kompleksi on saanut nimensä yhdisteen ominaisuuksia 1960-luvulla tutkineen virolais-yhdysvaltalaisen kemistin Lauri Vaskan mukaan.
Ominaisuudet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Huoneenlämpötilassa Vaskan kompleksi on keltaista kiteistä ainetta. Yhdisteen rakenteessa keskusionina on iridium(I)iini ja siihen on sitoutunut ligandeina kloridi-ioni, hiilimonoksidi ja kaksi trifenyylifosfiinia. Kompleksin sitoutumisgeometria on tasoneliö. Vaskan kompleksi on 16 elektronin kompleksi, jolle tapahtuu helposti hapettava additio, jonka tuote on hyvin stabiili 18 elektronin kompleksi. Reaktiossa iridium hapettuu hapetusluvulle +III ja kompleksiin liittyy uusi ligandi. Vaskan kompleksi reagoi näin esimerkiksi vedyn, halogeenien ja alkyylihalogenidien kanssa. Erityisen mielenkiintoinen on hapettava additio happimolekyylin kanssa, koska se on reversiibeli.[1][2][3][4][5][6][7]
Valmistus ja käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vaskan kompleksia valmisti ensimmäisen kerran M. Angoletta vuonna 1958. Lauri Vaska ja J. W. DiLuzio julkaisivat ensimmäiset tutkimuksensa yhdisteen rakenteesta ja ominaisuuksista vuonna 1961. Yhdistettä valmistetaan iridium(III)kloridista, trifenyylifosfiinista ja hiilimonoksidin lähteestä kuten dimetyyliformamidista kuumentamalla. Liuottimena käytetään 2-metoksietanolia.[1][5][7]
Vaskan kompleksia voidaan käyttää katalyyttinä orgaanisen kemian synteeseissä. Se katalysoi esimerkiksi tertiääristen amiinien muodostamista amideista, amiinioksidien muodostamista nitroneista ja kytkentäreaktioita.[7]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Thomas Scott, Mary Eagleson: Concise encyclopedia chemistry, s. 1153. Walter de Gruyter, 1994. ISBN 978-3110114515. (englanniksi)
- ↑ Christen M. Giandomenico: Platinum-Group Metals, Compounds, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2000.
- ↑ Arno Behr: Catalysis, Homogeneous, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2010.
- ↑ Robert H. Crabtree: The Organometallic Chemistry of The Transition Metals, s. 156–157. 4th Edition. John Wiley & Sons, 2005. ISBN 0-471-66256-9. (englanniksi)
- ↑ a b Pher G. Andersson: Iridium Catalysis, s. 2-3. Springer, 2011. ISBN 978-3-642-15333-4. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 8.5.2021). (englanniksi)
- ↑ J.A. Moulijn, P.W.N.M. van Leeuwen, R.A. van Santen: Catalysis, s. 113. Elsevier, 1993. ISBN 978-0-444-89229-X. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 8.5.2021). (englanniksi)
- ↑ a b c Daniel Matheau-Raven, Pablo Gabriel, Jamie A. Leitch, Yaseen A. Almehmadi, Ken Yamazaki, and Darren J. Dixon: Catalytic Reductive Functionalization of Tertiary Amides using Vaska’s Complex: Synthesis of Complex Tertiary Amine Building Blocks and Natural Products. ACS Catalysis, 2020, 10. vsk, nro 15, s. 8880–8897. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 8.5.2021. (englanniksi)