Poikabändi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Poikabändi
Alkuperä Alussa: soul, gospel, disco, pop, bubblegum pop ja 1960-luvun tyttöbändit
2000-luvulla: pop, rock (erityisesti punk rock, 1960-luvun "autotallirock", power pop, post punk) R&B ja hip hop
Alkuperämaa Iso-Britannia ja Yhdysvallat
Kehittymisen ajankohta 1970-luvun loppupuoli
Tyypillisiä soittimia Laulu, elektroninen tausta, sähkökitara, bassokitara, rummut, piano
Kehittyneitä tyylilajeja / suuntauksia K-pop


Poikabändi on popmusiikkia laulava ja tanssiva, nuorista miehistä muodostettu ryhmä, jonka musiikki ja visuaalinen ilme on suunniteltu miellyttämään varhaisteini-ikäistä yleisöä. Poikabändin jäsenet eivät yleensä soita instrumentteja itse, vaan laulavat ja tanssivat taustayhtyeen tai taustanauhan säestyksellä. Laulu on yleensä moniäänistä stemmalaulua, ja yhtyeen jäsenet valitaan edustamaan korkeampia ja matalampia äänialoja.[1]

Poikabändien ohjelmistoon valitaan yleensä melodisia ja perinteisen harmonisesti soinnutettuja kappaleita ilman sävellajin ulkopuolisia ääniä. Laulujen sanat kertovat haaveellisesta ja optimistisesta teinirakkaudesta ilman aikuisten rakkauslauluista tuttuja ihmissuhderistiriitoja, menettämisen pelkoa tai nostalgista kaipuuta menneeseen.[1]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alkuhistoria ja prototyypit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäisiä poikabändejä olivat yhtyeet kuten The Jackson 5, The Osmonds ja alkuvaiheen The Monkees. The Monkeesin jäsenille kehiteltiin erilainen persoonallisuus; The Jackson 5 oli sisarusryhmä, joka julkaisi monia musiikkimuotoja, joita poikabändit seurasivat. Heidän musiikkinsa esimerkiksi sisälsi soul-musiikin kaltaisia harmonioita ja popin säveliä. Kaikki yhtyeen jäsenet lauloivat, mistä tuli tavanomainen tunnus poikabändeille. The Monkeesia pidetään usein poikabändien alkuperäisenä tienraivaajana sen muodostuttua vuonna 1965 Don Kirshnerin valvonnassa.

Vaikka termiä "poikabändi" käytetäänkin useimmiten puhuttaessa 1990-luvulla tai myöhemmin syntyneistä yhtyeistä muitakin edellekävijöitä (aikaisemmin mainittujen lisäksi) on ollut olemassa läpi pop-musiikin historian. The Temptations, suosittu 1960-luvulla; The Bee Gees ja Earth, Wind and Fire, suosittuja 1970-luvulla; ovat kaikki erilaisten poikabändien ilmentymiä. Latinopoikabändi Menudo löydettiin vuonna 1977. Myöhemmät ryhmät ovat paljon velkaa myös 1970-luvulla suositulle Village People -yhtyeelle valikoidun jäsenkirjon ja tanssikoreografian tärkeyden osalta.

1980-luvun jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaikka sanaa "poikabändi" ei ollut olemassa ennen 1990-lukua, bostonilaista ryhmää New Editionia on kutsuttu poikabändi-trendin alulle saajaksi 1980-luvulla. Maurice Starr loi New Editionista saamalla innoituksella yhtyeen New Kids on the Block, joka oli ensimmäinen menestyvä moderni poikabändi. Starrin ajatus oli sovittaa traditionaalinen R&B-genre pop-genreksi. Eräät eurooppalaiset managerit loivat omia bändejään, joista ensimmäisiä oli Nigel Martin-Smithin Take That Isossa-Britanniassa sekä Louis Walsh ja East 17, joka hajosi jo 1990-luvulla.

Yksi kaikkein menestyksekkäimmästä poikabändien managereista oli Lou Pearlman, joka perusti mm. menestyksekkäät bändit Backstreet Boys ja *NSYNC, vaikka hän myöhemmin paljastuikin petturiksi pimitettyään luomiltaan bändeiltä runsaasti rahaa. Ison-Britannian Simon Cowell (American Idol) tunnetaan Louis Walshin muodostaman poikabändin Westlife avustamisesta[2], jota mainosti myös entinen poikabändi Boyzonen jäsen Ronan Keating.

Avaintekijät ja konsepti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Poikabändien mielikuvaa kontrolloitiin varovasti ryhmän vaatetuksella, mainosmateriaalilla ja musiikkivideoilla, kun huomattiin sen vaikuttavan bändin menestykseen. Tavallisesti jokainen bändin jäsentä kuvataan tietyllä stereotypialla, kuten "vauva" tai "paha poika."

Useimmissa tapauksissa bändien musiikin on kirjoittanut, sovittanut ja tuottanut tuottaja, joka toimii bändin kanssa alituisetsi ja kontrolloi ryhmän ääntä - ja jos on tarpeen, palkaa sessiomuusikon ryhmän avuksi.

Tyypillisen poikabändin esitys sisältää koreografioidun tanssin, jossa jäsenet laulavat ja/tai räppäävät vuorotellen. Poikabändit eivät tavallisesti sävellä tai tuota omaa musiikkiaan. Suomalainen poikabändi Satin Circus on kuitenkin tunnettu siitä, että he säveltävät, sovittavat ja soittavat omaa musiikkia.

Poikabändin avaintekijä on trendikkäänä oleminen. Se tarkoittaa sitä, että bändi noudattelee viimeisimpiä muoti- ja musiikkitrendejä suositussa musiikkigenressä.

Poikabändejä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Backstreet Boys elokuussa 2008.

Backstreet Boys, New Kids on the Block, McFly, Boyzone, Take That, 'N Sync, A1, Westlife ja One Direction ovat esimerkkejä siitä mikä on suosittua teinien ja aikuisten keskuudessa. Poikabändit alkavat nousta takaisin julkisuudenkuvaan Yhdysvalloissa, viiden vuoden pääasiallisen poissaolon jälkeen, mukanaan uusia poikabändejä kuten One Call, Day26, B5, V Factory, Menudo, Lexington Brigde (yhtye), US5, C Note ja Varsity Fanclub.

Genret[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaikka suurin osa poikabändeistä pitäytyykin R&B:n ja/tai popin vaikutteissa myös muut musiikkigenret, huomattavimmin country ja folk, ovat myös läsnä. Esimerkiksi South 65:ttä ja Marshall Dyllonia pidetään molempia country-musiikkia laulavina poikabändeinä. Il Divo taas on Simon Cowellin luoma pikabändi, joka laulaa oopperasävyistä popia.

Kritiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Westlife

1990-luvusta lähtien bändit kuten Backstreet Boys eivät ole pitäneet leimasta "poikabändi" ja ovatkin pitäneet enemmän termistä "mieslaulajaryhmä". Musiikkilehdet ovat syyttäneet poikabändien korostavan ulkonäköä ja markkinointia enemmän kuin musiikin tasoa.

Populaarikulttuurissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kritisoinnin seurauksena poikabändejä käytetään joskus parodian kohteena populaarikulttuurissa:

  • Televisiosarja 2ge+her sisälsi parodian poikabändistä, joiden kaikilla viidellä jäsenellä oli erilainen persoonallisuus.
  • Viikon pituisessa sketsissä vuonna 1999 talkshowisäntä Conan O'Brien loi oman poikabändinsä, jota kutsuttiin nimellä Dudez-A-Plenti, hänen valittuaan satunnaisesti viisi laulajaa. Sarja sketsejä kulminoitui O'Brienin itsekeksimän laulun "Baby, I Wish You Were My Baby" esitykseen.
  • Chambers Dictionary -sanakirja, joka tunnetaan sen sisältämistä humoristisista määritelmistä, määrittelee poikabändin seuraavasti: "popryhmä, tarkoitettu lähinnä teini-ikäisille, muodostuu nuorista miehistä, jotka on valittu ryhmään komean ulkonäkönsä, tanssikykynsä ja joskus jopa laulutaitojensa vuoksi."
  • Justice League Unlimited -sarjan universumissa supersankari The Question uskoo vahvasti, että poikabändit ja ilmaston lämpeneminen liittyvät toisiinsa.
  • Uuden-Seelannin radiokanava The Edge muodosti kliseisen poikabändin nimeltä "Boyband" vuonna 2006. Bändiin kuului Lihavapoika, Homopoika, Mammanpoika, Pahapoika ja Kuumapoika. Bändi ansaitsi pientä suosiota maassaan cover-versiollaan The Kinksien kappaleella "You really Got Me".

Menestys genressä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaikka poikabändien musiikki vetääkin ihmisiä puoleensa, bändien menestys ei näytä kestävän pitkään. Fanien (jotka useimmiten ovat tyttöjä) ikä ja musiikillinen maku kehittyvät ja he kasvavat 'erilleen' kyseisistä ryhmistä. Jos menestys kuitenkin jatkuu, usein yksi tai useampi bändin jäsenistä jättää ryhmän havitellen soolouraa (varsinkin jos heillä on kyky kirjoittaa lauluja). Entisiä poikabändien jäseniä, jotka menestyvät myöhemmin soolourillaan ovat mm. Ricky Martin, Michael Nesmith, Jordan Knight, Robbie Williams, Justin Timberlake, Jesse McCartney, Ronan Keating, Brian McFadden, Nick Lachley, Kevin Richardson ja Michael Jackson, josta tuli myöhemmin kaikkien aikojen myydyin sooloartisti.

Muita entisiä poikabändien jäseniä on vaihtanut alaansa täysin, esimerkiksi Mickey Dolenzista tuli menestyksekäs televisiotuottaja ja teatteriohjaaja, David W. Rossista tuli näyttelijä ja käsikirjoittaja, Sam Waltersista tuli Grammy-ehdokkaanakin ollut lauluntekijä ja tuottaja ja Donnie Wahlbergistä tuli elokuvanäyttelijä.

Hyvin myyviä poikabändejä (pop)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Poikabändi Maa Myyty (vain albumit) Genre Studioalbumit Jäseniä Vuosia aktiivisena
1. Backstreet Boys USA 120 miljoonaa+ [3] Pop 6 4 - 5 1993- (16 vuotta)
2. New Kids on the Block USA 80 miljoonaa+ [4] Pop 5 5 1984–1994, 2008- (11 vuotta)
3. 'N Sync USA 56 miljoonaa+ [5] Pop 5 5 1995 - 2005 (10 vuotta)
4. Westlife Irlanti 40 miljoonaa+ [6] Pop 8 4 - 5 1998- (11 vuotta)

Hyvin myyviä poikabändejä (R&B)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Poikabändi Myynyt Genre Studioalbumit Jäseniä Vuosia aktiivisena
1. Jackson Five 150 miljoonaa+ [7] R&B 6 4 - 5 1967 - 1990 (23 vuotta)
2. Boyz II Men 60 miljoonaa+ [8] R&B 5 3 - 5 1990 - (19 vuotta)

3. New Edition 28 miljoonaa+ R&B 4 - 6 4 - 6 1983 - (26 vuotta)

3 parhaiten myyvää poikabändiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Poikabändi Maa Myyty (vain albumeita) Genre Studioalbumit Jäseniä Vuosia aktiivisena
1. The Jackson 5 USA 150 miljoonaa+ [7] R&B 6 4 - 6 1967 - 1990 (23 vuotta)
2. Backstreet Boys USA 100 miljoonaa+ [3] Pop 6 4 - 5 1993 - (16 vuotta)
3. New Kids on the Block USA 80 miljoonaa+ [4] Pop 5 5 1984 – 1994, 2008- (11 vuotta)

Parhaiten myyviä poikabändien albumeja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Albumi Poikabändi Maailmanlaajuinen myynti Vuosi Genre
Millennium Backstreet Boys 40 miljoonaa 1999 Pop
Backstreet Boys Backstreet Boys 30 miljoonaa 1997 Pop
Black & Blue Backstreet Boys 24 miljoonaa 2000 Pop
Step by Step New Kids on the Block 21 miljoonaa 1990 Pop
Hangin' Tough New Kids on the Block 17 miljoonaa 1988 Pop
No Strings Attached 'N Sync 15 miljoonaa 2000 Pop
II Boyz II Men 15 miljoonaa 1994 R&B
*NSYNC 'N Sync 13 miljoonaa 1997 Pop

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Oxfordin englannin kielen sanakirja: ”a group of young men who sing pop music and dance, whose music and image are designed to appeal to a young teenage audience”. Ks. Mattila, Ilkka: Poikabändin hitin kaava. Helsingin Sanomat, 23.3.2022. Artikkelin maksullinen verkkoversio. Viitattu 23.3.2022.
  2. Press Association - Louis Walsh Profile
  3. a b [1]
  4. a b [2]
  5. [3]
  6. [4]
  7. a b 150 million sales
  8. 60 million sales