Junalinnut
| Junalinnut | |
|---|---|
| Zugvögel – einmal nach Inari | |
 |
|
| Ohjaaja | Peter Lichtefeld |
| Käsikirjoittaja | Peter Lichtefeld |
| Tuottaja |
Claes Olsson Jörn Rettig Ira von Gienanth |
| Säveltäjä | Christian Steyer |
| Kuvaaja | Frank Griebe |
| Leikkaaja | Bernd Euscher |
| Tuotantosuunnittelija | Anke Osterloh |
| Pukusuunnittelija | Beatrix Albl |
| Pääosat | |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Saksa, Suomi |
| Tuotantoyhtiö |
Westdeutscher Rundfunk Bosko Biati Film Prokino Kinoproduction |
| Ensi-ilta | 1998 |
| Kesto | 87 min |
| Alkuperäiskieli | saksa |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Junalinnut (saks. Zugvögel – einmal nach Inari) on saksalaista ja suomalaista yhteistuotantoa oleva elokuva vuodelta 1998. Sen on ohjannut Peter Lichtefeld, ja siinä näyttelevät suomalaisista muun muassa Outi Mäenpää, Kati Outinen ja Kari Väänänen. Osa elokuvasta sijoittuu Suomen Lappiin.[1]
Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Dortmundilainen eristäytynyt olutrekankuljettaja Hannes (Joachim Król) on joukkoliikenteen aikatauluharrastaja, joka haaveilee matkasta lajin maailmanmestaruuskilpailuihin Inariin. Hän pyytää pomoltaan vapaata voidakseen osallistua kilpailuun, mutta tämä ei suostu miehen pyyntöön. Hannes lähtee kiivastuneena tästä huolimatta matkalle, ja kun pomo myöhemmin löydetään toimistostaan kuolleena, Hanneksesta tulee tietämättään pääepäilty murhasta. Matkalla Inariin Hannes tapaa suomalaisen Sirpan (Outi Mäenpää), joka ryhtyy miehen matkaseuraksi. Hanneksen ja Sirpan kintereillä seuraa komisario Franck (Peter Lohmeyer), joka on päättänyt saada epäilemänsä murhamiehen kiinni.
Rooleissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Joachim Król | … | Hannes Weber |
| Outi Mäenpää | … | Sirpa Salonen |
| Peter Lohmeyer | … | komisario Franck |
| Kati Outinen | … | Inkeri |
| Kari Väänänen | … |
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Zugvögel... einmal nach Inari Elonet. Viitattu 16.3.2022.