Zofia Lissa

Zofia Lissa

Zofia Lissa (19. lokakuuta 1908 Lviv – 26. maaliskuuta 1980) oli puolalainen musiikkitieteilijä, musiikkikasvattaja ja marxisti. Hän oli toisen maailmansodan jälkeisen ajan johtava puolalainen musiikintutkija. Myöhemmin tutkijat ovat usein käsitelleet Lissaa ensisijaisesti kommunistisena ideologina ja johtavana Puolan musiikkielämän sovjetisoijana.

Elämä ja ura

Lissa opiskeli ensin pianon- ja urkujensoittoa sekä musiikin teoriaa Lvivin konservatoriossa. Vuosina 1925–1929 hän opiskeli musiikkitiedettä Adolf Chybińskin sekä filosofiaa Kazimierz Twardowskin ja Roman Ingardenin johdolla. Hän sai myös taidehistorian ja psykologian opetusta. Vuonna 1929 Lissa väitteli tohtoriksi väitöskirjalla Aleksandr Skrjabinin harmonisesta kielestä. Vuosina 1930–1941 hän opetti musiikin teoriaa, musiikin historiaa ja musiikkipsykologiaa Lvivin konservatoriossa. Lissa hyväksyi Neuvostoliiton kansalaisuuden vuonna 1939 Neuvostoliiton miehitettyä Lvivin. Hänestä tehtiin tuolloin musiikin teorian ja sävellyksen tiedekunnan dekaani. Hän teki samanaikaisesti radiotyötä. Vähän ennen Lvivin joutumista natsi-Saksan joukkojen käsiin kesäkuussa 1941 juutalaistaustainen Lissa pakeni Uzbekistaniin, jossa teki opetustyötä Namanganissa.

Lissa muutti vuonna 1942 Moskovaan. Hän oli yksi ensimmäisistä, jotka liittyivät Puolalaisten patrioottien liittoon, jonka puolalaiset kommunistit perustivat maaliskuussa 1943 Neuvostoliitossa. Vuonna 1945 Lissa nimitettiin Moskovan puolalaisen suurlähetystön kulttuuriattaseaksi. Tässä ominaisuudessa hänet lähetettiin vuonna 1947 Varsovaan valvomaan puolalaista musiikkielämää. Hänestä tuli opetus- ja taideministeriön musiikin laitoksen varajohtaja. Vuonna 1948 Lissa toi musiikkitieteilijät osaksi Puolan säveltäjäliittoa neuvoteltuaan ehdoista Zygmunt Mycielskin kanssa. Tämä perustui Neuvostoliiton organisointimalliin. Lissa kuului Puolan säveltäjäliiton hallitukseen vuodesta 1948 ja johti sen musiikkitieteellistä laitosta vuosina 1964–1969. Hän perusti myös vuonna 1948 uuden laitoksen Varsovan yliopiston historian tiedekunnan sisälle ja johti sitä alusta alkaen. Lissa nimitettiin yliopiston professoriksi vuonna 1951 ja täysprofessoriksi vuonna 1957. Vuonna 1958 laitos nimettiin Musiikkitieteen instituutiksi. Lissa johti sitä vuoteen 1975 saakka. Vuodesta 1958 hän lisäksi luennoi säännöllisesti elokuvamusiikista Varsovan valtion musiikkiakatemiassa. Vuonna 1964 Lissa julkaisi elokuvamusiikin estetiikasta kirjan, joka toi hänelle hopeamitalin viisi vuotta myöhemmin Venetsian biennaalissa. Lissa luennoi musiikkitieteen, musiikin teorian ja musiikin estetiikan aiheista myös monissa Saksan kaupungeissa, Kööpenhaminassa, Pariisissa, Moskovassa ja Pekingissä. Lissa oli Stefania Łobaczewskan ohella ensimmäisiä puolalaisia musiikintutkijoita, jotka keskittyivät musiikkiestetiikan kysymyksiin. Lissan tutkimuksessa oli marxistinen lähestymistapa, kunnes hän alkoi destalinisaation myötä etääntyä dogmaattisen marxismin soveltamisesta musiikkitieteessä. Hän etääntyi myös sosialistisesta realismista, jota hän aiemmin oli vahvasti markkinoinut edistyksellisimpänä suuntauksena uuden musiikin kehityksessä. Painotus musiikin yhteyksistä sosioekonomisiin seikkoihin kuitenkin jatkui Lissan tutkimustyössä. Lissa sai arvostusta työstään lasten ja nuorison perehdyttämisessä musiikkiin. Hän julkaisi monia opetuksellisia kirjoja.

Lissan artikkeleita käännettiin lukuisille kielille. Hän sai monia palkintoja ja tunnustuksia Puolassa sekä lisäksi Kansainvälisen musiikkineuvoston palkinnon vuonna 1979. Lissa valvoi viidentoista väitöskirjan tekoa.

Jälkitarkastelu

Myöhempi tutkimus on usein keskittynyt tarkastelemaan Lissan ideologista työtä ja merkittävää osuutta puolalaisen musiikkielämän järjestelyssä neuvostoliittolaisten mallien pohjalta. Hän oli jo ennen toista maailmansotaa paitsi modernistisen estetiikan, myös kommunismin voimakas puolestapuhuja. Lissa edisti muun muassa sosialistisen musiikin joukkolaulugenreä. Hän uskoi genren avulla voitavan reflektoida puolalaisten menetyksen kokemusta ja valjastaa se kommunistisen musiikkikulttuurin palvelukseen. The Journal Musicologyssa esitettiin vuonna 2020, että kolmen maan seitsemän eri arkiston aineistojen tutkimuksen perusteella Lissan näkökulmista piirtyi aiempaa monimutkaisempi kuva.