Zinaida Volkova

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Zinaida Volkova

Zinaida Lvovna Volkova (o.s. Bronstein; ven. Зинаи́да Льво́вна Во́лкова; 27. maaliskuuta 1901 Ust-Kutin kylä, Siperia[1]5. tammikuuta 1933 Berliini) oli venäläinen marxisti. Hän oli Lev Trotskin ja tämän ensimmäisen vaimon Aleksandra Sokolovskajan ensimmäinen tytär. Volkova oli naimisissa kahdesti ja sai kaksi lasta, ensimmäisessä liitossaan tyttären ja toisessa liitossaan pojan. Hän teki itsemurhan kaasulla Berliinissä 5. tammikuuta 1933. [2]

Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Zinaida Bronstein syntyi Siperiassa, jossa hänen vanhempansa elivät karkotettuina. Vuotta nuoremman sisarensa, Ninan, kanssa Zinaida kasvoi pääasiassa isänsä vanhempien, David Bronsteinin ja Anna Bronsteinin, hoidossa vanhempien eron vuoksi. Isä Trostski hylkäsi perheensä vuonna 1902 omistautuakseen vallankumoukselle, ja vapauduttuaan Siperiasta myös Alensandra Bronstein hylkäsi lapsensa. Teini-ikäisinä siskokset muuttivat asumaan äitinsä luo Pietariin. [3] sekä [4].

Muutettuaan takaisin Venäjälle vuonna 1917 Trostki yritti rakentaa jonkinlaiset välit tyttäriinsä. Nina kuitenkin kuoli samana vuonna tuberkuloosiin. [5]. Sisarensa kuoleman jälkeen myös Zinaida Volkovan elämä muuttui epävarmemmaksi, sillä hän menetti opettajan työnsä trostkilaisuutensa vuoksi[6].

Venäjän vallankumousksen jälkeen vuonna 1917 Bronstein meni naimisiin Zahar Borisovitš Moglin (1897–1937) kanssa. He saivat tyttären, Alexandra Moglinan (1923–1989). He erosivat 20-luvun puolivälissä.

Pian eron jälkeen hän meni naimisiin toisen aviomiehensä, Platon Ivanovitš Volkovin (1898–1936) kanssa, joka oli Trostkin johtaman vasemmisto-opposition jäsen. He saivat pojan Vsevolod Volkovin (Seva, myöh. Esteban; 1926–).

Zinaida Volkova oli miehensä Platon Volkovin kanssa aktiivinen vasemmistoaktivisti. Hän oli älykäs ja poliittisesti valveutunut. Volkova kuitenkin sairasti tuberkuloosia ja kärsi hulluuden rajoille vievästä traumasta, joka monien mielestä johtui politiikan henkilökohtaisten suhteiden edelle vievästä isästä. Volkova esimerkiksi tunsi olleensa ei-toivottu tytär. 1930-luvun alussa hänen äitinsä Aleksandra Bronstein pyysi Trostkilta apua tyttärensä ongelmiin. [7].

Molemmat aviomiehet sekä äiti Aleksandra kuolivat 1930-luvulla suurissa puhdistuksissa. Volkova ei joutunut puhdistuksen kohteeksi, vaan sai luvan lähteä poikansa Vsevolodin kanssa Venäjältä tavatakseen isänsä Turkissa. [8]. Volkova sai ottaa mukaansa vain yhden lapsen, joten hän jätti Aleksandran aiemman aviomiehensä hoivaan.

Tammikuusta marraskuuhun 1931 Volkova ja hänen poikansa Vsevolod Volkov asuivat Turkissa Lev Trostkin ja Trotskin toisen vaimon Natalia Sedovan luona. Turkissa Volkova toivoi lähentyvänsä isänsä kanssa, ja saavansa merkittävän paikan Trotskin johtamasta oppositiopuolueesta [9]. Trostki ei kuitenkaan luottanut tyttäreensä, eikä kertonut hänelle luottamuksellisia poliittisia asioita. Volkova oli kateellinen velipuolelleen Lev Sedoville ja äitipuolelleen Natalia Sedovalle, jotka kuuluivat Trostkin lähipiiriin. Marraskuussa 1931 Volkova matkusti Berliiniin toipuakseen tuberkuloosista. Seva-pojan Volkova jätti isovanhempiensa, Trostskin ja tämän vaimon, hoivaan. Volkova ja Vsevolod menettivät Neuvostoliiton kansalaisuutensa 20. helmikuuta 1932.

Tammikuussa 1933 Stalinin edustajat ja poliisi päättivät karkottaa Volkovan Berliinistä. Volkova tarvitsi tuberkuloosihoitoja, ja karkotuksen uhka lisäsi hänen stressiään. Volkova teki itsemurhan kaasulla Berliinissä 5. tammikuuta 1933 [10]. Raskasta sairausaikaa ja vaikean isäsuhteen aiheuttamaa traumaa arvellaan syyksi Volkovan itsemurhaan. Itsemurhan tehdessään Volkova oli raskaana. Volkovan äiti Aleksandra syytti tyttärensä itsemurhasta Trotskia: ”Sinä, hänen isänsä, olisit voinut pelastaa hänet.” Trostki kirjoitti tyttärensä avoimen kirjeen, jossa hän syytti Stalinia ja kansalaisuuden menetystä tyttärensä itsemurhasta. [11].

Jälkeläiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Volkovan tytär Alexandra Moglina (s. 1923) jäi Neuvostoliittoon äitinsä ja velipuolensa lähdettyä maasta ja asui isänsä Zahar Moglinin kanssa. Moglinin karkoittamisen jälkeen vuonna 1932, tyttärestä huolehti isoäiti Aleksandra Sokolovskaja. Sokolovskaja kuitenkin karkotettiin vuonna 1935 suurissa puhdistuksissa, ja hän kuoli pakkotyöleireillä. Aikuisena myös Aleksandra Moglina karkotettiin Kazakstaniin. Hän selviytyi ja palasi Moskovaan Stalinin kuoleman jälkeen. Moglina kuoli syöpään vuonna 1989.

Volkovan poika Vsevolod (Seva) asui Turkissa isovanhemmillaan Volkovan matkustettua Berliiniin tuberkuloosihoitoihin. Seva koetti matkustaa Saksaan äitinsä luo, mutta matkustamista vaikeutti kansalaisuuden menettäminen 1932. Hän onnistui matkustamaan saksaan enonsa, Lev Sedovin, kanssa [12]. Sedov ja hänen avovaimonsa Jeanne Martin huolehtivat Sevasta Volkovan itsemurhan jälkeen. Kuukauden kuluttua Volkovan kuolemasta Adolf Hitler ja natsipuolue tulivat valtaan Saksassa, jolloin Lev ja Vsevolod pakenivat Itävaltaan, ja asuivat siellä kunnes Itävallan levottomuuksien vuoksi muuttivat Ranskaan vuonna 1934.

Sedovin kuoleman jälkeen vuonna 1938 Sedovin avovaimo Jeanne Martin halusi pitää 12-vuotiaan pojan Vsevolodin. Trotskia vaivasi Martinin aiempi poliittinen suuntautuminen, minkä hän tahtoi Sevan huoltajuuden itselleen ja voitti kiistan. Martin kuitenkin piileskeli Sevan kanssa Ranskassa. Lopulta Trotskin ystävät löytävät Martinin ja Vsevolodin, ja Vsevolod lähetettiin Meksikoon, jossa Trotski oli asunut maanpaossa tammikuusta 1937 lähtien. [13].

Meksikossa Vsevolod Volkov otti etunimen Esteban ja meni paikallisiin kouluihin ja sitten korkeakouluun, jolloin hänestä tuli insinööri. Esteban Volkov avioitui ja sai neljä tytärtä: kirjailija Verónika Volkow, riippuvuustutkija Nora Volkow ja kaksoset Natalia (Meksikon tilastokeskuksen apulaisjohtaja) ja Patricia (lääkäri ja aidsin asiantuntija) Volkow.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Pursiainen, Christer: Trostki. Juva: Gummerus, 2011. ISBN 978-951-20-8504-0. (suomeksi)
  • Rubenstein, J. & ebrary, I: Leon Trotsky: a revolutionary's life.. New Heaven: Yale University Press, 2011. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Pursiainen, Christer: "Trostki". Gummerus, 2011, sivu 52.
  2. Pursiainen, Christer: "Trostki". Gummerus, 2011, sivu 332 .
  3. Pursiainen, Christer: "Trostki". Gummerus, 2011, sivu 55 .
  4. Rubenstein, J. & ebrary, I: "Leon Trotsky: a revolutionary's life.". Yale University Press, 2011, sivu 23 .
  5. Pursiainen, Christer: "Trostki". Gummerus, 2011, sivu 302 .
  6. Rubenstein, J. & ebrary, I: "Leon Trotsky: a revolutionary's life.". Yale University Press, 2011, sivu 148 .
  7. Pursiainen, Christer: "Trostki". Gummerus, 2011, sivu 333 .
  8. Pursiainen, Christer: "Trostki". Gummerus, 2011, sivu 332 .
  9. Rubenstein, J. & ebrary, I: "Leon Trotsky: a revolutionary's life.". Yale University Press, 2011, sivu 160 .
  10. Pursiainen, Christer: "Trostki". Gummerus, 2011, sivu 332 .
  11. Pursiainen, Christer: "Trostki". Gummerus, 2011, sivu 333 .
  12. Pursiainen, Christer: "Trostki". Gummerus, 2011, sivu 333 .
  13. Pursiainen, Christer: "Trostki". Gummerus, 2011, sivu 379 .