Zélé Agricola
Zélé Christina Agricola (24. heinäkuuta 1838 Helsinki – 27. toukokuuta 1925 Helsinki) oli suomalainen taidemaalari ja yksi suomalaisen maalaustaiteen varhaisista naispuolisista edustajista.
Zélé Agricolan isä oli kamreeri Carl Robert Agricola, joka toimi muun muassa senaatin kamarikirjurina ja Uudenmaan lääninrahastonhoitajana, mutta kuoli tyttären ollessa vain kymmenvuotias. Äiti Antoinette Augusta von Numers oli kotoisin Otaniemen kartanosta Espoosta ja Zélén taiteellisuus ilmeisesti periytyi juuri äidin suvulta, sillä myös hänen serkkunsa Victorine Nordenswan oli taiteellisesti erittäin lahjakas.[1][2]
Opiskelu ja elämänvaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Zélé Agricola kävi Elisabeth Blomqvistin ruotsinkielistä tyttökoulua Helsingissä ja matrikkelitietojen mukaan hän aloitti taideopintonsa Suomen Taideyhdistyksen 1848 perustetussa piirustuskoulussa. Alkuopintojen oletetaan ajoittuvan 1850-luvulle, mutta varmaa tietoa tästä ei ole. Vaikka Agricola debytoi taiteilijana 1858, hän jatkoi opintojaan vielä kahden vuoden ajan Tukholmassa 1860–1862. Hänen on väitetty opiskelleen myös Tukholman taideakatemiassa, mutta tieto ei voi pitää paikkaansa, sillä naiset eivät vielä tuolloin päässeet Tukholman akatemiaan vaan saattoivat opiskella Tukholmassa ainoastaan yksityisoppilaina.[1]
Agricolan taiteilijanura oli vasta päässyt alkuun, kun hän keväällä 1863 meni naimisiin serkkunsa Hugo Kasimir Nordenswanin, Victorine Nordenswanin veljen kanssa.
Hugo Nordenswan oli insinööriupseeri ja toimi Länsi-Hämeen piiri-insinöörinä ja vesirakennuslaitoksen yli-insinöörinä. Nordenswaneille syntyi parin vuoden välein seitsemän lasta, joista toinen tytär Marta kuoli kuukauden ikäisenä. Perhe näyttää muuttaneen tiheästi. Esikoisen Johan Robert Hugon syntyessä he asuivat Heinolassa, minkä jälkeen Hugo Nordenswan osti Hattulasta Hurttalan kylän Hernäisen eli Härrenäsin tilan. Siitäkin hän kuitenkin luopui pian ja osti tilalle muutamaksi vuodeksi Katinalan kylän Inkalan ja lopulta 1888 hän hankki omistukseensa Torholan Mattilan Hausjärveltä. Siitä tuli perheen koti ja tila siirtyi sittemmin nuorimmalle pojalle Henrik Hugolle. Lasten ohella Zélé huolehti myös leskiäidistään, joka kuoli heidän luonaan Mattilassa 1901.[1]
Suurperheen äitinä Zélé Agricola joutui vastaamaan työläästä taloudesta eikä enää pystynyt pitämään yllä taiteilijanammattia – eikä sitä olisi edes pidetty sopivana. Kahdelle hänen tyttäristään taiteesta kuitenkin tuli tärkeä osa elämää. Karinista tuli taiteilija ja piirustuksenopettaja ja myös arkkitehti Carl Lindgrenin kanssa avioitunut Marta harrasti maalaamista.[1]
Taiteellinen tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Agricolan opettajina toimi muun muassa kaksi sen ajan arvostettua mestaria, J. C. Boklund ja J. F. Höckert, jotka edustivat saksalaisvaikutteista, ihanteellista romantiikkaa. Tähän suuntaukseen liittyy myös Agricolan maalaustuotanto. Tukholman ajalta on säilynyt esimerkiksi pienehkö henkilöharjoitelma Maalaispoika, joka on teknillisesti jo varsin varmaa työtä. Vähäisestä ajalle ominaisesta idealisoinnista huolimatta teos on käsitelty raikkaan realistisesti. Maalaustapa muistuttaa Agricolan serkun Victorine Nordenswanin tyyliä, ja mahdollista onkin, että he opiskelivat Tukholmassa yhdessä ja heillä oli samat opettajat.[1]
Zélé Agricolan taiteellisen työn debyytti oli vuonna 1858.[3] Häntä pidettiin hyvin lupaavana taiteilijana ja hänet palkittiin kotimaassa kahtena peräkkäisenä vuonna 1859 ja 1860 toisella palkinnolla nuorille taiteilijoille tarkoitetussa dukaattikilpailussa. Hän kuului niihin naisiin, jotka lähettivät vuosinäyttelyihin alkuperäisteoksia kopioiden sijaan ja ne harvat työt, joita häneltä tunnetaan, osoittavat huomattavaa taiteellista lahjakkuutta.[1] Suomen taideyhdistyksen kevään 1861 näyttelystä ostettiin kaksi hänen maalaustaan, vaikka suurin osa maalauksista jäi ostamatta taideyhdistyksen heikon rahatilanteen vuoksi.[4]
Agricolan teos Tirolilaistyttö (1860) oli mukana Ateneumissa lokakuusta 1996 helmikuuhun 1997 pidetyssä näyttelyssä Muisto, Suomen Taideyhdistys 150 vuotta.[5]
Maalauksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähde:[6]
- Tyttö ja helmet, jäljennös Löfgrenin mukaan (1858)
- Tyttö ja helmet, jälj. Holmbergin mukaan (–)
- Pietari Brahe, jälj. Van Dykin mukaan (1859). Sai taideyhdityksen toisen palkinnon.
- Seppeleen sitojatar, alkup. (1860). Sai taideyhdistyksen toisen palkinnon.
- Tirolilaistyttö (1860)[5]
- Taalalainen, jälj. professori Höckertin mukaan (–)
- Mooralaistyttö, jälj. Boklundin mukaan (–)
- Tyttö ja kukat, alkuperäinen (–)
- Taalalaistyttö Rättvikistä, jälj. (–)
- Alppimetsästäjä, alkup. (1861)
- Savojardipoika, harjoitelma (–)
- Muija, harjoitelma (1863)
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f Konttinen, Riitta: Agricola, Zelée (1838 - 1925) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 11.10.2000. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
- ↑ Zelé Christina Agricola - Martti Strang - Geneanet gw.geneanet.org. Viitattu 8.3.2016.
- ↑ Artists born prior to 1900 - Search - Register of the Artists' Association of Finland www.kuvataiteilijamatrikkeli.fi. Viitattu 8.3.2016.
- ↑ Konstnärsbrev : Z. Topelius' brevväxling med författare, konstnärer, skådespelare och musiker / [Zacharias Topelius] ; utg. av Paul Nyberg. Svenska litteratursällskapet i Finland, 1960.
- ↑ a b Kansallisgalleria - Taidekokoelmat Kansallisgalleria - Taidekokoelmat. Arkistoitu 8.3.2016. Viitattu 8.3.2016.
- ↑ Biograafisia tietoja Suomen naisista eri työaloilla, s. 2. Suomen naisyhdistys, 1896.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Zélé Agricola Kansallisgallerian kokoelmissa
|
