Zarafšonvuoret
Zarafšonvuoret tai Zarafshonvuoret (tadžikiksi қаторкӯҳи Зарафшон, qatorkūhi Zarafšon,[1] uzb. Zarafshon tizmasi,[2] ven. Зеравша́нский хребе́т, Zeravšanski hrebet[3]) on Pamir–Alai-[2][3] tai Hisor–Alai-vuoristoon[1] kuuluva vuorijono Tadžikistanissa ja Uzbekistanissa. Se erottaa idässä Masttšohin ja Jaghnobin jokilaaksot ja lännessä Zarafšonin jokilaakson Qashqadaryon vesistöalueesta.[1][2]
Itä-länsisuuntainen, 420 kilometriä pitkä vuorijono alkaa idässä Masttšohin solasta ja päättyy lännessä Jomin aavikolle.[1][2] Se koostuu etupäässä paleotsooisen kauden kalkkikivestä, liuskeesta ja lännessä graniitista. Kalkkikivialueilla esiintyy karsti-ilmiöitä. Kilin (Kiyevin) 950 metriä syvä luola lännessä Qirqtog‘in ylängöllä on yksi maailman suurimmista karstiluolista.[2] Hyötykaivannaisia ovat antimoni, elohopea, volframi, kupari, arseeni, lyijy ja kivihiili[1].
Zarafšonin sivujoet Fon, Kištūd ja Moghijon jakavat Zarafšonvuoret kolmeen osaan. Foniin ulottuvaa itäosaa kutsutaan Masttšohvuoriksi. Niiden korkeus on 4 000–5 000 metriä. Korkein huippu on Tutak (5 433 metriä). Vuorilla on paljon lunta ja jäätiköitä,[1][2] varsinkin siellä missä ne liittyvät Turkestanvuoriin[1].
Fonin ja Kištūdin välinen osa on nimeltään Fonvuoret. Niitä halkovat syvät laaksot. Tässä osassa sijaitsee Zarafšonvuorten korkein kohta, jäätikön peittämä Tšimtargha[1][2] (5 494[1] tai 5 489 metriä[2][3]). Länsirinteillä on useita järviä, joista suurin on Kūli Kalon[1]. Fonvuoret liittyvät etelässä Hisorvuoristoon[1][2].
Kištūdin länsipuolella vuoret alenevat 2 500 metriin[2]. Moghijonin ja Taxtaqorachasolan välistä osaa kutsutaan Tšaqili Kalon[1] tai Chaqalikalonvuoriksi[2]. Solan länsipuolella sijaitsevat Qoratepavuoret laskeutuvat 500–600 metriin. Zarafšonin läntisiä jatkeita ovat Zirabuloq- ja Ziyovuddinvuoret.[1][2]
Alueen vuotuinen sademäärä on 200–400 millimetriä[1][2]. Lumiraja on pohjoisrinteillä 3 400–4 400 ja etelärinteillä 3 600–4 600 metriä[1]. Vuorten rinteillä kasvaa muun muassa katajia ja vaahteroita, ja ylempänä on alppiniittyjä. Eläinkuntaan kuuluvat susi, ilves, lumileopardi, kivinäätä, piikkisika, villisika, siperianvuohi, maakotka, punapyyt ja lumikanat. Rinteillä laidunnetaan karjaa ja laaksoissa harjoitetaan maanviljelyä ja puutarhanhoitoa.[1][2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p Ensiklopedijai Millii Todžik, džildi 7, s. 84–85. Dušanbe: Ensiklopedijai Millii Todžik, 2018. ISBN 978-99947-33-89-9.
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n Oʻzbekiston milliy enciklopediyasi, 3-zhild, s. 677. Toshkent: Oʻzbekiston milliy enciklopediyasi, 2002. ISBN 5-89890-052-7.
- ↑ a b c Bolšaja sovetskaja entsiklopedija, tom 9, s. 513–514. Moskva: Sovetskaja entsiklopedija, 1972.