Yul Brynner
| Yul Brynner | |
|---|---|
 Yul Brynner vuonna 1972. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 11. heinäkuuta 1920 Vladivostok, Kaukoidän tasavalta, Neuvosto-Venäjä |
| Kuollut | 10. lokakuuta 1985 (65 vuotta) New York, Yhdysvallat |
| Ammatti | näyttelijä |
| Puoliso |
Virginia Gilmore (1944–1960) Doris Kleiner (1960–1967) Jacqueline Thion de la Chaume (1971–1981) Kathy Lee (1983–1985) |
| Näyttelijä | |
| Aktiivisena | 1941–1985 |
| Palkinnot | |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Yul Brynner (11. heinäkuuta 1920 Vladivostok, Kaukoidän tasavalta, Neuvosto-Venäjä – 10. lokakuuta 1985, New York, Yhdysvallat) oli venäläissyntyinen yhdysvaltalainen teatteri- ja elokuvanäyttelijä.[1]
Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Yul Brynner syntyi Vladivostokissa Itä-Venäjällä ja sai nimekseen Julij Borisovitš Briner (ven. Юлий Борисович Бринер). Brynner kertoi itse myöhemmin taustastaan vaihtelevia ja liioiteltuja tarinoita. Hän kertoi, että hänen isänsä olisi ollut kotoisin Mongoliasta ja äiti Romanian romani. Brynnerin pojan kirjoittaman elämäkerran mukaan Brynnerin isä oli kuitenkin Venäjän sveitsiläinen insinööri ja äiti venäläinen. Kun isä jätti perheen, äiti ja lapset muuttivat Kiinaan ja sieltä Ranskaan.[1]
Brynner työskenteli teini-ikäisenä Ranskassa laulajana yökerhoissa sekä trapetsitaiteilijana. Hän muutti Yhdysvaltoihin 1940-luvun alussa ja alkoi näytellä kiertävässä teatterissa. Hänen ensimmäinen Broadway-esiintymisensä oli vuonna 1941. Esiinnyttyään sen jälkeen monessa muussakin näytelmässä Brynner sai ensimmäisen elokuvaroolinsa huumeiden salakuljettajana elokuvassa Port of New York vuonna 1949. Hän työskenteli vuosina 1949–1953 myös televisio-ohjaajana ja sai Yhdysvaltain kansalaisuuden.[1]
Brynnerin läpimurto oli Broadway-musikaalissa Kuningas ja minä (1952), jossa hän esitti Siamin kuningasta. Näytelmän elokuvaversiosta vuodelta 1956 Brynner sai parhaan miespääosan Oscarin.[1] Brynnerin muita merkittäviä roolisuorituksia ovat muun muassa elokuvissa Kymmenen käskyä (1956), Anastasia (1956) ja 7 rohkeata miestä (1960).[1] Hän on saanut elokuvaurastaan tähden Hollywood Walk of Famelle.
Brynner kuoli keuhkosyöpään vuonna 1985.[2] Hän oli neljä kertaa naimisissa ja sai viisi lasta.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e Yul Brynner Encyclopaedia Britannica. Viitattu 25.3.2021.
- ↑ Hal Erickson: Yul Brynner biography AllMovie. Viitattu 25.3.2021.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Yul Brynner Wikimedia Commonsissa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta