Yrjö Airila

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Yrjö Airila 1930-luvun alussa.

Yrjö Elias Airila (vuoteen 1906 Nyholm; 25. kesäkuuta 1887 Vaasa25. kesäkuuta 1949 Helsinki) oli suomalainen lääkäri, professori ja farmakologian tutkija.

Airilan vanhemmat olivat kirkkoherra Abel Nyholm ja Elisabeth Forsman. Hänen veljensä oli kielentutkija Martti Airila. Airila valmistui lääketieteen lisensiaatiksi 1914 ja väitteli samana vuonna tohtoriksi adanaliinin ja bromuraalin farmakologiasta. Airila toimi ensin Helsingin yliopiston kokeellisen farmakologian dosenttina vuodesta 1916 ja sitten lääketieteellisen kemian assistenttina sekä vuodesta 1917 lääketieteellisen kemian ja farmakologian vt. professorina. Farmakologian professoriksi hänet nimitettiin 1924. Lääkintöhallituksen oikeuskemistinä Airila toimi 1920–1924, samoin ajoittain lääkärinä maaseudulla ja Helsingissä vuodesta 1922 sekä Savonlinnan kylpylän ylilääkärinä 1939–1942. Robert Tigerstedtin johdolla opiskellut Airila täydensi tietojaan Wienissä ja Berliinissä. Tutkijana hän perehtyi muun muassa anafylaksiaan sekä tiettyjen aineiden vaikutuksiin verenkiertoon. Airila oli kansainvälisesti tunnettu tiedemies, jota pidetään nykyaikaisen farmakologian uranuurtajana Suomessa.

Airilan ensimmäinen puoliso vuodesta 1913 oli Hellin Olivia Lundán (er.) ja toinen vuodesta 1934 Stella Alile Spoof.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Ellonen, Leena (toim.): Suomen professorit 1640–2007, s. 50. Helsinki: Professoriliitto, 2008. ISBN 978-952-99281-1-8.
  • Heikinheimo, Ilmari: Suomen elämäkerrasto, s. 19. Helsinki: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1955.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Autio, Veli-Matti: Airila, Yrjö (1887–1949). Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 17.2.2003. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.