Youth for Christ
| Youth for Christ | |
|---|---|
| Nuoret Kristukselle | |
| Perustettu | 1945 |
| Tyyppi | kristillinen nuorisojärjestö |
| Toimiala | evankelioiva nuorisotyö |
| Kotipaikka | Englewood, Colorado |
| Toiminta-alue | maailmanlaajuinen |
| Aiheesta muualla | |
| Sivusto | |
| Osa artikkelisarjaa |
| Evankelikalismi |
|---|
 |
Youth for Christ (suom. Nuoret Kristukselle, lyh. YFC) on evankelinen, tunnustuskuntiin sitoutumaton nuorisojärjestö, joka keskittyy evankeliointiin ja opetuslapseuttamiseen. Sen pääkonttori sijaitsee Denverissä, Coloradossa.[1]
YFC kehittyi 1940- ja 1950-lukujen evankelisten liikkeiden myötä, vähentäen teologista separatismia ja kirkkokuntasidonnaisuutta samalla vahvistaen yhteiskunnallista vaikutustaan. YFC:n pitkäaikainen merkitys kuvastaa nuorisokulttuuriin kasvanutta merkitystä 1900-luvun puolivälin jälkeisessä Amerikassa. Järjestö heijastaa nuorisokulttuurin kasvavaa merkitystä Yhdysvalloissa 1900-luvun puolivälin jälkeen.[1]
Se korostaa evankeliointia ja kulttuurienvälistä työtä maailmanlaajuisesti. Vuonna 2013 YFC toimi 133 maassa, sillä oli yli 36 000 työntekijää ja vapaaehtoista sekä 550 palvelukeskusta, ja se tavoitti lähes 250 000 nuorta.[1]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Youth for Christ (YFC) sai alkunsa 1940-luvun puolivälissä Yhdysvalloissa, Kanadassa ja Isossa-Britanniassa järjestetyistä evankelioivista nuorisokokouksista. New Yorkissa 1930- ja 1940-luvuilla Lloyd Bryant, Jack Wyrtzen ja Percy Crawford järjestivät keskeisiä tapahtumia, jotka levisivät keskilännen kaupunkeihin. Torrey Johnsonin johtama huipentuma oli vuonna 1945 Soldier Fieldillä Chicagossa pidetty kokous, joka keräsi yli 70 000 osallistujaa.[1]
Heinäkuussa 1945 Torrey Johnson, Charles Templeton ja muut perustivat YFC:n Winona Laken raamattukonferenssissa Indianassa, ja Johnsonista tuli sen ensimmäinen puheenjohtaja. Ensimmäisten kahden vuoden aikana YFC järjesti yli 900 lauantai-illan kokousta ympäri Yhdysvaltoja. Billy Graham palkattiin järjestön ensimmäiseksi kokopäiväiseksi evankelistaksi, ja hänen johdollaan toiminta laajeni Pohjois-Amerikasta 46 maahan vuoteen 1947 mennessä. Vuonna 1948 Bob Cookista tuli puheenjohtaja, ja hänen aikanaan YFC kehitti raamattukerhoja (myöhemmin Campus Life) ja rikollisnuorille suunnattuja kesäleirejä. Vuonna 1968 perustettiin International Council of Youth for Christ koordinoimaan maailmanlaajuista toimintaa, joka mukautui muuttuvaan nuorisokulttuuriin.[1]
Toiminta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]YFC korostaa joustavuuttaan: se on avoin erilaisille menetelmille eri maissa, ja työryhmät saavat muokata evankeliointia paikallisten arvioiden mukaan. Tämä tarkoittaa, että YFC:n arvo riippuu lähetettyjen nuorten asenteista ja resursseista.[2]
YFC:n teologinen profiili perustuu seitsemään uskonkohteeseen, jotka ovat identtiset Greater Europe Missions-järjestön tunnustuksen kanssa. YFC pitää itseään poliittisesti sitoutumattomana.[2]
Kansainvälinen toiminta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Youth for Christ perustettiin Yhdysvalloissa vuonna 1945, mutta se sai varhain jalansijaa muun muassa Hollannissa.[2]
Ruotsi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ruotsissa YFC:llä oli toimintaa 1950-luvulla muutaman vuoden ajan. Vuodesta 1983 lähtien se aloitti yhteistyön muutamien Ruotsin kirkon seurakuntien kanssa, erityisesti Malmössa. Vuonna 1986 perustettiin Svenska Youth for Christ -yhdistys. Vuonna 1987 kolme lähetystyöntekijää johti toimintaa, joka keskittyi lukioihin. He osallistuivat tunneille, järjestivät musiikkiohjelmia, musiikkikahviloita ja muita oppilaskontakteja. He julkaisivat Streetlife-lehteä.[2]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 1 2 3 4 5 Joshua Michael: Evangelical America: An Encyclopedia of Contemporary American Religious Culture, s. 428–429. (Youth for Christ International) ABC-CLIO, LLC, 2017. ISBN 9781610697743
- 1 2 3 4 Nilsson, Fred: Parakyrkligt, s. 80-81. (Om business och bön i Sverige) Verbum, 1988. ISBN 91-526-1539-1 (ruotsiksi)