Yoav Gallant
| Yoav Gallant | |
|---|---|
 Yoav Gallant vuonna 2023. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 8. marraskuuta 1958 Jaffa, Israel |
| Ammatti | poliitikko |
| Poliitikko | |
| Puolue | Likud |
| Entiset puolueet | Kulanu |
| Asema | puolustusministeri (2022–2024) |
Yoav Gallant (hepr. יואב גלנט, Jo’av Galant; s. 8. marraskuuta 1958) on israelilainen poliitikko, entinen puolustusministeri ja asevoimista eläkkeelle jäänyt kenraalimajuri. Gallant edustaa Likud-puoluetta.
Elämäkerta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Yoav Gallant syntyi Jaffassa Israelissa 8. marraskuuta 1958. Myöhemmin hän varttui Ramat Ganissa ja Givatayimissa. Gallant opiskeli taloutta ja liikehallintoa Haifan yliopistossa.[1]
Sotilasura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Gallantin sotilasura alkoi vuonna 1977 Israelin laivaston kommandojoukoissa siirtyen myöhemmin maavoimien puolelle.[2] 1980-luvun alussa sotilasura keskeytyi lyhyeksi aikaa, kun Gallant muutti Yhdysvaltojen Alaskaan työskennellen metsurina. Hänen palatessaan merivoimien erikoisjoukkojen Shayetet 13-osaston komentaja.[3] Myöhemmin hän eteni edelleen prikaatinkomentajaksi, Gazan divisioonan komentajaksi, panssaridivisioonan komentajaksi ja maavoimien esikuntapäälliköksi. Hänet ylennettiin kenraalimajuriksi vuonna 2002 ja vuosina 2005–2010 hän oli asevoimien Eteläisen alueen komentaja.[1] Vuonna 2008 hän johti joukkoja Israelin Gazan kaistalla toteuttaman operaatio Valetun lyijyn aikana.[3]
Poliittinen ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Gallant jäi lopulta eläkkeelle asevoimista ja siirtyi politiikkaan. Vuonna 2015 hänet valittiin knessetiin[1], jossa hän edusti uutta Kulanu-puoluetta.[2] Myöhemmin hän on edustanut Likud-puoluetta.[1] Vuonna 2018 hänestä tuli rakennusministeri[3] ja joulukuussa 2022 puolustusministeri.[4] Gallant ajautui kuitenkin kiistoihin pääministeri Benjamin Netanjahun kanssa, liittyen pääministerin hyvin kiistanalaisiin muutoksiin maan oikeusjärjestelmässä. Netanjahu kerkesi maaliskuussa 2023 ilmoittaa Gallantille erottavansa hänet[5], mutta erotusta ei lopulta pistetty virallisesti voimaan.[6]
Gallant toimi edelleen puolustusministerinä Hamasin hyökättyä Gazan kaistalta Israelin puolelle 7. lokakuuta 2023, mikä johti laajempaan sotaan ja Israelin maahyökkäykseen. Gallantin mukaan Israelin tavoite on kaataa Hamasin hallinto kaistalla. Israel vastaisi tämän jälkeen turvallisuusasioista, mutta palestiinalaiset jatkaisivat hallinnollista vastuuta muiden asioiden taholla.[7]
Toukokuussa 2024 Kansainvälisen rikostuomioistuimen (ICC) johtava syyttäjä kertoi hakevansa Gallantille, pääministeri Benjamin Netanjahulle ja Hamasin johtajille kansainvälistä pidätysmääräystä useista Gazan sodan aikana tehdyistä sotarikoksista ja rikoksista ihmisyyttä vastaan.[8]
Gallant nähtiin sodan edetessä maltillisena vaikuttajana Israelin hallituksessa. Ajan myötä hän riitantui Netanjahun kanssa Gallantin kannattaessa ääriortodoksilaisten juutalaisten asepalvelusta, tulitaukosopimusta Hamasin ottamien panttivankien vapauttamiseksi ja selvitystä lokakuun 7. päivän turvallisuusepäonnistumista. Netanjahu erotti Gallantin 5. marraskuuta 2024.[9] Netanjahu perusteli erotusta "luottamuskriisillä" ja nimitti Gallantin seuraajaksi Israel Katzin.[10]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Knesset Member Yoav Gallant The Knesset. Viitattu 7.3.2024. (englanniksi)
- ↑ a b Yoav Gallant Israeli-American Council (IAC). Viitattu 7.3.2024. (englanniksi)
- ↑ a b c Who is Yoav Gallant, the former defence minister fired by Benjamin Netanyahu? The National. 27.3.2024. Viitattu 7.3.2024. (englanniksi)
- ↑ Lazar Berman: Netanyahu names Yoav Gallant defense minister The Times of Israel. 22.12.2022. Viitattu 7.3.2024. (englanniksi)
- ↑ Charlene Anne Rodrigues: Israel defence minister fired in legal reform row BBC News. 27.3.2023. BBC. Viitattu 7.3.2024. (englanniksi)
- ↑ Patrick Kingsley ja Ronen Bergman: 4 Days After Netanyahu Fired Him, Defense Minister Is Still on the Job The New York Times. 30.3.2023. Viitattu 7.3.2024. (englanniksi)
- ↑ Wyre Davies ja Alys Davies: Israeli minister outlines plans for Gaza after war BBC News. 5. tammikuuta 2024. BBC. Viitattu 7.3.2024. (englanniksi)
- ↑ Statement of ICC Prosecutor Karim A.A. Khan KC: Applications for arrest warrants in the situation in the State of Palestine 20.5.2024. International Criminal Court. Viitattu 20.5.2024.
- ↑ Adam Rasgon: Israel’s Netanyahu Fires Defense Minister, Citing ‘Gaps’ in Approach to War The New York Times. 5.11.2024. Viitattu 6.11.2024. (englanniksi)
- ↑ Jon Donnison ja George Wright: Protests erupt in Israel after Netanyahu fires defence minister BBC News. 5.11.2024. BBC. Viitattu 6.11.2024. (englanniksi)
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
