Ylämongolit
| Ylämongolit | ||||
|---|---|---|---|---|
|
Merkittävät asuinalueet
|
||||
| Kielet | mongoli, tiibet | |||
| Uskonnot | lamalainen buddhalaisuus | |||
Ylämongolit (mong. Deedü Monggol) tai Kökenuurin mongolit ovat Kiinan Qinghain maakunnassa asuvia mongoleja. Historiallisesti heillä oli merkittävä osa Kiinan ja Tiibetin välisissä suhteissa. Nykyisin he ovat pitkälti tiibetiläistyneet, vaikkakin mongolipiirteitä kuten mongolin kieltä onkin pyritty elvyttämään. Vuoden 2010 väestönlaskennan mukaan Qinghaissa asui yhteensä 99 815 mongolia[1]. Ylämongoleja ei lasketa väestönlaskennoissa omaksi erilliseksi ryhmäkseen.
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Nousu valtaan Tiibetissä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nykyisen Qinghain eli Kökenuurin alueelle oli päätynyt mongoleja jo Kiinaa hallinneen mongolien johtaman Yuan-dynastian aikakaudella. Nämä mongolit muodostivat monguorien ja juguurien esi-isät, mutta ylämongolit polveutuvat alueelle 1500-luvulla muuttaneista mongoleista ja oiraateista. Ensimmäiset heistä tulivat vuonna 1509 pakolaisina Mongoliasta ja vuosien 1559-1586 välillä mongolit alistivat paikalliset tiibetiläiset paimentolaiset oman valtansa alle. Heidän valtansa ulottui myös varsinaiseen Tiibetiin viidennen Dalai-lama Lobsang Gyatson pyydettyä Güüshi-kaanin johtamilta Džungarian oiraateilta apua poliittisten vastustajiensa kukistamiseen. Palkkioksi avusta Dalai-lama kruunasi Güüshi-kaanin Tiibetin kaaniksi. Güüshi-kaani asettui asumaan Damxungiin lähelle nykyistä Lhasaa. Valta Kökenuurin mongolien keskuudessa jaettiin hänen poikiensa kesken.[2]
Kiinan vallan alaisuuteen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Viidennen Dalai-laman tavatessa Qing-dynastian keisari Shunzhin tämän mukana oli myös Güüshi-kaanin edustajia. Qing-dynastia avasi rajansa Kökenuurin mongolien kauppaille vuonna 1658. Kökenuurin ja džungarien välit katkesivat Galdan-kaanin syöstyä Güüshi-kaanin serkun vallasta Džungariassa. Mantšut kukistivat Galdan-kaanin vuonna 1697 ja Kökenuurin mongolit alistuivat Qing-dynastian valtaan Güüsi-kaanin nuorimman pojan Dalai Khung-Taiji Dashi-Baaturin johtamina tämän tavattua keisari Kangxin henkilökohtaisesti. Güüsi-kaanin seuraaja ja tämän vanhin poika Lhazang-kaani säilytti puolestaan itsenäisyytensä Tiibetissä. Hän ajautui kiistoihin menehtyneen viidennen Dalai-laman sijaishallitsjia Sangs-rgyas rGya-mtshon kanssa. Hän tappoi sijaishallitsijan ja hankkiutui eroon myös kuudennesta Dalai-lamasta Tsangyang Gyatsosta asettaen tämän tilalle oman ehdokkaansa. Tämä herätti voimakasta vastustusta ja vuonna 1717 džungarihallitsija Tsewang-Rabtan tappoi Lhazang-kaanin ja syöksi tämän asettaman Dalai-laman vallasta. Vuonna 1720 Qing-dynastia sekaantui asioiden kulkuun sen armeijan saattaessa seitsemännen Dalai-laman Kelzang Gyatson Lhasaan. Lhasassa olleet džungarit pakenivat ilman taistelua.[2]
Kiinalaiset toivat lopun Tiibetiä hallinneiden kaanien joukolle. Asemansa menettäneenä Dashi-Baaturin poika Lubsang-Danzin kapinoi Qing-dynastiaa vastaan vuonna 1723. Hänen joukkonsa hävitettiin kuitenkin jo seuraavan vuoden puolella ja hän pakeni džungarien maille, jossa Qing-dyanstian joukot saivat hänet kiinni vuonna 1755 ja teloittivat hänet. Qing-dynastian hallinto erotteli Kökenuurin mongolit omiksi hallinnollisiksi yksiköikseen erottaen nämä tiibetiläisistä paimentolaisista samalla alueella. Tämä heikensi ylämongolien asemaa merkittävästi. 1700-luvun aikana tiibetiläisten muuttoliikkeet aiheuttivatkin suurta tuhoa heidän keskuudessaan ja 1897 hui-kiinalaiset kapinalliset aiheuttivat jälleen tuhoa paikallisten mongolien keskuudessa.[2]
Nykypäivä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sisä-Mongolia itsenäistyi vuonna 1911 ja seuraavan vuoden puolella ylämongolit ilmaisivat tukensa tämän itsenäisyydelle. He päätyivät kuitenkin Kiinan tasavallan alaisuuteen Ma-suvun hui-kiinalaisten sotalordien vaikutuksesta. Kommunistit voittivat Kiinan sisällissodan ja he perustivat ylämongoleille kaksi autonomista aluetta Qinghaihin, Haixin maakunnan luoteisosaan vuonna 1951 ja Henanin sen kaakkoisosaan vuonna 1954. Vallanvaihdos ja kolhoositilojen perustaminen johti kahteen kukistettuun kapinaan Henanissa vuosina 1953 ja 1956-1958. Poliittisten uudistusten myötä vuonna 1979 Haixin mongolit ovat luoneet yhteyksiä Sisä-Mongoliaan käyden esimerkiksi korkeakouluissa Hohhotissa. Henanin mongolit ovat puolestaan pyrkineet elvyttämään mongolin kieltä.[2]
Kulttuuri
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ylämongolit polveutuvat suurimmaksi osaksi oiraateista. Tiibetiläisten vaikutus heidän kulttuuriinsa oli vahva. Ylämongolit omaksuivat esimerkiksi tiibetiläiset vaateet ja korut. Tiibetiläisistä poiketen he kuitenkin jatkoivat asumista jurtissa mongolien tapaan. Henanin ja Qinghaijärven pohjoisosan mongolit puhuivat yksinomaan tiibetin kieltä 1900-lukuun mennessä. Alueen luoteisosan mongolit säilyttivät puolestaan mongolin puhekielenään. Monet Kiinan tunnetuimmista tiibetiksi kirjoittavista kirjailijoista ovat ylämongoleja. Heihin kuuluvat esimerkiksi Tsering-Dongrub, Dejid-Dulma ja Jangbu.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Rongxing Guo • Uradyn E. Bulag • Michael A. Crang • Thomas Heberer • Eui-Gak Hwang • James A. Millward Morris Rossabi • Gerard A. Postiglione • Chih-yu Shih • Nicholas Tapp • Luc Changlei Guo: Multicultural China - A Statistical Yearbook (2014), s. 391. Springer. ISBN 978-3-662-44112-1 (englanniksi)
- ↑ a b c d e Christopher P. Atwood: Encyclopedia of Mongolia and the Mongol Empire, s. 573-576. Facts On File, 2004. ISBN 0-8160-4671-9 (englanniksi)