Yleiskaukosäädin

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Harmony 670 -yleiskaukosäädin.

Yleiskaukosäädin on kaukosäädin, jonka voi ohjelmoida ohjaamaan erimerkkisiä, yhden tai useammantyyppisiä viihde-elektroniikkalaitteita. Halvoilla yleiskaukosäätimillä voi ohjata vain valmistajan säätimeen ohjelmoimia laitteita, kun taas keskihintaiset ja kalliit yleiskaukosäätimet antavat käyttäjälle mahdollisuuden ohjelmoida uusia ohjauskoodeja kaukosäätimeen. Monien laitteiden mukana tulevat kaukosäätimet sisältävät yleiskaukosäätimen ominaisuuksia, jolloin niillä voi ohjata muitakin laitteita kuin sitä, jonka mukana ne on ostettu. Esimerkiksi kuvanauhurin kaukosäädin saattaa olla ohjelmoitu ohjaamaan useanmerkkisiä televisioita.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Philips esitteli ensimmäisen yleiskaukosäätimen 30.5.1985 (Yhdysvaltain patentti #4774511) Magnavox-tuotenimellä.[1] Robin Rumbolt, William "Russ" McIntyre ja Larry Goodson kehittivät ensimmäisen yleiskaukosäätimen vuonna 1985 Pohjois-Amerikan Philipsin (Magnavoxin, Sylvanian ja Philcon) kanssa. Pian kehityksen ja patenttihakemuksen jälkeen Magnavox aloitti "Smart, Vey Smart"-kampanjan, jonka perusväitteenä oli "smart". McIntyre on väittänyt, että suunnittelun ensisijainen haaste oli saada taidokas ja tiivis ohjelmakoodi mahtumaan erittäin pieneen tallennustilaan. Yleiskaukosäätimestä on tehty ainakin kaksi myöhempää Yhdysvaltain patenttia: #4803359 marraskuussa 1988 ja #4951131 vuonna 1989.

Ensimmäinen ohjelmoitava yleiskaukosäädin, nimeltään CORE, tuli markkinoille vuonna 1987. Sen loi Apple I ja Apple II -tietokoneiden keksijän, Steve Wozniakin, startup-yritys.[2]

Steve Ciarcia julkaisi maaliskuussa 1987 Byte Magazinessa artikkelin "Build a Trainable Infrared Master Controller", joka kertoi yleiskaukosäätimestä, johon pystyy lataamaan säätöjä tietokoneelta. Kyseisellä laitteella oli makrokykyjä.[3]

Ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Useimmilla yleiskaukosäätimillä on lukuisia yhteisiä ominaisuuksia:

  • Virtapainike, sekä kytkin tai painikkeita, joista valítaan, mitä laitetta ollaan ohjaamassa. Tyypillinen valinta sisältää television, kuvanauhurin, DVD-soittimen ja digisovittimen ohjaamisen, ja usein on myös muita vaihtoehtoja, kuten digitaalisen tallentimen, äänentoistolaitteet ja kotiautomaatiolaitteet.
  • Kanavan ja äänenvoimakkuuden valitsimet (merkitään usein +:lla ja -:lla.)
  • Numeronäppäimistö kanavanumeron, ajan, päivämäärän yms. valintaa varten.
  • Asetuspainike (usein syvennyksessä vahinkopainallusten välttämiseksi), joka mahdollistaa ohjauskoodien valinnan. Koodit syötetään yleensä numeronäppäimistöllä. Suurimmassa osassa yleiskaukosäätimistä on myös mahdollisuus selata saatavilla olevien ohjelmakoodien luettelo läpi, jotta käyttäjällä on mahdollisuus löytää ohjattavaan laitteeseen sopiva koodi.
  • Suurimmassa osassa yleiskaukosäätimistä on yksi tai useampi nuolinäppäimistö DVD-soitinten, digisovitinten jne. valikkoja varten.

Pienimmissä yleiskaukosäätimissä, kuten TV-B-Gonessa ja avaimenperän kokoisissa kaukosäätimissä on ainoastaan muutamia näppäimiä, kuten virtanäppäin, ja kanavan ja äänenvoimakkuuden painikkeet.

Kalleimmissa yleiskaukosäätimissä on lukuisia muita ominaisuuksia:

  • Makro-ohjelmointi, jolloin käyttäjä voi ohjelmoida yhdellä näppäimen painalluksella lähetettäviä komentosarjoja.[4]
  • Nestekidenäyttö, josta näkee mm. kaukosäätimen toimintatilan.
  • Ohjelmoitavia näppäimiä, jotka mahdollistavat käyttäjän määrittelemät toiminnot.[4]
  • Mahdollisuus käyttää useampaa laitetta vaihtamatta kaukosäätimen toimintatilaa (esimerkiksi mahdollisuus käyttää TV:n äänensäätöpainikkeita kaukosäätimen ollessa DVD-soittimen tilassa).
  • Infrapunakoodin tunnistus, joka mahdollistaa sellaisten laitteiden ohjaamisen, jotka eivät ole vielä kaukosäätimen ohjelmakooditiedostossa.
  • Mahdollisuus liittää tietokoneeseen, mikä mahdollistaa kaukosäätimen helpomman ohjelmoinnin tietokoneella.
  • Joillakin yleiskaukosäätimillä pystyy soittamaan puheluita, jolloin niillä voi korvata puhelimen kyseisessä huoneessa.
  • Kaukosäädinten toiminta-alaa voi laajentaa toistimilla. Jotkin yleiskaukosäätimet on suunniteltu viestimään toistinten kanssa radiotaajuudella, mikä poistaa infrapunatoistinten vaatiman toistimeen osoittamisen tarpeen. Osa taas vastaanottaa kaikkien kaukosäädinten infrapunasignaalit ja lähettää ne ohjattavalle laitteelle. (Jälkimmäisiä rakennetaa myös harrastetöinä ja niitä onkin laajasti saatavilla rakennussarjoina.)
  • Jotkin laitteet, kuten osa tietokoneista ja pelikonsoleista, käyttävät ohjaussignaalin välittämiseen Bluetoothia tai radioaaltoja inftapunan sijaan. Myös näille laitteille sopivia yleiskaukosäätimiä on saatavilla.

Päivitettävät ja oppivat kaukosäätimet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joissakin yleiskaukosäätimissä on mahdollisuus ohjelmoida uusia ohjelmakooditiedostoja, jotta kaukosäätimen voi päivittää tukemaan uusia merkkejä ja malleja, joita se ei alun perin tukenut. Osa oppivista huippuyleiskaukosäätimistä tarvitsee tietokoneyhteyden, jossa käytetään yleensä USB-johtoa tietokoneen ja kaukosäätimen tai sen tukiaseman välillä.[5]

Eräs harrastajaryhmä huomasi vuonna 2000, että UEI:n valmistamat yleiskaukosäätimet, joita myytiin One For All, RadioShack ym. tuotemerkeillä, voidaan uudelleenohjelmoida JP1-käyttöliittymän avulla.

Oppivat infrapunakaukosäätimet tunnistavat monien muiden infrapunakaukosäädinten kaikkien näppäinten ohjaussignaalit. Kaukosäätimelle voi "opettaa" toimintoja, joita se ei alun perin ole tukenut, jolloin on usein mahdollista ohjata laitteita, joita ohjaamaan kaukosäädintä ei ole suunniteltu. Ominaisuuden haittapuolena on se, että "opetettava" kaukosäädin tarvitsee "opettajakseen" ehyen, ohjaussignaaleja lähettävän kaukosäätimen. Lisäksi jotkin viihdelaitteistojen valmistajat käyttävät korkeampia taajuuksia kuin yleiskaukosäädin voi tunnistaa ja tallentaa.

Kosketusnäytölliset kaukosäätimet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kosketusnäytöllisissä kaukosäätimissä on joko yksi- tai monivärinen nestekidenäyttö. Painikkeet ovat itse asiassa kuvia näytöllä, ja kun niitä kosketetaan, kaukosäädin lähettää infrapunasignaalin ohjattavalle laitteelle. Joissakin laitteissa on useita ruutuja, joihin pääsee kosketuspainikkeilla, ja toisissa malleissa on kosketusnäytön ja fyysisten näppäinten yhdistelmä.

Jotkin kostetusnäytöllisten kaukosäädinten mallit ohjelmoidaan graafista käyttöliittymää käyttävällä tietokoneohjelmalla, jolloin käyttäjä pystyy muuttamaan ruudut, taustat, painikkeet ja painikkeiden toiminnot toiveidensa mukaisiksi. Tämä jälkeen luotu ohjelmisto ladataan kaukosäätimeen USB-johdolla tai uusissa malleissa yleensä langattomasti Bluetoothilla tai Wi-Fillä.

Uusimmissa kosketusnäytöllisissä kaukosäätimissä, kuten Logitech 900:ssa ja 1100:ssa on radiolähetin, jotta signaali saadaan välitettyä kauemmaksi kuin infrapunavalolla, jonka kantama on noin kuusi metriä. Radioaallot eivät vaadi myöskään suoraa näköyhteyttä.

Joissakin kosketusnäytöllisissä kaukosäätimissä, kuten Ray Super Remotessa, on sisäänrakennetut sisältösuositukset.[6]

Älypuhelinten ja tablettien yleiskaukosäätimet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Myös älypuhelimia ja tabletteja, kuten Nokian Maemoa (N900), Applen iOSia ja Googlen Androidia käyttöjärjestelmänään käyttäviä laitteita voidaan käyttää yleiskaukosäätiminä.

Monissa, esimerkiksi Samsungin, LG:n ja Nokian laitteissa on sisäänrakennettu infrapunalähetin, jota voidaan käyttää kaukosäätimenä. Muulloin tarvitaan puhelimeen liitettävä lisävaruste, jotta puhelinta voidaan käyttää kaukosäätimenä. Lisävarustetta tarvitaan muuntamaan puhelimet sähköiset ohjaussignaalit infrapunasignaaleiksi, joita tarvitaan useimpien kodin viihde-elektroniikkalaitteiden kaukosäätöön. On mahdollista myös toteuttaa järjestelmä, joka ei tarvitse lisälaitetta.Tällaisissa järjestelmissä käytetään paikallaan olevaa laitetta, joka vastaanottaa sähköiset ohjaussignaalit älypuhelimelta Bluetoothilla tai WiFillä, ja välittää ne eteenpäin ohjattaville laitteille infrapunamuodossa.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]