Yhdysvaltain perustuslain kolmas lisäys

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Yhdysvaltain perustuslain kolmas lisäys
Alkuperäiset Bill of Rights -lisäykset
Alkuperäiset Bill of Rights -lisäykset
Hyväksytty kongressissa 25. syyskuuta 1789
Ratifioitu 15. joulukuuta 1791
Sisältö sotilaita ei saa majoittaa yksityiskoteihin rauhan aikana
Osa sarjaa Bill of Rights

Yhdysvaltain perustuslain kolmas lisäys (engl. Third Amendment tai Amendment III) on Yhdysvaltain perustuslain lisäys, joka kieltää sotilaiden majoittamisen yksityiskoteihin rauhan aikana. Lisäys kuuluu Bill of Rights -lisäyksiin. Se hyväksyttiin yhdessä muiden Bill of Rights -lisäysten kanssa Yhdysvaltain kongressissa 25. syyskuuta 1789 ja ratifioitiin 15. joulukuuta 1791.

Yhdysvaltain perustuslain kolmas lisäys on yksi vähiten kiistellyistä lisäyksistä, sillä Yhdysvalloilla ei ole ollut puutetta sotilaiden majoitustiloista sitten Amerikan vallankumouksen 1700-luvulla. Lisäyksen taustalla olivat alun perin siirtokunta-ajan lopulla Britannian parlamentissa hyväksytyt niin sanotut majoituslait, jotka olivat herättäneet vastustusta amerikkalaisissa. Yhdysvaltain korkein oikeus ei ole koskaan antanut päätöstä, jonka pääasiallinen peruste olisi ollut kolmas lisäys, ja liittovaltion alemmatkin tuomioistuimet ovat antaneet vain harvoja suoraan lisäykseen liittyviä tuomioita. Merkittävin tällainen tapaus oli tuomio tapauksessa Engblom vastaan Carey vuonna 1982. Kyseisessä tapauksessa newyorkilaisen vankilan vartijat olivat järjestäneet lakon, ja osavaltio oli lähettänyt kansalliskaartin jäseniä täyttämään heidän tehtäviään lakon aikana. Osavaltio oli myös häätänyt lakkoilevat vanginvartijat työsuhdeasunnoistaan ja antanut nämä kansalliskaartin käyttöön. Vetoomustuomioistuin katsoi tuomiossaan, että osavaltion toiminta rikkoi perustuslain kolmatta lisäystä.

»No soldier shall, in time of peace be quartered in any house, without the consent of the owner, nor in time of war, but in a manner to be prescribed by law.[1]»

Suomennos:

»Sotilasta älköön rauhan aikana majoitettako taloon ilman omistajan suostumusta, eikä sodan aikana muutoin kuin laissa säädettävällä tavalla.[2]»