Yhdeksän lyyristä runoilijaa

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Yhdeksän lyyristä runoilijaa (myös yhdeksän meelistä runoilijaa) on nimitys, jota käytetään Kreikan arkaaisen kauden merkittävimmistä runoilijoista. Tällainen yhdeksän henkilöä käsittävä kaanon muodostui hellenistisenä aikana aleksandrialaisten tekstikriitikoiden parissa.[1]

Yhdeksän lyyristä runoilijaa olivat:[1]

Antiikin kreikkalaisissa lähteissä näistä runoilijoista käytetään yleensä termiä melikos (sanasta melos, ”laulu”), mutta jotkut lähteet käyttävät termiä lyrikos, joka tuli myöhemmin yleiseen käyttöön latinan kielessä (lyricus) ja nykykielissä.

Näiden runoilijoiden runous jaetaan yleensä kuorolyriikkaan (khorōidia) ja monodiseen lyriikkaan (monōidia). Eräät nykytutkijat ovat kuitenkin kyseenalaistaneet tämän jaottelun.[2] Antiikin ajalla oppineet määrittelivät lajityypin runomitan, eivät sisällön perusteella. Näin osa runoudesta, joka nykyään luettaisiin lyyriseksi, on kuitenkin jätetty pois; tällaisia runouden lajeja ovat elegia ja jambirunous.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Saïd, Suzanne & Trédé, Monique: A Short History of Greek Literature, s. x, 21. Käännös Trista Selous et al.. London & New York: Routledge, 1999. ISBN 0-415-12272-4.
  2. Davies, M.: Monody, Choral Lyric, and the Tyranny of the Hand-Book. Classical Quarterly, 1988, NS 38. vsk, nro 1, s. 52-64. Artikkelin verkkoversio.