Yan Xishan
| Yan Xishan | |
|---|---|
 Yan Xishan 1920-luvulla. |
|
| Kiinan tasavallan pääministeri | |
| Presidentti |
Li Zongren Tšiang Kai-šek |
| Edeltäjä | He Yingqin |
| Seuraaja | Chen Cheng |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 8. lokakuuta 1883 Hebian, Wutai, Shanxi, Kiina |
| Kuollut | 23. toukokuuta 1960 (76 vuotta) Taipei, Taiwan |
| Tiedot | |
| Puolue | Kuomintang |
Yan Xishan (Wade-Giles: Yen Hsi-šan; 8. lokakuuta 1883 Hebian, Wutai, Shanxi, Kiina – 23. toukokuuta 1960 Taipei, Taiwan)[1] oli kiinalainen sotaherra, joka hallitsi Shanxin maakuntaa käytännössä koko vuosien 1911–1949 tasavallan ajan. Yan toteutti Shanxissa maltillisia uudistuksia ja hänen valtakautenaan Shanxi tunnettiin Kiinan ”mallimaakuntana”.[2] Hän oli myös Kiinan tasavallan pääministerinä 1949–1950.[1]
Elämänvaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Yan Xishan syntyi Hebianin kylässä lähellä Shanxin pääkaupunkia Taiyuania. Hänen isänsä oli pankkiiri, mutta perheen pankki meni vararikkoon, joten Yan lähetettiin vuonna 1901 sotakouluun Taiyuaniin. Hän jatkoi sotilasopintojaan Kiinan valtion tuella Japanissa, mutta liittyi siellä myös kiinalaisten emigranttien maanalaiseen Tongmenghui-vallankumouspuolueeseen. Wuchangin kansannousun ja Xinhai-vallankumouksen puhjetessa lokakuussa 1911 Yan oli everstinä Shanxissa. Hän kiirehti julistamaan Shanxin itsenäiseksi Qing-dynastiasta. Hänen joukkonsa olivat alivoimaiset niitä vastaan lähetettyihin keisarillisiin joukkoihin nähden, mutta vallankumouksen menestys muualla Kiinassa pelasti tilanteen. Kiinan tasavallan ensimmäiseksi presidentiksi tullut Yuan Shikai nimitti Yanin Shanxin sotilaskuvernööriksi.[2]
Presidentti Yuanin kuoltua Kiina ajautui sotaherrojen aikaan, ja Yan otti itselleen heinäkuussa 1917 täyden vallan Shanxissa. Seuraavan vuosikymmenen ajan hän onnistui taitavasti tasapainottelemaan itseään vahvempien sotaherrojen välillä ja säilyttämään valtansa. Vuonna 1927 hän päätti liittoutua Etelä-Kiinasta etenemään lähteneen Kuomintang-puolueen armeijan kanssa. Hänet nimitettiin ”pohjoisen vallankumousarmeijan” ylipäälliköksi. Hän valtasi kesäkuussa 1928 Beiyang-hallituksen pääkaupungin Pekingin ja luovutti sen Kuomintangille. Nankingiin asettunut Kuomintang-hallitus vahvisti hänen asemansa Shanxin kuvernöörinä ja antoi hänelle myös korkean aseman puolueessa ja armeijassa. Yanilla oli kuitenkin erimielisyyksiä Tšiang Kai-šekin kanssa, joten hän kieltäytyi auttamasta tätä kun heidän aiempi liittolaisensa Feng Yuxiang nousi kapinaan vuonna 1929. Helmikuussa 1930 Yan liittyi mukaan Fengin kapinaan, mutta Zhang Xueliangin tultua hallituksen avuksi kapinalliset joutuivat syksyllä 1930 alakynteen. Yan lähetti armeijansa takaisin Shanxiin ja vetäytyi itse Dalianiin.[2]
Japanin hyökättyä syksyllä 1931 Mantšuriaan Yan palasi Shanxiin. Hallitus määräsi hänet seuraavana vuonna ”rauhoittamaan” Shanxin ja Suiyuanin. Vuonna 1934 Yan käynnisti kymmenvuotisohjelman, jonka oli tarkoitus tehdä Shanxista linnake japanilaisten ja kommunistien uhkaa vastaan. Hän rajoitti perinteisen maa-aatelin valtaa, edisti naisten oikeuksien parantamista ja tuki koululaitosta.[2] Hän aloitti myös Shanxin teollistamisen ja rakennutti vuonna 1935 avatun Tongpun rautatien eteläisen osuuden.[3] Kiinan–Japanin sodan aikana pääosa Shanxista joutui joko Japanin tai kommunististen sissijoukkojen miehittämäksi, mutta Yan säilytti jalansijansa.[2] Hän johti vuodesta 1943 Shanxin hallitusta.[1] Toisen maailmansodan lopussa hän teki japanilaisten joukkojen komentajan kenraali Sumitan kanssa salaisen sopimuksen, jonka mukaan maakunnassa olleet japanilaiset joukot antautuivat 30. elokuuta 1945 ja luovuttivat kaikki kaupungit ja rautatieyhteydet Yanin joukoille, jotta ne eivät päätyisi kommunistien käsiin.[4]
Kiinan sisällissodan päätyttyä kommunistien voittoon Yan menetti lopulta valtansa Shanxissa ja joutui pakenemaan maaliskuussa 1949 Nankingiin. Hänen armeijansa antautui huhtikuun lopussa. Kesäkuussa 1949 Yanista tuli pää- ja sotaministeri Kiinan tasavallan hallituksessa, joka joutui saman vuoden joulukuussa pakenemaan Taiwanin saarelle.[2] Hän jätti pääministerin tehtävän seuraavana vuonna.[1] Hän jatkoi vielä Taiwanin hallituksen neuvonantajana, kunnes kuoli 76-vuotiaana vuonna 1960.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Y (englanniksi) Rulers.org. Viitattu 15.12.2019.
- ↑ a b c d e f g Yen Hsi-shan (englanniksi) Encyclopedia of World Biography (2010), Encyclopedia.com. Viitattu 15.12.2019.
- ↑ Shanxi: History (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 15.12.2019.
- ↑ James Mitchell: Surrender? What Surrender? Yan Xishan's Reconsolidation of Power in TaiYuan July-August, 1945 (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi) The University of British Columbia. Viitattu 15.12.2019.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Yan Xishan Wikimedia Commonsissa
| ||||||||||||||||||||||
