Yrjö Toivonen

Kohteesta Wikipedia
(Ohjattu sivulta Y. H. Toivonen)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Yrjö Toivonen.

Yrjö Henrik Toivonen (19. tammikuuta 1890 Koski Tl16. toukokuuta 1956 Helsinki) oli akateemikko ja Helsingin yliopiston suomalais-ugrilaisen kielentutkimuksen professori 1934–1948. Hän oli suomen sanojen etymologian ja historian tuntija, joka tunnetaan Suomen kielen etymologisen sanakirjan tekijänä, vaikkei hän ennättänytkään saattaa kirjaa valmiiksi.

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toivonen kirjoitti ylioppilaaksi Turun suomalaisesta realilyseosta 1911 ja valmistui Helsingin yliopistosta filosofian kandidaatiksi 1917, maisteriksi 1919, lisensiaatiksi 1927 sekä väitteli tohtoriksi 1932. Hän teki opinto- ja tutkimusmatkoja Skandinavian metsäsuomalaisten luo, Viroon, Inariin, Aunukseen ja Karjalaan.

Työuransa Yrjö Toivonen aloitti Suomen kielen sanakirja oy:n virkailijana 1916–1922. Hän toimi myös SOK:n osuuskauppakoulun suomen kielen opettajana 1920–1921 ja Helsingin yliopiston suomen kielen lehtorina 1923–1930. Vuonna 1930 perustettiin professori E. N. Setälän aloitteesta etymologista sanakirjaa varten tutkimuslaitos Suomen suku, jonka päätoimiseksi tutkijaksi Toivonen siirtyi. Hän jatkoi tutkimuslaitoksen johtajana 1933–1953 eli professorintyönsä ohella. Helsingin yliopistossa hän oli dosenttina 1928–1934, professorina 1934–1948 ja historiallis-kielitieteellisen osaston dekaanina 1943–1948. Suomen Akatemian jäsen Toivonen oli 1948–1956.

Toivonen julkaisi sanojen etymologioita moniosaisissa artikkelisarjoissaan Virittäjä- ja Finnisch-ugrische Forschungen -aikakausjulkaisuissa. Artikkeleissaan hän käsitteli suomen lisäksi ostjakin kieltä, jonka tuntijaksi hän kehittyi toimittaessaan dosentti ja tutkimusmatkailija Kustaa Karjalaisen keräämän sanastomateriaalin kaksiniteiseksi sanakirjaksi (Ostjakisches Wörterbuch) 1948. Sanakirja on nykyäänkin tärkeä ostjakin kielen lähde, sillä monet murteet ovat venäläistymisen myötä sammuneet.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]