Boeing X-37

Wikipedia
(Ohjattu sivulta X-37)
Loikkaa: valikkoon, hakuun
X-37B Orbital Test Vehicle muutama päivä ennen ensilaukaisuaan
Taiteilijan näkemys X-37 -sukkulasta

X-37B on Boeingin, NASAn ja Yhdysvaltain ilmavoimien rahoituksella 1990- ja 2000-luvuilla kehittämä miehittämätön pienikokoinen uudelleenkäytettävä avaruuslentokoneen prototyyppi. X-37B muistuttaa avaruussukkulaa, mutta on sitä paljon pienempi.

Tekniikkaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aluksen massa on 5400 kg, ja sen kyky kuljettaa hyötykuormaa on hyvin rajallinen.[1] Sen siipien kärkiväli on 4,5 metriä ja aluksen pituus on 8,9 metriä.[2] Alus on periaatteessa uudelleenkäytettävä. Sen pitäisi pysyä toimintakunnossa matalalla kiertoradalla 270 vuorokautta.[3]

X-37B-aluksen liikkumista varten siinä piti olla AR-2/3-moottori, joka käyttäisi hydratsiiniä ja JP-8-kerosiinia, mutta ajoaine muutettiin hypergoliseksi typpitetraoksidiksi ja hydratsiiniksi.

Alus laukaistaan Atlas V-kantoraketilla pystysuoraan mutta laskeutuu vakaan kiitoradalle.

Kehitysohjelma[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

X-37B-alus on kooltaan 1,2-kertainen malline Yhdysvaltain ilmavoimien kehittelemästä X-40A-aluksesta. Tämä on edullista Boeingille, joka on toiminut molempien alusten pääurakoitsijana. X-40A:ta testattiin ilmakehässä pudottamalla se helikopterista vuonna 1998 ja vuonna 2001. NASA kutisti kehitysohjelmaa vähentämällä sen rahoitusta.

Vuonna 2004 ohjelma siirtyi DARPAlle, jolloin sen käyttötarkoitus muuttui myös sotilaalliseksi. Prototyyppiä on sen jälkeen kuljetettu White Knight -lentokoneella. X-37B kehitys kulkee myös nimikkeellä X-37B OTV1 (Orbital Test Vehicle).

Boeing on valmistanut X-37B aluksi kaksi kappaletta.[4]

Lennot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aluksen ensimmäisen laukaisukokeen ilmakehään piti tapahtua Atlas V -kantoraketilla vuonna 2006. X-37B laukaistiin ensimmäiselle lennolleen kuitenkin vasta 23. huhtikuuta 2010 Floridan Cape Canaveralista[5][6][7] Ensilentonsa yhteydessä alus nousi noin 400 km:n korkuiselle radalla, jonka inklinaatio oli noin 40 astetta.[8] Alus laskeutui Vandenberg Air Force Baseen Kaliforniassa 3. joulukuuta 2010 09:16 UTC.[9][10][11]

X-37B Vandenberg Air Force Basen kiitotiellä laskeutumisen jälkeen 3.12.2010.

Toinen X-37B laukaistiin 5. maaliskuuta 2011 Atlas V:n kyydissä Cape Caneveralista.[12] Se laskeutui 469 päivää kestäneeltä lennoltaan Vandenbergin lentotukikohtaan 16. kesäkuuta 2012.[13][14]

Kolmas X-37B lähetettiin Maan kiertoradalle 11. joulukuuta 2012 Atlas V -kantoraketin mukana Cape Canaveralin lentotukikohdasta. Sukkula palasi Maahan 18. lokakuuta 2014 ja laskeutui Vandenbergin lehtotukikohtaan. Sen varsinaisesta tehtävästä ei ole annettu tietoa.[15]

Neljäs X-37B:n lento laukaistiin 20. toukokuuta 2015. Salaisten tehtävien lisäksi mukana on kymmenen NASA:n ja NRO:n cubesat-satelliittikoetta, joihin kuuluu myös aurinkopurje-demostraatio Planetary Society:lle.[4] Tällä lennolla painopistettä siirretään itse aluksen tastaamisesta hyötykuorman testaamiseen.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]