Władysław Gomułka
Władysław Gomułka (6. helmikuuta 1905 – 1. syyskuuta 1982) oli puolalainen poliitikko ja maan kommunistinen johtaja kahteen otteeseen. Hän järjesti vuoden 1941 jälkeen Puolan kommunistisen puolueen ja oli sen pääsihteeri 1943–1948. Gomulka syrjäytettiin Stalinin määräyksestä puoluelinjalta poikkeamisesta syytettynä vuonna 1948, mutta hän nousi takaisin samaan tehtävään 1956. Gomulka säilytti sitten asemansa vuoteen 1971,[1] jolloin taloudellisen kriisitilanteen aiheuttamat levottomuudet pakottivat hänet eroamaan lopullisesti.
Elämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Gomułka liittyi vanhaan Puolan kommunistiseen puolueeseen (Komunistyczna Partia Polski, KPP) vuonna 1926. Hän välttyi vuoden 1938 Suuresta vainosta, jolloin useimmat (KPP) jäsenet tuhottiin Stalinin käskystä Neuvostoliitossa. Gomułkasta tuli yksi merkittävimmistä puolalaisista kommunisteista ja hän otti osaa Puolan työväenpuolueen (Polska Partia Robotnicza) muodostamiseen vuonna 1943.
Hän oli Puolan varapääministeri väliaikaisessa hallituksessa vuosina 1945–1947. Hän oli tärkeä henkilö kommunistipuolueessa, auttoi kommunisteja manipuloimaan ja voittamaan suorassa kansanvaalissa 1946 ja Puolan vaaleissa, 1947. Gomułkasta tuli "Puolan hegemoni". Stalin suhtautui epäluuloisesti Gomułkan tapaisiin "kotikommunisteihin". Stalin syytti Gomułkaa "nationalistisista poikkeamista" vuonna 1948. Vuosina 1951–1954 Gomułka oli syrjässä Puolan yhdistyneen työväenpuolueen toiminnasta.
Stalinistisen Bolesław Bierutin kuoleman jälkeen Gomułka nousi uudelleen puolueen johtajaksi lokakuussa 1956. Hänen uudistuksensa olivat suosittuja ja hänen "puolalainen tiensä sosialismiin" tuli tunnetuksi. Palkat nousivat 50 prosentilla ja maan raskasta teollisuutta kehitettiin. Maatilojen kollektivointi peruttiin, sensuuria höllennettiin ja yhteistyö katolisen kirkon kanssa aloitettiin.[2]. Neuvostoliiton johto kutsui Gomułkan neuvottelemaan Varsovaan Unkarin kansannousun johdosta lokakuussa 1956[3] . Gomułka nimitettiin Puolan yhdistyneen työväenpuolueen pääsihteeriksi. Gomułka hyväksyi virallisesti katolisen kirkon ja puolueen toisinajattelijoita (esimerkiksi Kołakowski). Hän otti osaa Varsovan liiton hyökkäykseen Tšekkoslovakiaan vuonna 1968. Samaan aikaan sensuurin tiukkeni ja opiskelijoiden ja intelligentsijan valvontaa tiukennettiin. Maaliskuussa 1968 aloitettiin juutalaisvastainen kampanja muiden Neuvostoblokin maiden tapaan Kuuden päivän sodan jälkeen vuonna 1967.
Joulukuussa 1970 telakkatyöläisten levottomuuksissa ammuttiin lukuisia ihmisiä. Gomułka pakotettiin eroamaan julkisista tehtävistään vuonna 1971.[1] Nuorempi ja dynaamisempi Edward Gierek nousi puolueen johtoon. Gomułka pakotettiin eläkkeelle. Hänen kuolemansa jälkeen vuonna 1982 Gomułkan huono maine jätettiin sivuun propagandassa ja hänen ansionsa tunnustettiin. Hänen muistelmansa julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1994.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Kaisu-Maija Nenonen & Ilkka Teerijoki: Historian suursanakirja, s. 803–804. WSOY, 1998. ISBN 951-0-22044-2
- ↑ Seppo Zetterberg (suomalaisen laitoksen päätoim.): Muutosten vuosisata 7, s. 27, 29. (Alkuteos Power, Wealth & Powerty, The Family, Science, The Arts, Passing Parade.) Suomentanut Jukka Forslund. Porvoo, Helsinki: WSOY, 1995. ISBN 951-0-18424-1
- ↑ Notes from the Minutes of the CPSU CC Presidium Meeting with Satellite Leaders, October 24, 1956 (PDF) The 1956 Hungarian Revolution, A History in Documents. November 4, 2002. George Washington University: The National Security Archive. Viitattu 2.9.2006.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Władysław Gomułka Wikimedia Commonsissa
