William Morris Davis

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
William Morris Davis
William Morris Davis.jpg
Syntynyt 12. helmikuuta 1850
Philadelphia, Pennsylvania
Kuollut 5. helmikuuta 1934 (83 vuotta)
Pasadena, Kalifornia
Tutkimusala maantiede, geomorfologia, geologia, meteorologia
Tutkinnot Harvard College
Tunnetuimmat työt eroosiosyklioppi

William Morris Davis (12. helmikuuta 1850 Philadelphia, Pennsylvania5. helmikuuta 1934 Pasadena, Kalifornia[1]) oli yhdysvaltalainen maantieteilijä, geologi ja meteorologi. Hän vaikutti merkittävästi maantieteen kehitykseen Yhdysvalloissa 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa. Davis kirjoitti satoja tutkimuksia, ja hänen tunnetuin teoriansa on englanninkielisten maiden geomorfologiassa pitkään vaikuttanut eroosiosyklioppi. Hän organisoi myös maantieteen opetusta ja tutkimusta ja oli perustamassa Association of American Geographersia.

Perhe ja opinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Davis syntyi 1850 philadelphialaiseen kveekariperheeseen. Hänellä oli yksi veli ja sisko, jotka olivat häntä selvästi vanhempia. Davisin isoäiti Lucretia Mott oli tunnettu yhdysvaltalainen ihmisoikeustaistelija. Davis oli jo lapsena kiinnostunut luonnosta ja käytti paljon aikaa sen tutkimiseen. Hän kävi yksityisen koulun ja aloitti 16-vuotiaana Harvard Collegessa, missä erikoistui geologiaan.[2] Davis valmistui vuonna 1869 ja luki lisäksi seuraavana vuonna insinööriopintoja.[3] Davis meni 1879 naimisiin Ellen Warnerin kanssa, ja he saivat kolme lasta.[2]

Harvardin opettajana ja tutkijana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Davisin ensimmäinen työpaikka korkeakoulusta valmistumisen jälkeen ei liittynyt geologiaan, vaan hän toimi 1870–1873 tähtitieteilijä Benjamin Gouldin apulaisena Argentiinassa, missä Gould oli perustamassa kansallista observatoriota.[2][3] Palattuaan Argentiinasta Davis työskenteli muutaman vuoden isänsä ja veljensä kanssa kirjanpitäjänä muttei pitänyt työstä.[2]

Davis osallistui kesällä 1875 geologian professorin Nathaniel Shalerin kenttätutkimuksiin Appalakkien alueella.[2][4] Seuraavana vuonna Davisista tuli Shalerin avustaja, ja kaksi vuotta myöhemmin hänet nimettiin opettajaksi, jonka vastuulla oli fyysisen maantieteen ja meteorologian kursseja. Dosentiksi Davis nimettiin vuonna 1885.[4] Vaikka Davis tunnetaankin paremmin geologisesta tutkimuksestaan, hän keskittyi tutkimusuransa alussa myös meteorologiaan. Hän kirjoitti vuosien 1884–1894 aikana yli 80 artikkelia ja oppikirjan. Davisin tutkimukset käsittelivät muun muassa sään ennustamista ja tornadoja.[2]

Davisin tunnetuin teoria on niin sanottu eroosiosyklioppi, jota hän kehitti 1880- ja 1890-luvuilla. Teorian kehittämisen hän aloitti Montanan High Plainsilla. Hän käytti teoriaansa erityisesti Appalakkien muodostumisen selittämiseen. Davisin merkittävimmät kirjoitukset aiheesta olivat 1889 julkaistu ”The Rivers and Valleys of Pennsylvania” ja 1899 julkaistu ”The Geographical Cycle”. Vaikka teoriaa ei enää käytetäkään, se hallitsi noin 50 vuoden ajan erityisesti englanninkielisten maiden geomorfologiaa.[2]

Maantieteessä Davis vaikutti erityisesti 1890- ja 1900-luvuilla. Hänen ansiostaan Harvardiin tuli monia maantieteestä kiinostuneita opiskelijoita, joista kehittyi 1900-luvun alun merkittävimpiä kulttuurimaantieteilijöitä. Davis jakoi maantieteen ”epäorgaaniseen” ja ”orgaaniseen” maantieteeseen. Jälkimmäiseen kuului ihmisen toiminta, joka Davisin mukaan oli merkityksellistä maantieteen kannalta vain, jos sen pystyisi yhdistämään fyysisen maantieteeseen.[5] Davis työskenteli koko ajan tiiviisti Yhdysvaltain maantieteellisen seuran kanssa, mutta hän halusi maahan akateemisemman järjestön. Maantieteilijöiden ja geologien seurat yhdistyivät 1800-luvun lopussa American Association for the Advancement of Scienceksi (AAAS), mutta Davis oli perustamassa 1904 Association of American Geographersia, jonka puheenjohtajana hän toimi kolmesti.[2]

Viimeiset vuodet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Davis matkusteli ympäri maailmaa 1900-luvun alussa ja toimi vierailevana professorina muun muassa Berliinissä ja Pariisissa. Hän erosi yllättäen Harvardista 1912. Pian tämän jälkeen hänen ensimmäinen vaimonsa Ellen Warner kuoli. Davis jatkoi tutkimustyötään ensin Kalliovuorilla, sitten Tyynellämerellä, missä hän tutki koralliriuttoja. Davisin pojilleen lähettämistä kirjeistä käy kuitenkin ilmi, ettei hän ollut toipunut vaimonsa kuolemasta eikä hän siksi pystynyt keskittymään kunnolla tutkimustyöhön.[2]

Noin 18 kuukautta Ellenin kuoleman jälkeen Davis nai vanhan tuttunsa Molly Wymanin, jonka kanssa asui Cambridgessä. Wyman kuoli 1923, ja Davis matkusteli kuoleman jälkeen ja jatkoi muun muassa koralliriuttojen tutkimuksiaan. Hän lähti myös Cambridgestä ja toimi useiden yliopistojen vierailevana luennoitsijana. Arizonassa 1927 Davis tapasi eläkkeellä olevan opettajan Lucy Tennantin, jonka kanssa meni naimisiin 1928. Davis julkaisi samana vuonna tutkimuksensa koralliriutoista ja tutki tämän jälkeen muun muassa kuivien alueiden geomorfologiaa sekä karsti- ja rantamuodostumia.[2]

Davis matkusti joulukuussa 1933 Bostoniin puhumaan AAAS:n tapaamisessa. Hän sairastui influenssaan palattuaan Pasadenaan ja kuoli helmikuussa 1934. Davis ehti uransa aikana kirjoittaa yli 500 tieteellistä tutkimusta ja kirjaa.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Koelsch, William A.: Davis, William Morris. Rothenberg, Marc (toim.): History of Science in the United States. New York: Garland Publishing, 2001. ISBN 0-8153-0762-4. Google-kirjat (viitattu 30.1.2013).
  • Lee, Jeffrey: Davis, William Morris Encyclopedia of Earth. 27.8.2009. Washington: Environmental Information Coalition, National Council for Science and the Environment. Viitattu 30.1.2013. (englanniksi)
  • Rana, Lalita: Geographical thought. New Delhi: Concept Publishing Company, 2008. ISBN 978-81-8069-536-0. Google-kirjat (viitattu 30.1.2013).

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. William Morris Davis Encyclopædia Britannica. 2013. Encyclopædia Britannica Online. Viitattu 30.1.2013. (englanniksi)
  2. a b c d e f g h i j k Lee.
  3. a b Rana, s. 191.
  4. a b Koelsch, s. 152.
  5. Koelsch, s. 153.