William F. Halsey

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta William Halsey)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
William Halsey vuonna 1945.

William Frederick Halsey, Jr. (lempinimi Bull Halsey; 30. lokakuuta 1882 Elizabeth, New Jersey16. elokuuta 1959 Fishers Island, New York) oli yhdysvaltalainen laivastoamiraali, joka toimi komentajana toisen maailmansodan Tyynenmeren sodassa. Hänet tunnettiin lentotukialusten tehokkaasta hyödyntämisestä sekä uhkarohkeisiin hyökkäyksiin perustuneesta taktiikastaan.[1]

Ennen toista maailmansotaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Halsey valmistui Yhdysvaltain laivastoakatemiasta vuonna 1904. Hän toimi ensimmäisen maailmansodan aikana hävittäjän kapteenina Atlantilla ja sai Navy Cross -ansiomerkin.[1][2] Myöhemmin hän oli laivastoattaseana Yhdysvaltain lähetystöissä Saksassa ja useissa Pohjoismaissa. Halsey hankki vuonna 1935 sotilaslentäjän koulutuksen ja perehtyi lentokoneiden käyttöön merisodankäynnissä. Hän oli kaksi vuotta lentotukialus USS Saratogan kapteenina, kunnes siirtyi vuonna 1937 Pensacolan merilentotukikohdan komentajaksi. Hänet ylennettiin heinäkuussa 1940 vara-amiraaliksi.[2]

Toisessa maailmansodassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Japanin hyökkäys Pearl Harboriin joulukuussa 1941 tuhosi pääosan Yhdysvaltain Tyynenmeren-laivaston taistelulaivoista, mutta Halseyn komentamat lentotukialukset pelastuivat, koska ne olivat iskun aikana merellä. Tyynenmeren sodan ensikuukausina Halsey sai johtaa Yhdysvaltain vastahyökkäyksiä Marshallinsaarille ja Gilbertsaarille sekä Wakesaarelle, samalla kun muuta laivastoa jälleenrakennettiin. Huhtikuussa 1942 Halseyn lentotukialukset kuljettivat everstiluutnantti James Doolittlen lentojoukkueen tarpeeksi lähelle Japania, jotta nämä saattoivat tehdä ensimmäisen pommituslennon Tokioon.[1][2] Pahan ihotulehduksen vuoksi Halsey ei voinut osallistua Midwaysaarten taisteluun ja joutui luovuttamaan komennon tilapäisesti Raymond A. Spruancelle.[2] Lokakuussa 1942 Halsey nimitettiin eteläisen Tyynenmeren alueen komentajaksi. Hän komensi laivastoa Santa Cruz -saarten taistelussa lokakuussa ja Guadalcanalin meritaistelussa marraskuussa 1942. Hänet ylennettiin tämän jälkeen amiraaliksi.[1][2]

Vuoden 1942 lopusta aina kesään 1944 saakka Halsey komensi eteläisen Tyynenmeren operaatioita Salomonsaarilta käsin.[1] Yhdessä kenraali Douglas MacArthurin kanssa hän kehitti ”saariloikkimistaktiikan”, jossa amerikkalaiset joukot kiersivät japanilaisten pääasemat etenemällä pieneltä linnoittamattomalta saarelta toiselle.[2] Kesäkuussa 1944 Halsey nimitettiin 3. laivaston komentajaksi. Hän tuki ilmaiskuilla maajoukkojen operaatioita Tyynenmeren alueella. Lokakuussa 1944 käydyssä Leytenlahden taistelussa Halsey meni japanilaisten ansaan lähettämällä laivastonsa syötiksi tarkoitetun Jisaburo Ozawan laivaston kimppuun ja jättämällä San Bernardinon salmen suojattomaksi, mutta vara-amiraali Thomas C. Kinkaidin komentama 7. laivasto onnistui pelastamaan tilanteen amerikkalaisten voitoksi.[2][1] Halseyn laivasto menetti useita aluksia taifuuneissa joulukuussa 1944 ja kesäkuussa 1945, ja häntä arvosteltiin jälkeenpäin tuolloisesta toiminnastaan.[2] Hän komensi vielä laivastojoukkoja Okinawan taistelussa kesällä 1945.[1] Japanin antautumisseremonia syyskuussa 1945 suoritettiin Halseyn lippulaivalla USS Missourilla.[2]

Halsey ylennettiin laivastoamiraaliksi joulukuussa 1945. Hän jäi eläkkeelle laivastosta vuonna 1947, mutta jatkoi vielä yritysmaailman palveluksessa. Hän oli International Telecommunicationsin erään tytäryhtiön johtokunnan puheenjohtajana vuosina 1951–1957.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h William F. Halsey, Jr. (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 18.6.2017.
  2. a b c d e f g h i William Halsey (englanniksi) Spartacus Educational. Viitattu 18.6.2017.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]