Wilhelm von Leeb
| Wilhelm von Leeb | |
|---|---|
 Wilhelm von Leeb |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 5. syyskuuta 1876 Landsberg am Lech, Baijeri, Saksa |
| Kuollut | 29. huhtikuuta 1956 (79 vuotta) Füssen, Saksa |
| Sotilashenkilö | |
| Palvelusmaa(t) |
Saksan keisarikunta Weimarin tasavalta Natsi-Saksa |
| Palvelusvuodet | 1895–1938, 1939–1942 |
| Taistelut ja sodat | |
| Sotilasarvo | |
| Kunniamerkit | Rautaristin ritariristi |
 Nimikirjoitus |
|
Wilhelm Ritter von Leeb (5. syyskuuta 1876 Landsberg am Lech – 29. huhtikuuta 1956 Füssen) oli saksalainen toisessa maailmansodassa palvellut sotamarsalkka.
Syntymästä toiseen maailmansotaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wilhelm Leeb syntyi Lechissä, Baijerissa. Hän liittyi Baijerin armeijaan 1895 ja kohosi upseeriksi. Aluksi hän toimi tykistössä, myöhemmin hän palveli Kiinassa Boksarikapinan aikoihin. Vuodest 1907–1909 hän toimi Baijerin sotilasakademiassa ja sen jälkeen vuoteen 1911 asti hän oli Saksan armeijan pääesikunnassa. Kapteeniksi ylentämisen jälkeen hän oli tykistöpatterin komentajana Baijerin 10. kenttätykistörykmentissä.
Ensimmäisen maailmansodan syttymisen aikaan Leeb palveli 1. baijerilaisen armeijakunnan esikunnassa. Sotaan hän osallistui 11. baijerilaisen jalkaväkidivisioonan riveissä. Majuriksi ylentämisen myötä hän sai siirron itärintamalle kesällä 1916. Seuraavana vuonna hänet komennettiin Baijerin kruununprinssi Rupprechtin esikuntaan. Samana vuonna hänet myös ylennettiin Max Josephin ritarikuntaan ja hänen nimeensä lisättiin ”Ritter von” (saksan Ritter tarkoittaa ritaria).
Sodan jälkeen von Leeb jäi palvelemaan Reichswehriin, rajoitettuun 100 000 miehen armeijaan jonka sallittu aseistus ja koko oli tarkkaan määritelty Versailles’n rauhansopimuksessa. Vuonna 1923 hän otti osaa oluttupavallankaappauksen kukistamiseen. Tämän jälkeen hänestä tuli 7. sotilaspiirin (VII. Wehrkreis) komentaja. Sotilasarvoltaan von Leeb oli tuolloin kenraaliluutnantti.
Toinen maailmansota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Adolf Hitler suhtautui von Leebin nihkeästi tämän fasisminvastaisuuden ja uskonnollisuuden vuoksi ja siirsi hänet eläkkeelle 1938 samalla korottaen hänet kenraalieverstiksi. Saman vuoden heinäkuussa von Leeb kuitenkin palautettiin palvelukseen ja hänestä tehtiin 12. armeijan komentaja. Tässä tehtävässä von Leeb myös osallistui Sudeettimaan miehitykseen. Tämän jälkeen hän eläköityi uudelleen.
Kesällä 1939 von Leeb kutsuttiin jälleen palvelukseen jolloin hänestä tuli armeijaryhmä C:n komentaja. Ranskan valtauksen aikaan hänen joukkonsa murtautuivat Maginot-linjan lävitse. Roolistaan Ranskasta saavutetussa voitossa von Leeb sai ylennyksen sotamarsalkaksi heinäkuussa 1940 ja hän sai rautaristin ritariristin.
Voittonsa myötä von Leeb saavutti myös Hitlerin luottamuksen ja hänestä tehtiin pohjoisen armeijaryhmän komentaja Saksan suunniteltua Neuvostoliiton valtausta varten. Hänelle annettiin tehtäväksi tuhota puna-armeijan joukot Baltian alueella ja vallata Neuvostoliiton Itämeren laivastotukikohdat. Kun operaatio Barbarossa alkoi 22. kesäkuuta 1941 von Leebin joukot saavuttivat sarjan suuria voittoja ja syyskuun loppuun mennessä hänen armeijansa oli edennyt 900 kilometriä Neuvostoliiton maa-alueelle ja piirittänyt Leningradin. Kaupungin valtaaminen ei kuitenkaan onnistunut, vaan piiritys pitkittyi kolmevuotiseksi.
Tappio ja ero[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Loka-joulukuussa 1941 pohjoisen armeijaryhmän joukot epäonnistuivat valtaamaan Tihvinän ja kärsivät ensimmäisen merkittävän tappion Puna-armeijalle. Puna-armeijasta helposti saavutettujen voittojen rohkaisemana von Leeb toivoi voivansa suurilla joukkojen keskityksillä tuhota Tihvinän puolustuksen ja näin tuhota Leningradin puolustuksen. Neuvostoliittolaisen Olhavan rintaman joukot taistelivat kuitenkin huomattavasti menestyksekkäämmin kuin sodan alussa. Tappio aiheutti sen, että saksalaiset joutuivat sitomaan alueelle suuren määrän joukkojaan mikä heikensi – kenties ratkaisevasti – keskisen armeijaryhmän hyökkäystä kohti Moskovaa. Yli 30 prosenttia Wehrmachtin joukoista oli juuttunut Pripetin soille sodan kriittisimmillä hetkillä. Saksalaiset menettivät noin 45 000 miestä.
Epäonnistuminen Leningradin valtauksessa herätti uudelleen Hitlerin epäluulot von Leebiä kohtaan. Hitler syytti von Leebin tuhonneen hänen suunnitelmansa Leningradin nopeasta valtauksesta ja piti tätä hermostuneena, seniilinä katolisena joka rukoili mieluummin kuin taisteli. Erimielisyyksiensä ja von Leebin kärsimän tappion vuoksi von Leeb erosi palveluksesta. Kenraalieversti Georg von Küchler otti Pohjoisen armeijaryhmän komennon eikä von Leebiä enää kutsuttu palvelukseen.
Von Leeb ja natsit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Von Leebin suhtautuminen natseihin oli melko kaksijakoinen. Vaikka hän suhtautui avoimen halveksivasti Hitleriin ja tämän mielistelijöihin, kun Hitler tarjosi von Leebille hänen 65. syntymäpäivänään 250 000 Reichsmarkin lahjaa, von Leeb otti ne vastaan. Hän myös hyväksyi vuonna 1944 itsensä käytön saksalaisessa propagandassa. Kun heinäkuun 20. päivän salaliitto epäonnistui, Leeb lähetti Hitlerille kirjeen, jossa vakuutteli uskollisuuttaan diktaattorille.
Sodan loputtua yhdysvaltalaiset tutkivat hänen menneisyytensä sotaoikeudenkäynnissä. Hänet tuomittiin kolmen vuoden vankeuteen mutta koska hän oli jo ollut tätä pidemmän ajan vangittuna, hänet vapautettiin oikeudenkäynnin jälkeen. Lopun elämäänsä von Leeb vietti hiljaiseloa perheensä kanssa kuolemaansa asti Füssenissä 1956.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Wilhelm von Leeb Wikimedia Commonsissa
| ||||||||||||||||||
