Rupprecht (Baijerin kruununprinssi)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli kertoo Baijerin kruununprinssistä. Saksalaisista ruhtinaista katso Ruprecht.
Kruununprinssi Rupprecht

Rupprecht Maria Luitpold Ferdinand[1] (saks. Rupprecht von Bayern; 18. toukokuuta 1869 München2. elokuuta 1955 Starnberg) oli Baijerin kuningaskunnan viimeinen kruununprinssi. Hän oli myös Saksan armeijan sotamarsalkka ja palveli komentajana ensimmäisessä maailmansodassa.

Wittelsbachin hallitsijasukuun kuulunut[2] Rupprecht oli kuningas Ludvig III:n ja kuningatar Maria Teresian vanhin poika. Hän aloitti sotilasuransa jalkaväen aliluutnanttina vuonna 1886, kävi sotilasakatemian 1890 ja yleni vuoteen 1900 mennessä kenraalimajuriksi. Vuonna 1903 hänet ylennettiin kenraaliluutnantiksi ja nimitettiin Baijerin ensimmäisen sotilaspiirin komentajaksi, mistä hän siirtyi 1906 Baijerin ensimmäisen armeijakunnan komentajaksi. Maailmansodan alkaessa vuonna 1914 Rupprecht oli sotilasarvoltaan kenraalieversti ja toimi Saksan neljännen sotilaspiirin tarkastajana.[1] Sodan puhjettua hänet nimitettiin komentamaan Saksan kuudetta armeijaa, joka oli sijoitettu Lothringeniin torjumaan Ranskan odotettavissa ollutta hyökkäystä. Ranskalaiset käynnistivät suunnitelma XVII:n mukaisen hyökkäyksensä 14. elokuuta 1914. Seuranneesssa Lothringenin taistelussa Rupprecht perääntyi ensin hämäystarkoituksessa, mutta iski sitten takaisin rajulla ja ovelalla vastahyökkäyksellä.[3] Vastahyökkäys käynnistyi 20. elokuuta Metzin ja Vosgesin välisellä 70 kilometrin levyisellä rintamaosuudella, ja ranskalaiset lyötiin takaisin koko matkalla. Rupprechtin armeija jatkoi saman tien hyökkäystään Moselin yli.[1]

Syksyllä 1914 Rupprechtin armeija siirrettiin Pohjois-Ranskaan, jossa hän onnistui Arrasin seudulla käydyissä ankarissa taisteluissa torjumaan seuraavan vuoden aikana useita ranskalaisten ja brittien hyökkäyksiä.[1] Hänet ylennettiin elokuussa 1916 kenraalisotamarsalkaksi, ja hänen johtoonsa annettiin Saksan pohjoisista armeijoista koottu ”armeijaryhmä Rupprecht”.[3] Kyseinen armeijaryhmä osallistui vuosina 1916–1917 muun muassa Sommen, Arrasin ja Flanderin taisteluihin, maaliskuussa 1918 hyökkäykseen Amiensia vastaan ja huhtikuussa 1918 Lysin taisteluun.[4] Rupprechtin on sanottu olleen paras Saksan kuninkaallista alkuperää olleista komentajista ensimmäisen maailmansodan aikana. Hänellä oli kiistoja ylipäällikkö Erich von Falkenhaynin kanssa, koska tämä pyrki kontrolloimaan keskitetysti kaikkia taistelustrategioita.[3]

Rupprecht vetäytyi eläkkeelle menetettyään kuninkaallisen asemansa vuoden 1918 vallankumouksen seurauksena. Hän ei kuitenkaan tunnustanut isänsä kruunustaluopumista, koska tämä oli ilmoittanut luopuvansa hallitustehtävistä vain tilapäisesti. Ludvig III:n kuoltua lokakuussa 1921 Rupprecht ilmoitti oikeuden Baijerin kruunuun siirtyneen itselleen, ja Baijerin monarkistit tukivat häntä.[4] Hän esiintyi myöhemmin natsien vallan vastustajana ja siirtyi vuonna 1938 maanpakoon Italiaan, jossa asui koko toisen maailmansodan ajan. Hänen perheensä vangittiin vuonna 1944, ja heitä pidettiin keskitysleirillä sodan loppuun asti, mutta Rupprecht itse vältti pidätyksen.[3]

Kruununprinssi Rupprecht nai vuonna 1900 Baijerin herttuatar Maria Gabriellan, joka kuoli vuonna 1912. He saivat yhden pojan, vuonna 1905 syntyneen Albrechtin.[1] Rupprecht meni toisen kerran naimisiin vuonna 1921 Luxemburgin prinsessa Antoinetten kanssa, ja he saivat pojan sekä kaksi tytärtä.[4] Koska Rupprechtin äiti oli Englannin Stuartien jälkeläinen, Rupprecht oli äitinsä kuoltua teoriassa jakobiittien ehdokas Britannian kruununtavoittelijaksi.[2]

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Mein Kriegstagebuch, 3 osaa, 1929

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Nordisk familjebok (1916), s. 1232–1233 Runeberg.org. Viitattu 10.12.2013 (ruotsiksi)
  2. a b House of Wittelsbach Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 10.12.2013 (englanniksi)
  3. a b c d Crown Prince Rupprecht Firstworldwar.com. Viitattu 10.12.2013 (englanniksi)
  4. a b c Nordisk familjebok (1926), s. 88 Runeberg.org. Viitattu 10.12.2013 (ruotsiksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]