Suunnitelma XVII

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Suunnitelma XVII ja Saksan Schlieffen-suunnitelma.

Suunnitelma XVII oli Ranskan ensimmäisessä maailmansodassa käyttämä sotasuunnitelma päävihollistaan Saksaa vastaan. Suunnitelma ennusti väärin Saksan aikeet eikä siten onnistunut vastaamaan sen hyökkäykseen.

Suunnitelma[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joseph Joffre, hyökkäävän suunnitelman kannattaja ja Ranskan esikunnan päällikkö vuodesta 1911.

Ranskan sotasuunnitelma Saksaa vastaan 1870-luvun Saksan–Ranskan sodan jälkeen perustui puolustukselle. Saksan tuleva hyökkäys pysäytettäisiin, jonka jälkeen ranskalaiset ryhtyisivät vastahyökkäykseen. Tämän suunnitelman pohjalta Saksan vastaiselle rajalle rakennettiin voimakas linnoitusverkko, johon jätettiin kuitenkin aukkoja saksalaisten hyökkäyksen ohjaamiseksi ranskalaisten haluamaan suuntaan. Puolustussuunnitelmaa alettiin kuitenkin miettiä uudelleen kun Ranska oli liittoutunut Britannian ja Venäjän kanssa. 1900-luvulle tultaessa hyökkäävämpi suunnitelma alkoi saada kannatusta. Tämän eli à l’outrance-koulukunnan kannattajat muuttuivat Ranskan armeijan ylimmän komennon enemmistöksi ja koulukunnan johtohahmo Joseph Joffresta tuli pääesikunnan päällikkö vuonna 1911. Niin sanottu suunnitelma XVII oli hänen luomuksensa.[1]

Suunnitelma ennusti oikein Saksan hyökkäyksen Ranskaan Belgian kautta, mutta sen uskottiin tulevan Ardennien kautta, eikä kauempaa pohjoisesta. Ardennien läpi hyökkäävien saksalaisten yhteydet olisivat alttiita ranskalaisten vastahyökkäykselle. Ranskalaisten suunnitelmana olikin välitön hyökkäys eikä vahva puolustus. Suunnitelman mukaan ranskalaisten ensimmäinen ja toinen armeija etenisivät Lorrainen kautta kohti Saarin aluetta, kun samaan aikaan kolmas ja viides armeija sijoitettaisiin Metzin ja Ardennien eteen valmiina hyökkäykseen Ardennien läpi tulevien saksalaisten pohjoista taustaa vastaan.[1]

Suunnitelma käytännössä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suunnitelma XVII epäonnistui surkeasti vastaamaan saksalaisten Schlieffen-suunnitelmaan. Hyökkäyksen lopulta tullessa Saksan armeijan suuri voima osui ranskalaisten pohjoiseen siipeen. Myös Saksan sotilaallinen voima arvioitiin selvästi liian pieneksi. Ranska oletti Saksan käyttävän 63 divisioonaa, kun todellisuudessa niitä oli 83. Laskuissa ei otettu huomioon ollenkaan Saksan reservijoukkoja, joiden taistelukyky aliarvioitiin. Ranskalaiset toteuttivat hyökkäyksensä Lorraineen, mutta saksalaisten kuudes ja seitsemäs armeija pysäyttivät sen Morhange-Sarrebourgin taistelussa elokuussa 1914. Hyökkäys vaikutti kuitenkin Saksan Schlieffen-suunnitelmaan siten, että he voitosta innostuneina toivat Lorraineen lisää joukkoja, joita piti alun perin käyttää muualla. Tämä oli ensimmäinen monesta alkuperäiseen suunnitelmaan sodan alettua tehdyistä muutoksista, jotka johtivat lopulta saksalaisten hyökkäyksen epäonnistumiseen.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Michael I. Levy: World War I: people, politics, and power, s. 61-63. Britannica Educational Publishing, 2010. ISBN 978-1-61530-048-8. (englanniksi)