Waterloon rautatieasema

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Waterloo
Kuva asemalta
Waterloon asema London Eye -maailmanpyörästä nähtynä
Perustiedot
Lyhenne  WAT
Sijainti  51°30′11.8″N, 0°6′48.6″W
Kunta  Lontoo
Avattu  1848
Liikenne
Käyttäjiä (v.)  62 388 000
Vaihtoyhteydet  metro, bussit
Asemarakennus
Tyyppi  terminaaliasema
Lipunmyynti  kyllä (2 lipputoimistoa)
Ratapiha
Raiteisto  24 laituriraidetta

Waterloon rautatieasema (engl. Waterloo Mainline Station) on yksi Lontoon merkittävimmistä rautatieasemista. Se sijaitsee kaupungin keskusta-alueen eteläpuolella Thamesjoen rannan tuntumassa.

Ensimmäinen rautatieasema nykyisen aseman paikalla avattiin 11. kesäkuuta 1848. Tämä asema muodostui ajan myötä epäkäytännölliseksi ja alkuperäinen asema päätettiin purkaa 1800-luvun lopulla. Nykyisen aseman rakennustyöt aloitettiin vuonna 1900 ja saatiin ensimmäisen kerran päätökseen vuonna 1922. Asema vaurioitui pahoin toisen maailmansodan Lontoon pommitusten aikana ja sitä kunnostettiin laajasti sodan jälkeen.

Lontoosta Pariisiin ja Brysseliin liikennöivä Eurostar -suurnopeusjuna käytti Waterloon asemaa terminaalina aina liikenteen alusta 1994 joulukuuhun 2007, jolloin pääteasemaksi vaihtui St Pancras. Junien käytössä oli kaikkiaan viisi raidetta katetussa hallissa aseman länsireunalla. Tälle sittemmin tyhjäksi jääneelle aseman osalle on suunniteltu lähiliikennettä sekä kauppoja [1].

Nykyään asema toimii monien South West Trains -yhtiön operoimien junareittien Lontoon pääteasemana. Waterloosta lähtevät junat liikennöivät pääasiassa Etelä- ja Lounais-Englannin kaupunkeihin, kuten Brightoniin ja Southamptoniin.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Murray, Dick: Shops plan for Waterloo International Evening Standard. Viitattu 2008-09-06.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä rautateihin tai rautatieliikenteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.