Vyömessinkiyökkönen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Vyömessinkiyökkönen
Uhanalaisuusluokitus
Suomessa:

Elinvoimainen [1]

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Alajakso: Kuusijalkaiset Hexapoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Perhoset Lepidoptera
Alalahko: Glossata
Osalahko: Erilaissuoniset Heteroneura
Yläheimo: Yökkösmäiset Noctuoidea
Heimo: Yökköset Noctuidae
Alaheimo: Metalliyökköset Plusiinae
Suku: Diachrysia
Laji: chrysitis
Kaksiosainen nimi

Diachrysia chrysitis
Linnaeus, 1758

Katso myös

  Vyömessinkiyökkönen Wikispeciesissä
  Vyömessinkiyökkönen Commonsissa

Vyömessinkiyökkönen eli messinkiyökkönen (Diachrysia chrysitis) on keskikokoinen, varsin yleinen yöperhoslaji.

Koko ja ulkonäkö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vyömessinkiyökkönen on helposti tunnistettava perhonen. Siiven poikki kulkee kaksi leveää, metallinhohtoisen vihreää ja kiiltäväpintaista vyötä. Niiden väliin jäävä alue on vaalean ruskea, ja siinä erottuvat hyvin reunoiltaan tummanruskeat munuais- ja rengastäplät. Myös siipisuonet näkyvät helposti. Siiven kärkiosa on vaaleanruskea. Takasiivet ovat tasaisen harmaanruskeat. Keskiruumiin päällä on pitkistä karvoista muodostuva ruskea kaulus. Pää on oranssinruskea. Siipiväli on 34–40 mm.[2][3][4]

Vyömessinkiyökkösen voi sekoittaa poikkimessinkiyökköseen (Diachrysia tutti).

Levinneisyys ja lentoaika

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vyömessinkiyökkösen levinneisyysalue ulottuu läntisestä Euroopasta ainakin Länsi-Siperiaan. Levinneisyysalueen itäraja on epäselvä, sillä Aasiassa esiintyy muutamia hyvin samankaltaisia lajeja.[3] Suomessa vyömessinkiyökköstä tavataan ainakin Etelä-Lapin korkeudelle saakka, pohjoisempana se tosin harvinaistuu. Perhoset lentävät kesäkuun puolivälistä elokuun puoleen väliin. Toisen sukupolven yksilöitä voidaan tavata lokakuulle saakka.[5]

Elinympäristö ja elintavat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laji viihtyy hyvin monenlaisissa elinympäristöissä, mutta etenkin kulttuuriympäristöissä kuten pihoilla, puutarhoissa ja viljelysmailla. Vyömessinkiyökkönen on huomattavan runsaslukuinen, ja perhosia voi sopivalla paikalla tavata erittäin runsaasti.[4] Vuotuista vaihtelua yksilömäärässä on, mutta huonoinakin vuosina laji on yleinen.[5] Toukka koteloituu kasvillisuuteen tai maanpinnalle tekemänsä vaalean kotelokopan sisään. Keskenkasvuinen toukka talvehtii.[4]

Toukka syö erityisesti nokkosta (Urtica dioica), mutta kelpuuttaa myös monet muut ruohovartiset kasvit.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]