Vouliagméni (järvi Korinthiassa)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Vouliagméni
Λίμνη Βουλιαγμένης
Vouliagméni-järvi.
Vouliagméni-järvi.
Valtiot Kreikka
Paikkakunta Loutráki-Perachóra-Ágioi Theódoroi, Korinthia, Peloponnesos
Koordinaatit 38°01′44″N, 22°52′59″E
Mittaustietoja
Pinta-ala 1,5 km²
Kartta
Vouliagméni

Vouliagméni (kreik. Βουλιαγμένη eli Λίμνη Βουλιαγμένης, Límni Vouliagménis), antiikin Eskhatiotis (m.kreik. Ἐσχατιῶτις, Eskhatiōtis, lat. Eschatiotis),[1] on järvi Korinthiassa Kreikassa.[2] Sen suurin pituus on noin 1,9 kilometriä ja leveys noin 950 metriä, ja pinta-ala noin 1,5 neliökilometriä.

Vouliagméni-järvi, suomeksi ”Vajonnut järvi”, on suolavetinen järvi,[1] joka sijaitsee Korintin kannaksen pohjoisosasta länteen Korintinlahteen työntyvällä Loutrákin-Perachóran niemellä lähellä sen kärkeä ja etelärannikkoa. Järven erottaa Korintinlahdesta noin 85 metrin levyinen kannas. Muilta puolilta järvi on vuorten ympäröimä. Kannaksen poikki on tehty kanava.

Antiikin aikana Eskhatiotis-järvi sijaitsi lähellä Heraionia. Järvi mainitaan vuoden 391 eaa. Lekhaionin taistelun yhteydessä, sillä Agesilaos sai siellä tiedon Ifikrateen saavuttamasta voitosta.[1][3]

Kreikkalaisessa mytologiassa kerrotaan, että Gorgo, Megareuksen tytär ja Korinthoksen vaimo, heittäytyi järveen kuultuaan lastensa surmaamisesta. Tästä järvi sai nimen Gorgopis (Γοργώπις, Gorgōpis).[1][4] Hesykhios tulkitsi tämän Gorgopis-järven samaksi järveksi kuin Eskhatiotis.[4][5] Toisen, nykytulkinnan mukaan Gorgopis viittaisi kuitenkin muuhun paikkaan lähempänä Megaraa, kuten Megaranlahteen.[4] Aiskhyloksen Agamemnonissa Gorgopis mainitaan yhtenä etappina Troijan tuhosta kertoneen tuliviestin matkalla,[6] ja myös sen reittiin sijainti Megaran suunnalla sopisi paremmin.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Smith, William: ”Corinthus”, Dictionary of Greek and Roman Geography. Boston: Little, Brown and Company, 1854. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  2. Εσχατιώτις και Γοργώπις, οι οφθαλμοί της μέδουσας Ο δικός μου Μοριάς. Viitattu 4.10.2021.
  3. Ksenofon: Hellenika 4.5.6.
  4. a b c d Beattie, A. J.: Aeschylus, Agamemnon 281–316. The Classical Review, Jun., 1954, 4. vsk, nro 2, s. 77–81. Artikkelin verkkoversio.
  5. Hesykhios Aleksandrialainen: Synagōgē pasōn lekseōn kata stoikheion; Etymologicum Magnum, Ἐσχατιῶτις.
  6. Aiskhylos: Agamemnon 302.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]