Volossola

Volossola (ven. Волосово, Volósovo, ei pidä sekoittaa Kupanitsan Volossovaan), joskus muodossa "Volosla", oli inkeriläinen kylä, joka kuului Ropsun luterilaisen seurakuntaan. Nykyään entisen kylän alue kuuluu Lomonosovin piiriin.

Kylä mainitaan Novgorodin Vatjan viidenneksen verokirjassa vuodelta 1499/1500 (Volosova Kuippinan pogostassa). Vuonna 1849 Volossolassa asui 224 ihmistä (107 miestä ja 117 naista), kaikki inkeriläisiä (savakoita), ja sen lisäksi 14 inkerikkoa. 1900-luvun ensimmäisellä puoliskolla inkerikoista ei kukaan kylän asukkaista enää kuullut. Vuonna 1926 Volossolassa oli 83 taloa ja 312 ihmistä, niistä 251 asukasta (66 taloa) - inkeriläisiä. Kylän talot sijaitsivat lähekkäin kahden puolen kylätietä inkeriläiseen tapaan. Volossolan suvut olivat Multia, Nisonen, Kyyner, Piutunen, Iivanainen, Lavonen, Kuvanen ja Kaupponen. Kylän osat olivat Yläotsa, Alaotsa ja Vennäinotsa. Viimemainitussa asui ortodoksisia venäläisiä (suvut: Golovin, Frolov, Ivanov), jotka kuitenkaan eivät eronneet inkerinsuomalaisista ja suurin osa niistä puhui suomea sujuvasti, - ja lienevät olleen inkerikkojen jälkeläisiä. Lisäksi kauempana varsinaisesta kylästä oli neljä virolaisten taloa (suvut: Tross, Tomas) ja muutamia saksalaisia. Kielen- ja kansanrunouden tutkija Nina Lavonen on syntynyt Volossolassa.

Luterilainen väestö ja osa venäläisistä kävi Ropsun seurakunnan kirkossa, joka sijaitsi Pieni-Kurkun kylässä, ja ortodoksit - Ropsun kylän kirkossa. 1900-luvun alussa kylässä toimi aktiivisesti "kuohittujen" lahko, joka lienee ollut koko Inkerin suurin, ja tunnettiin parhaiten miesten kuohitsemisesta ja naisten rintojen poistamisesta. Lahkolaisia vainottiin tsaarin aikana, ja lahko kiellettiin Neuvosto-Venäjällä. Vuonna 1929 Pietarissa tapahtui näyttävä oikeudenkäynti lahkolaisia vastaan, missä syytetyistä 14 oli Volossolan kylästä. He saivat rangaistukseksi 2-4 vuotta vankeutta. 1930-luvun alussa kylän varakkaita sukuja karkotettiin "kulakkeina" Keski-Aasiaan, missä osa kuoli nälkään ja vaikeiden asuinolosuhteiden takia.

Toisen maailmansodan aikana kylä oli miehitetty saksalaisjoukoilla. Inkeriläisiä vietiin vuosina 1943-1944 Viron kautta Suomeen. Sodan jälkeen Neuvostoliittoon palanneet eivät vastoin lupauksia päässeet kotikylälle, vaan heidät karkotettiin eri puolille Venäjää. Volossolan ehjäksi jääneet talot siirrettiin toisiin lähikyliin, ja näin kylä autioitui.

Lähteet

Nina Lavonen: Puhtaat pojat, taivaan tyttäret - Inkerin kuohittujen lahko. Juminkeko-säätiö, 2012. ISBN 978-952-5385-70-0.