Volgan vesivoimalaitos

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Volgan-Kaman vesivoimalaitokset: Volgan vesivoimalaitos alimpana
Volga Hydroelectric Station 002.JPG


Volgan vesivoimalaitos (ven. Волжская ГЭС, Во́лжская гидроэлектроста́нция , Volžskaja GES, Volžskaja gidroelektrostantsija) on Euroopan suurin vesivoimala[1]. Se sijaitsee Euroopan suurimman joen, Volgan alajuoksulla Etelä-Venäjällä Volgogradin kaupungin yläpuolella, noin 400 kilometriä ylävirtaan joen suulta Kaspianmeressä. Volgan vesivoimalaitos on alin Volgan-Kaman jokisysteemin suurten voimalapatojen ja tekojärvien sarjassa. Sen pato salpaa yläpuolelleen 540 kilometrin pituisen ja yli 3000 neliökilometrin laajuisen Volgogradin tekojärven.

Voimalan nykyinen kokonaisteho on 2650 megawattia. Voimala kuuluu RusHydro-energiayhtiön vesivoimaloihin.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Voimalaitos rakennettiin osana suurten kommunististen rakennushankkeiden sarjaa, joka käynnistettiin Neuvostoliiton ministerineuvoston ja Josef Stalinin päätöksellä elokuussa 1950. Rakennustyö alkoi 1952, ja voimala käynnistettiin vaiheittain vuosina 1958-1961.[2] Rakennustöihin kerättiin kymmenin tuhansin Komsomol-nuorisoa koko neuvostovaltiosta. Volžskin kaupunki voimalan kohdalla joen itärannalla syntyi rakentajien asutuskeskukseksi.

Vuonna 1959 valmistui 500 kVn korkeajännitelinja laitoksesta Moskovaan. Myöhemmin laitokselta rakennettiin maailman ensimmäinen korkeajännitteinen, 800 kV:n tasajännitelinja Donbassin teollisuusalueelle. Laitos toimi myöhemminkin useiden vesivoimainnovaatioiden koepaikkana.

Voimalaitoksella oli keskeinen osa Ala-Volgan alueen ja Donbassin talouskehityksessä ja Keski- ja Etelä-Venäjän talousalueiden energiaverkon rakentumisessa. Patoaltaiden rakentaminen teki myös Volgan ala- ja keskijuoksut navigointikelpoisiksi Kaspianmereltä Astrahanista Saratoviin. Hankkeeseen liittyi myös Volgan vasemman puolen keinokasteluprojekteja, erityisesti Länsi-Kazakstanin alueella.

Teknisiä tietoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Voimalaitokseen liittyvän patorakennelman pituus 4,9 kilometriä. Joen ylittävä suora betonirakenteinen osuus on 725 metriä pitkä ja 44 m leveä, ja siihen liittyy 3,2 km maapatoa, joka on enimmillään 47 m korkea. Vedenpintojen ero on noin 15 m. Padon yli on maantie- ja rautatieyhteydet. Padon yhteyteen on rakennettu sen ohittava kalatie.

Voimalaitoksen nykyteho on 2592,5 MW ja vuosituotanto 11 626 GWh. Generaattoreita on yhteensä 22, yksikköteholtaan 115–125,5 MW. Sähkö ohjataan lähinnä Volgogradin, Moskovan ja Donbassin tarpeisiin.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Russia's Race for Refurbishment Renewable Energy. Viitattu 22.4.2014.
  2. История строительства ГЭС RusHidro. Viitattu 22.4.2014. (venäjäksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]